Naisräppäreitä tulee nyt ovista ja ikkunoista: riimejä leivotaan seksuaalisuudesta, sukupuolirooleista ja Pentti Linkolasta

Naisräppäreitä löytyy nyt Suomesta enemmän ja monipuolisemmin kuin koskaan.

Hip hop & rap
Bomstikidi

Täpötäydessä helsinkiläisessä Mascot-baarissa on tiheä ja tiivis tunnelma. Yleisöä on niin paljon, että ihmisiä pyydetään pariinkin otteeseen ujuttautumaan aivan lavan eteen, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat sisälle. Ilmassa on aimo annos uteliaisuutta ja hypetystä.

Mutta mistä moinen yleisöryntäys? Mascotissa järjestettiin nyt kolmatta kertaa Mimmit räppää -tapahtuma, josta on tullut matalan kynnyksen areena uusille kotimaisille naisräppäreille. Ja heitä tuntuu tällä hetkellä riittävän: tässäkin tapahtumassa oli neljätoista esiintyjää.

– Vielä pari vuotta sitten naisräppäreitä oli hyvin vaikea löytää. Nyt meille on muodostunut ongelma siitä, ettemme voi ottaa kaikkia halukkaita esiintymään, koska heitä tulee tällä hetkellä suoraan sanottuna ovista ja ikkunoista, tapahtumaa Rosa Kivisen kanssa järjestävä Jessica Jonsson-Palmroth kertoo.

Rosa Kivinen, Jessica Jonsson-Palmroth, Mimmit räppää, naisräppääjä
Rosa Kivinen ja Jessica Jonsson-Palmroth järjestävät Mimmit räppää -klubia.Jussi Mankkinen / Yle

Myös tyylisuuntien kirjo ja monipuolisuus leimaavat uuden aallon kotimaisia naisräppäreitä.

– Voidaan mennä trapista horrorcoreen, ja lisäksi tehdään ysäriä ja kokeellista, jopa koneellisempaa rap-musiikkia – ihan samalla tavalla kuten miesten keskuudessakin, Jonsson-Palmroth jatkaa.

Mirage, naisräppäri
MirageJussi Mankkinen / Yle

Rapin kautta voi purkaa tunteita

Mustat cornrow-letit, hihaton t-paita, suuret korvarenkaat, valtaisa määrä värikkäitä tatuointeja ja iso annos katu-uskottavuutta: Mirage on oiva esimerkki uuden polven kotimaisesta naisräppäristä.

– Kappaleeni kertovat omasta ja läheisteni elämästä. Musiikissani on paljon realismia ja kyllähän sen voi kokea synkäksikin. Ei elämä aina ole pelkkää ruusuilla tanssimista, ja välillä hermot menevät kaikenlaiseen poliittiseen paskaan, Mirage toteaa.

Aamukooma-videolla artisti liikkuu harmaissa lähiömaisemissa ja latelee tekstiä heräämisen vaikeudesta, kun taas 1990-kappale kertoo vähemmän iloisen kasvutarinan: “Perhe rakennettiin aivan jostain muualta / hylätyiltä taloilta, väärältä suunnalta”.

– Rapista on tullut minulle kanava, jonka kautta puran tunteita ja erilaisia asioita. En ole ainakaan vielä löytänyt elämästä yhtä vahvaa voimavaraa kuin rap, Mirage pohtii.

Mirage, naisräppäri
MirageJussi Mankkinen / Yle

Hänen esikuviinsa kuuluu muun muassa Detroitista kotoisin oleva gangstaräppäri Boss, jonka ura lähti liikkeelle jo 90-luvulla.

Miragen eli Mira Junttilan mukaan Helsinki tarjoaa hyvät mahdollisuudet rapin tekemiselle.

– Täällä on todella hyviä biittien tekijöitä, kovia räppäreitä ja yleisöäkin löytyy.

Bomstikidi, naisräppäri
BomstikidiJussi Mankkinen / Yle

Kylmänrauhallista tylytystä

Myös Bomstikidin katse suuntaa 90-luvulle – nimi on otettu ysäripoppoo Das EFXin They Want EFX -biisistä, jossa hoetaan että bomstikidibomstikidibom.

– 1990-luku on minulle henkilökohtaisesti sitä kaikkein rakkainta rap-aikakautta. Tuolloin sekä soundimaailma että tyylit olivat parhaimmillaan ja rap-musiikki eli kultakauttaan, Bomstikidi toteaa.

Bomstikidin suosikkeihin kuuluvat Erik B. & Rakimin kaltaiset kylmänrauhalliset tylyttäjät, ja inspiraatiota antaa myös kotoinen Kallio, joka on synnyttänyt Oodi Kalliolle -laulun.

“Hesari, Neljäs Linja, Hämeentie / kaikki reitit mut sinne vie / vaik oisin hetken ollut muualla / mun sydän löytyy aina Kalliosta”, laulussa rimmaillaan.

– Muutin parikymppisenä porukoiden luota Kallioon ja halusin tehdä oman pienen hassun oodini Kalliolle. Laulu kertoo suoraan omasta elämästäni. Siihen kuuluu paljon surua ja tragediaa, mutta nyt ollaan menossa parempaan suuntaan. Vaikka kerronkin joskus karuja tarinoita, siellä taustalla on aina toivonpilkahdus, Bomstikidi eli Anna Tihinen kertoo.

Eva-Liisa Orupõld, Kiia Beilinson, Automaattinen tunteidenkäsittely, naisräppäri
Eva-Liisa Orupõld ja Kiia Beilinson eli Automaattinen tunteidenkäsittely -duo.Jussi Mankkinen / Yle

ATK eli Kiia Beilinsonin ja Eva-Liisa Orupõldin muodostama Automaattinen tunteidenkäsittely -duo taas tekee nimensä mukaisesti musiikkia tunteista.

– Kaikki arvostus Comptonin suuntaan ja historialle, mutta rap on myös taidemuoto, jonka voi omia ja siitä voi tehdä omanlaistaan. Toisaalta taas on hyvä tietää, mistä kaikki on lähtöisin, Beilinson sanoo.

ATK käsittelee teksteissään muun muassa naisten seksuaalisuutta.

– Flirttaileva, seksuaalinen nainen on edelleen tabu, joten tällaisella asialla on hauska leikitellä. Mutta emmehän me kuitenkaan mitään kauhean törkeitä ole, Beilinson virnistää.

Sylvva, naisräppäri
Sylvva haluaa tehdä kokeellisempaa hip hoppia englanniksi.Jussi Mankkinen / Yle

Elokuvallista rap-musiikkia englanniksi

Kotimaiset (nais)räppärit tekevät harvemmin tekstejä englanniksi, mutta poikkeuksiakin löytyy. Kovassa nosteessa oleva Sylvva kutsuu musiikkiaan epic rapiksi – hän haluaa nimenomaan kertoa vahvoja tarinoita. Nimen takana piileskelee hauska sanaleikki: Sylvva on väännös silveristä eli hopeasta.

– Olen aiemmin tehnyt tekstejä myös suomeksi, mutta nyt minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä musiikkia Lontoossa ja tartuin heti tilaisuuteen. Totta kai englanniksi on vaikeampaa kirjoittaa biisejä kuin suomeksi, mutta olen viettänyt pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, ja tästä on ollut paljon apua.

Sylvvan musiikista löytyy vaikutteita elektrosta elokuvamusiikkiin, joten aivan perinteisestä hip hopista tässä ei ole kyse.

– Olen miettinyt, että englanniksi voi tehdä myös hieman marginaalisempaa musiikkia. Jos haluaisin breikata Suomessa, se vaatisi popimpaa ja geneerisempää tyyliä. Täällä rap-musiikkia kuulee nykyisin niin paljon radiosta, että on syntynyt vaikutelma siitä, että rap on popimpaa kuin mitä se oikeasti on. Sitä toista puolta, lähiöissä tehtyä rap-musiikkia, ei radiossa soiteta, Sylvva sanoo.

Katja Koo, naisräppäti
Uusiin naisräppäreihin kuuluu myös Katja Koo. Ysärillä syntyneen artistin mukaan vaatteet eivät tee sukupuolta.Jussi Mankkinen / Yle

Suomalaista hip hoppia popularisoineesta Fintelligentsistä ja ruotsalaisesta feministirappäri Silvana Imamista pitävän Sylvvan sydäntä lähellä ovat ympäristöasiat.

– Totta kai ympäristöongelmat ovat laaja-alainen käsite, mutta on tärkeää, että meistä jokainen voisi hoitaa oman osuutensa ja tehdä pieniä arkipäivän valintoja, jotka laajalla skaalalla muuttuvat isommiksi asioiksi. Kyse on siitä, millaisen maailman me haluamme jättää lapsillemme.

Marleena Arianna
Marleena Arianna esiintymässä.Jussi Mankkinen / Yle

Suomi-neitoa raiskataan

Sylvvan tapaan myös Marleena Arianna kokee ympäristöasiat läheisiksi. Hänen kantaaottavissa teksteissään puhutaan esimerkiksi Suomi-neidon raiskaamisesta.

– Viittaan Suomi-neidon raiskaamisella siihen, mitä poliitikot ja suuryritykset ovat tällä hetkellä tekemässä. Ne kuvittelevat voivansa myydä meidän Suomemme kaivosyhtiöiden käyttöön eivätkä ymmärrä, mitä ovat tekemässä.

Ympäristöasioihin Marleena Arianna havahtui matkustaessaan ensimmäisen kerran Aasiaan.

– Näin, kuinka luontoa oli siellä tuhottu, ihmisiä oli liikaa ja muoviroskaa löytyi joka paikasta. Suomessa ei oikein tajuta, millainen valttikortti meillä puhtaassa luonnossa on – moneen muuhun maailmankolkkaan verrattuna.

Marleena Arianna, naisräppäri
Matka Aasiaan avasi Marleena Ariannan silmät.Jussi Mankkinen / Yle

Marleena Ariannan kappaleissa riimitellään myös Pentti Linkolasta. Ariannan mukaan ympäristöfilosofin kaikki ajatukset eivät aina osu maaliinsa, mutta tämä sanoo kuitenkin suoraan sellaisia asioita, joita ihmiset eivät yksinkertaisesti halua kuulla.

– On karua faktaa, että luonnon kestokyky tulee jossakin vaiheessa vastaan, näin se vain on. Linkolassa on hienoa se, ettei hän kuuntele ketään sellaista, joka jauhaa hevonpaskaa.

Marleena Ariannan tummanpuhuvissa biiteissä kuuluvat myös hengelliset asiat.

– En ole oikeastaan uskonnollinen ihminen, vaan edustan vanhan kansan spiritualismia. Uskon luonnonhenkiin ja siihen, että niitä asuu puissa, metsissä ja kalliossa. Koen myös, että jos luontoa tuhotaan häikäilemättömästi, se voi vihastua meille.

Paljasjalkane
Paljasjalkane tulee Lahdesta.Jussi Mankkinen / Yle

Eroon ennakkoluuloista

Mutta mistä sitten johtuu, että kotimaisten naisräppäreiden määrä on singahtanut nopeaan nousuun? Yksi syy ovat matalan kynnyksen tapahtumat, kuten Mimmit räppää -eventti, jotka ovat rohkaisseet naisia nousemaan lavalle.

Toinen syy voi olla se, että rap-kulttuuri on muutoksessa – räppääviä naisia ei enää katsota pitkään, ja tekstien aihepiirit voivat käsitellä feminismiä ja patriarkaalisten rakenteiden purkamista. Esimerkiksi Silvana Imam on ollut Ruotsissa jo pidemmän aikaa valtavirta-artisti.

– Ihan urani alussa minuun kohdistettiin sellaista perusajatusta, että eiväthän mimmit osaa räpätä. Näin jälkikäteen on ollut nautinnollista osoittaa tällaiset harhaluulot vääriksi, Bomstikidi muistelee.

VANE VANE & K-rauta, naisräppäri
Tamperelaiset VANE VANE ja K-rauta lavalla.Jussi Mankkinen / Yle

Marleena Ariannan mukaan rap-musiikissa haetaan voimaa ja otetaan tila haltuun, eikä tällaisen oikein odoteta luonnistuvan naisilta.

– Meitä naisia on opetettu jo kauan, että ole vaatimaton ja ole vähän siellä taustalla. Kun nainen tulee lavalle ja ottaa tilan haltuun, voi se olla monelle miehelle pelottava tilanne.

Mutta kuinka sitten pitäisi suhtautua termiin naisräppäri, pitäisikö siitä päästä jossakin vaiheessa eroon? Jessica Jonsson-Palmrothin mielestä termi ajaa asiansa – ainakin tällä hetkellä.

– En koe sitä mitenkään alentavana tai häiritsevänä terminä, vaikka onhan se toisaalta niin, että miesräppäreistä puhutaan pelkkinä räppäreinä. Mielestäni naisräppäreiden pitäisi kuitenkin olla pikemminkin ylpeitä siitä, että he saavat käyttää tällaista etuliitettä. Alamme myös nyt olemaan sellaisessa tilanteessa, jossa meidän olisi pitänyt olla jo kymmenen vuotta sitten, Jonsson-Palmroth summaa.