Politiikan tutkijat kaipaavat presidentille selkeämpää asemaa yhteiskunnassa – "Niinistö osannut hyödyntää Sipilän ja Soinin jättämän ulkopoliittisen tyhjiön"

Tutkijoiden mukaan kiinnostus presidentinvaaleja kohtaan on osoitus siitä, että presidenttiä pidetään suunnannäyttäjänä, jolla on ulkopoliittista valtaa ja rooli mielipidevaikuttajana.

politiikka
Ylen aamu-tv: Miksi äänestäminen presidentinvaaleissa kannattaa?
Ylen aamu-tv: Miksi äänestäminen presidentinvaaleissa kannattaa?

Suomalaiset äänestävät vilkkaammin ennakkoon kuin viime presidentinvaaleissa. Sunnuntai-iltaan mennessä äänestämässä oli käynyt 24 prosenttia äänioikeutetuista, kun kuusi vuotta sitten vastaava luku oli 20.

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysprosentti oli kuusi vuotta sitten vajaat 73, ja ennakkoon äänensä jätti lopulta vajaat 33 prosenttia äänioikeutetuista.

Tutkijoiden mukaan kiinnostus vaaleja kohtaan on osoitus siitä, että presidentti on kansalaisten silmissä suunnannäyttäjä, jolla halutaan olevan ulkopoliittista valtaa ja rooli mielipidevaikuttajana.

Akatemiatutkija Hanna Wass toteaa Aamu-tv:n haastattelussa, että 40 prosenttia äänioikeutetuista olisi valmis antamaan presidentille nykyistä enemmän valtaa. Kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli kymmenen prosenttiyksikköä pienempi.

– Varmaan sellaista paluuta vahvaan presidenttiin ei ole, mutta voitaisiko eri toimijoiden roolia kirkastaa kansalaisten silmissä niin, että presidentti-instituutio asettuisi itselleen kuuluvampaan uomaan, Wass kysyy.

Presidentin rooli muuttuu maailman mukana

Presidentin yhteiskunnallisen merkityksen vähätteleminen ei Wassin mielestä ole lähestymistapana hedelmällinen. Maailmanpoliittinen tilanne aiheuttaa suomalaisissa turvattomuuden tunnetta, johon tasavallan presidentti Sauli Niinistö on osannut vastata.

Niinpä esimerkiksi Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen johtaja Markku Jokisipilä pitää presidentinvaalien ennakkoasetelmia selkeämpinä kuin koskaan aikaisemmin.

Valtiosääntöoikeuden dosentti Liisa Nieminen toteaakin, että presidentin rooli muuttuu kausittain muun muassa hallituksen mukana.

– Millainen pääministeri on? On sanottu, että esimerkiksi nykyisen pääministerin vahvuuksia ei ole ulkopolitiikan hoitaminen toisin kuin vaikka Paavo Lipposen aikana. Lisäksi maailmanpoliittinen tilanne on eri kuin vaikka Halosen aikana. Presidentille on ikään kuin tullut tilausta, Nieminen toteaa.

Wassin mukaan Niinistö on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

– Niinistö on osannut hyödyntää sen tyhjiön, jonka Sipilä ja ulkoministeri Soini ovat hallituksessa jättäneet. Niinistöön kiteytyvät monet tarpeet, jotka saattavat olla äänestäjille tärkeitä.

Käytännössä kansalaisten tarve vahvalle tai ainakin selkeälle presidentti-instituutiolle näkyy kansalaisvetoomusten määrässä. Sellaisia lähetetään presidentille Wassin mukaan valtava määrä.

– Ihmisille pitäisi kertoa, mitä kaikkea näille vetoomuksille sitten käytännössä tapahtuu, Wass penää.

Mitä niille sitten käytännössä tapahtuu?

– Aika paljon siirretään oikeuskanslerin virastoon, jos esimerkiksi epäillään jonkun viranomaisen toimintaa lainvastaiseksi. Joskus tapauksia siirretään myös eduskunnan oikeusasiamiehelle, Nieminen selittää.

Vetoomusten määrä osoittaa, että ihmiset todella luottavat presidenttiin.

– Monille jo se on tärkeää, että saavat vastaukset presidentin kansliasta.

Puolan ja Liettuan viitoittamalla tiellä?

Presidentillä on juridisesti vähemmän valtaa kuin koskaan aiemmin. Vuoden 2012 jälkeen valtaa on vähennetty EU-asioissa ja virkanimitysoikeutta on rajoitettu entisestään. Toisaalta voidaan sanoa, että presidentin rooli ulkopolitiikassa on korostunut, vaikka juridisesti se on pysynyt samana.

Muihin tasavaltoihin verrattuna Suomen presidentillä on merkitystä. Enemmän valtaa käyttävät muun muassa Yhdysvaltojen ja Ranskan presidentit, mutta muun muassa Italian, Saksan ja Islannin presidentit ovat suorastaan seremoniaalisia Suomen presidenttiin verrattuna.

Vaalipuheissa presidenttiehdokkaat pyrkivät häivyttämään puolueensa taustalle. Sauli Niinistö jopa asettui ehdolle toiselle kaudelleen valitsijayhdistyksen kautta, ei Kokoomuksen ehdokkaana.

– Enää ei ehkä täysin hahmoteta sitä, että presidentti on myös puoluepoliittisesti sidonnainen. Tämäntyyppistä kehitystä on nähty Puolassa ja Liettuassa, Wass toteaa.

Puolassa ja Liettuassa presidentti pyritään esittämään täysin politiikan ulkopuolisena hahmona.

– Se hämärtää presidentin suhdetta keskeisiin valtionelimiin, Wass huomauttaa.