Marsukin voi olla muotovalio – jyrsijöillä on omat näyttelynsä

Marsu mielletään lasten helpoksi lemmikiksi, mutta niiden kasvattaminen on ammattimaista puuhaa. Kasvattajan on tunnettava eläinten genetiikka tarkkaan.

marsu
Marsua pestään hanan alla.
Nuori Delfoin Feyenne -marsu valmistautuu ensimmäiseen näyteelyynsä. Ennen näyttelyä marsu pestään perusteellisesti ja turkki kammataan sileäksi.

Marsu on mukava löllykkä, joka köllöttelee häkissään ja päästää silloin tällöin hassun, vienon vingahduksen. Helppo hoitaa ja sopii lasten lemmikiksi. Tämä käsitys marsuista istuu tiukassa ihmisten mielissä mutta on hyvin kaukana totuudesta.

Asikkalalainen Kirsi Ruotsalainen on joutunut oikomaan vääriä käsityksiä marsuista lukemattomia kertoja. Hän kuitenkin tekee sen mielellään, sillä marsut ja muut jyrsijät ovat Ruotsalaiselle sydämen asia. Kotona marsulassa asuu tällä hetkellä parikymmentä marsua ja viitisentoista kania. Ruotsalainen kasvattaa ja jalostaa puhdasrotuisia marsuja.

Kirsi Ruotsalaisen mukaan marsu on nimenomaan lemmikkieläin mutta se on myös eläin, jota jalostetaan ihan niin kuin koiria ja kissojakin. Eikä marsu ole lainkaan niin helppohoitoinen kuin moni ehkä luulee.

– Pitää leikata kynsiä, pitää hoitaa tassunpohjia, pitää huoltaa turkkia ja putsata korvia. Marsu pitää joskus myös pestä. Eli hyvin samanlaisia hoitotoimia kuin esimerkiksi koiralle pitää tehdä.

Marsu ei myöskään ole häkkieläin, kuten usein kuvitellaan. Eikä se viihdy yksin, sillä se on laumaeläin.

– Sitä pitää käsitellä päivittäin, sen kanssa pitää seurustella, se pitää päästää lattialle juoksentelemaan, että se saa liikuntaa. Eli ei marsu mikään helppohoitoinen lemmikki ole, pikemminkin vaativa.

Pitkäkarvainen, kirjava marsu pöydällä pyyhkeen päällä.
Delfoin Feyenne on nuori marsu, joka valmistautuu ensimmäiseen näyttelyynsä.Markku Lähdetluoma/Yle

Rotumarsujen suku tiedetään tarkkaan

Jyrsijäkärpänen puraisi Kirsi Ruotsalaista jo 6-vuotiaana, kun hän sai ensimmäisen oman lemmikin, pienen kultahamsterin. Sitten piti saada lisää lemmikkejä ja marsut lyllersivät Ruotsalaisen elämään.

– Siitä lapsuuden hamsterista innostus lähti. Hamstereiden kasvattamisesta olen sittemmin luopunut mutta marsuja ja kaneja kasvatan edelleen.

Ruotsalainen on kasvattanut marsuja yli 20 vuotta. Hän hankki oman kennelnimen vuonna 1996 ja on siitä lähtien kasvattanut marsuja Delfoin -kennelnimellä. Eläimen virallisesta nimestä voi siis päätellä, kuka sen kasvattaja on.

Suomen Marsuyhdistys pitää rekisteriä kasvattajista, jotka jalostavat eläimiä yhdistyksen sääntöjen mukaan. Tällä hetkellä listalta löytyy 17 kasvattajaa. Kirsi Ruotsalainen toimii yhdistyksen puheenjohtajana.

Suomessa kasvatetaan sileäkarvaisia, pitkäkarvaisia, karkeakarvaisia ja karvattomia marsuja. Värimuunnoksia on kymmeniä, sekä yksivärisiä että kirjavia.

– Kun puhutaan puhdasrotuisista marsuista, kaikille on kirjoitettu rotumääritelmä. Siinä kerrotaan esimerkiksi se, millaiset silmät ja millainen turkki eläimellä pitää olla.

Rotumarsuilla on myös sukutaulut, joten niiden perimä voidaan määrittää useamman sukupolven päähän. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 300 puhdasrotuista marsua.

Eläinten terveys otetaan Suomessa vakavasti

Eläinten jalostukseen liittyy myös ongelmia. Monet koirarodut on jalostettu niin pitkälle, että terveysvaivat ovat arkipäivää. Äärimmäisen lyhytkuonoisiksi jalostetut rodut kärsivät hengitysvaikeuksista, toisilla roduilla taas kallo on jalostettu liian ahtaaksi. Myös marsuilla jalostus on mennyt joiltakin osin liian pitkälle.

– Aivan erityisen silkkiset ja sileät marsut eli satiiniturkkiset marsut kantavat satiinigeeniä, jonka tiedetään olevan yhteydessä hammas- ja luusto-ongelmiin. Siksi satiinimarsuja ei Suomessa rekisteröidä, sanoo Ruotsalainen.

Jossain vaiheessa marsujen päitä oltiin jalostamassa liian pyöreiksi, mutta suomalaiset kasvattajat heräsivät ongelmaan Kirsi Ruotsalaisen mukaan ajoissa.

– Jalostus meinasi mennä väärään suuntaan, mutta kasvattajat ovat ottaneet asian tosissaan ja siihen kiinnitetään nykyään todella tarkasti huomiota.

Ruotsalaisen mukaan kasvattajien on oltava hyvin perillä marsujen genetiikasta. Esimerkiksi tiettyjä kuvioita turkissaan kantavia marsuja ei voi risteyttää keskenään. Kirsi Ruotsalainen on koulutukseltaan biologi ja hän työskentelee Asikkalassa koulutuskeskus Salpauksessa eläintenhoidon opettajana.

Kirsi Ruotsalainen on  Suomen marsuyhdistyksen puheenjohtaja.
Kirsi Ruotsalainen näyttää, miten marsu näyttelyssä esitetään. Alusta on itse tehty ja koristeltu.Markku Lähdetluoma / Yle

Näyttelyissä valitaan maan parhaat marsut

Aivan kuten koirilla ja kissoilla, myös marsuilla on omat näyttelynsä. Tarkoituksena on löytää marsuista parhaat, jotka valitaan jatkamaan sukua ja siirtämään hyviä ominaisuuksia seuraaville sukupolville. Ja aivan kuten koira- ja kissanäyttelyissä, myös marsunäyttelyissä tuomarin mielipide ratkaisee. Kirsi Ruotsalainen toimii myös itse tuomarina ja hän korostaa mielellään eläinten luonteen merkitystä.

– Minusta täydellinen marsu on hyvin hoidettu, hyvä käsitellä ja kiva lemmikkimarsu riippumatta siitä, onko se muuten näyttelytähti vai ihan kotimarsu. Hyvin hoidettu marsu on aina upea ilmestys!

Ei marsu mikään helppohoitoinen lemmikki ole, pikemminkin vaativa.

Kirsi Ruotsalainen

Marsunäyttelyissä eläinten ei tarvitse juosta kehässä, kuten koirat näyttelyissä juoksevat. Marsu esitellään tuomarille erityisen näyttelylaudan päällä. Marsun parhaat puolet tulevat laudalla esiin paremmin kuin paljaalla pöydällä tai upottavassa pyyhekasassa. Lauta on myös marsulle turvallinen, sillä se päällystetään kankaalla liukastumisten estämiseksi.

Marsunäyttelyissä palkitaan paitsi rotujen parhaat, myös koko näyttelyn parhaat eläimet aivan kuten koira- ja kissanäyttelyissäkin. Näyttelyissä hyvin menestyneitä marsuja palkitaan lisäksi muotovalio -titteleillä. Viime vuonna Suomen muotovalio -arvon sai 60 marsua, niistä kahdeksan oli Kirsi Ruotsalaisen kasvatteja.

Marsun puunaaminen näyttelykuntoon vie aikaa

Rotukoiran laittaminen näyttelykuntoon voi viedä jopa päiviä, marsun omistaja pääsee vähän vähemmällä. Kirsi Ruotsalaisen mukaan kaiken lähtökohta on hyvä perushoito: marsua pitää ruokkia oikein ja sitä on hoidettava päivittäin. Varsinaiseen näyttelypuunaamiseen menee pari tuntia marsua kohden.

– Marsu pitää pestä, turkki pitää kuivata ja selvittää. Pitkäkarvaisilla roduilla turkki on hyvä "nyytittää" eli marsulle laitetaan vähän kuin papiljotit. Silloin turkki ei mene takkuun eikä likaiseksi.

Näyttelyissä on virallisten arvosteluluokkien lisäksi omat luokat myös pelkille lemmikkimarsuille. Lemmikkiluokkien tarkoitus on rohkaista marsujen omistajia mukaan harrastustoimitaan ja kannustaa pitämään eläimistään hyvää huolta.

– Lemmikkiluokat ovat matala kynnys aktiivisemman harrastuksen pariin. Tavoitteena on ennen kaikkea jakaa tietoa marsun hyvästä hoidosta.