Ursula K. Le Guinin scifi ohitti avaruusseikkailut ja loi sukupuolettomia olentoja: "Hänellä oli tiukka yhteiskuntakriittinen ote"

88-vuotiaana kuollut tieteiskirjalija Ursula K. Le Guin oli edelläkävijä, jonka teoksissa on runsaasti yhteiskunnallisia pohdintoja.

Ursula Kroeber Le Guin
Ursula K. Le Guin.
Ursula K. Le Guin vuonna 2005.Michael Buckner / AFP

Ursula K. Le Guin oli fantasia- ja tieteiskirjailijana monellakin tavalla uranuurtaja, joka on jättänyt jälkensä useaan sukupolveen. Esimerkiksi kirjailija Johanna Sinisalolle hän on ollut tärkeä esikuva ja idoli.

– Vielä 1980-luvulla scifiä pidettiin miesten tonttina, ja Ursula K. Le Guin oli niitä harvoja Suomessakin tunnettuja ja suomeksi käännettyjä genren naispuolisia kirjailijoita, Johanna Sinisalo toteaa.

Sinisalon mukaan Le Guin oli myös ensimmäisiä scifi-kirjailijoita, joilla oli tiukka yhteiskuntakriittinen ote.

– Le Guin ohitti perinteiset avaruusseikkailut ja planeetanvalloitusfantasiat. Hän ryhtyi käsittelemään teoksissaan vertauskuvallisesti maan asukkaiden omien sosiaalisten rakenteiden ja järjestelmien vahvoja ja heikkoja kohtia.

Sukupuolet ovat kadonneet

Tästä on hyvänä esimerkkinä Ursula K. Le Guinin tunnetuin teos, vuonna 1969 ilmestynyt Pimeyden vasen käsi, jossa sukupuolirooleja tarkastellaan uudella ja melkeinpä vallankumouksellisella tavalla. Le Guinin luomassa yhteiskunnassa ei ole lainkaan miehiä tai naisia, ja ihmiset edustavat jompaa kumpaa sukupuolta vain ja ainoastaan lisääntymistarkoituksessa.

Johanna Sinisalon mukaan Le Guin pohti, mitä ihmisestä jää jäljelle, jos sukupuolen merkitys poistetaan. Tällainen oli 1960-luvun lopulla hyvin ennakkoluulotonta ajattelua.

Pimeyden vasen käsi lähti Le Guinin pohdintojen kohdalla liikkeelle ajatuksesta, että mikä on se ensimmäinen kysymys jonka esitämme, kun näemme vastasyntyneen lapsen. Tämä kysymyshän vaikuttaa ihmisen elämään kaikilla mahdollisilla tavoilla – eli se, kumpaan sukupuoleen hän on sattunut syntymään.

Johanna Sinisalo.
Johanna Sinisalo.Timo Vottonen / AOP

Le Guin oli intohimoinen tasa-arvoasioiden kannattaja, ja tämä näkyy hänen tuotannossaan usealla eri tasolla. Kirjailija käytti kuitenkin teoksissaan hyvin usein miespuolisia tai miespuolisiksi määriteltäviä päähenkilöitä, mutta tähänkin oli syynsä. 60-70-luvuilla ei vielä ollut erityisen muodikasta tai uskottavaakaan käyttää seikkailutyyppisissä kertomuksissa naispäähenkilöitä.

– Osa miespuolisista katsojista on ottanut vastaan erittäin hyljeksivästi Tähtien sodan uudet jaksot, joissa on paljon naispuolisia toimijoita. Jos emme vuonna 2018 pysty käsittelemään tällaista, niin voi vaan kuvitella, millaista kaikki on ollut neljä- viisikymmentä vuotta sitten, Johanna Sinisalo toteaa.

Ursula K. Le Guinin varhaisia novelleja julkaistiin muun muassa Playboyssa, jossa oli tilausta ja kysyntää myös tämäntyyppiselle viihteelle. Le Guin käytti tuolloin pelkkiä etukirjaimiaan Potter-kirjailija J.K. Rowlingn tavoin, jottei hänen sukupuolensa olisi paljastunut.

– Hän tuskin olisi voinut olla Playboyn avustaja, jos hän olisi ollut avoimesti nainen, Johanna Sinisalo sanoo.

Loogista taikuutta

Le Guinin tavaramerkiksi muodostui myös aivan uudenlaisen yhteiskuntajärjestelmien keksiminen. Hänen keskeisiin teoksiinsa kuuluu vuonna 1974 ilmestynyt Osattomien planeetta, joka kertoo kahden planeetan, Urrasin ja Anarresin toisiaan sivuavista tapahtumista.

Osattomien planeetassa kuvattiin esimerkiksi anarkistis-kommunistista järjestelmää. Tuohon aikaan oli todella harvinaista, että jotakin tällaista valittiin romaanin keskiöön. Normaali vierasplaneetta oli noihin aikoihin paikka, jossa oli kuninkaita ja maapallon omasta historiasta kehitettyjä analogioita – yhteiskuntia, joissa oli hyvin selkeä hierarkia johtamisjärjestelmineen.

Le Guinin tyyliin kuului myös jättää lukijoiden päätettäväksi, mitä hänen luomistaan järjestelmistä pitäisi ajatella – olivatko ne hyviä, toimivia vai huonoja.

–Perinteisen tieteiskirjallisuuden fiktiivisissä maailmanjärjestyksessä pyritään aina valitsemaan joko dystooppinen tai utooppinen puoli, mutta näin ei ole ollut Ursula Le Guinin teoksissa, Johanna Sinisalo sanoo.

Ursula K. Le Guin tunnetaan myös nuorisokirjailijana, mistä hyvänä esimerkkinä klassikoksi kasvanut Maameren tarinat -kirjasarja.

Maameren tarinat ei oikeastaan poikkea hänen muusta tuotannostaan. On vähän harmillista, että se on luokiteltu nuorten tai nuorten aikuisten kirjallisuudeksi, koska minun mielestäni se on oikein hyvää lukemista myös aikuisille.

Sinisaloa kiehtoo Maameren tarinoissa etenkin se, kuinka taikuutta käsitellään.

– Yliluonnollisesta elementistä rakennetaan Maameren tarinoissa lähes tieteellisen tarkka kuvaus. Taikuudella on erittäin tarkat pelisäännöt, ja kirjasarjassa selitetään, mistä esimerkiksi energia tulee taikoihin. Toisin kuin esimerkiksi Harry Pottereissa, Maameren tarinoissa taikuudelle on luotu raudanluja, tarkka ja looginen yhtenäisteoria.

Moderni Game of Thrones

Maameren tarinoista on tehty vuonna 2004 minisarja ja vuonna 2006 kuulun japanilaisen studio Ghiblin animaatioelokuva. Taivaan työkalu -romaanista taas on tehty kaksi televisioelokuvaa, mutta muutoin Ursula K. Le Guinin tuotannosta ei ole muokattu merkittäviä, suuren suosion saaneita pitkiä elokuvia tai tv-sarjoja. Johanna Sinisalon mukaan on vain ajan kysymys, että HBO ja Netlix löytävät Le Guinin.

–Margaret Atwoodin tuotantoa on jo siirretty suoratoistopalveluihin ja vieläpä varsin onnistuneesti. Osattomien planeetasta saisi hienon pitkän sarjan. Se olisi kuin moderni Game of Thrones, jossa puhuttaisiin välillä oikeistakin asioista.

Johanna Sinisalo ei ole koskaan tavannut Ursula K. Le Guinia henkilökohtaisesti, mutta vuonna 2004 hän voitti Ennen päivänlaskua ei voi -romaanistaan James Tiptree Jr. -palkinnon. Le Guin oli tuolloin raadissa.

– Olen saanut suurelta esikuvaltani sekä arvion että ilmeisesti kiittävän arvosanan, ja olen tästä sanomattoman ylpeä ja onnellinen.