1. yle.fi
  2. Uutiset

Rengastus on linnulle lyhyt stressi mutta tutkijalle pitkä ilo

Rengastus on halpa ja tehokas keino seurata lintujen elämää.

lintuharrastus
Mies pitää kädessään pikkulintua.
Heikki Helle on tänä talvena rengastanut jo yli 700 urpiaista.Virpi Kotilainen / Yle

Jyväskyläläisen Heikki Helteen käsivarrella roikkuu neljä kotikutoista käsityöpussia. Lähempi tarkastelu paljastaa, että pusseissa käy pieni kuhina, ja tarkkakorvainen kuulee myös sirkutusta ja piipitystä. Helle on valmiina urpiaisen rengastuspuuhiin.

Urpiaisia tuli Suomeen jo syksyllä laumoittain, ilmeisesti hyvinkin pitkien matkojen päästä. Siksipä niitä on tänä talvena riittänyt massarengastukseen asti – toisin kuin monia muita pikkulintulajeja.

– Muita lintuja on todella heikosti. Täällä Suomessa on ollut niin huonoja pesintäkesiä, että esimerkiksi tiaiset on todella vähissä, Helle harmittelee.

Mutta urpiaisista ei ole pulaa. Viime vuonna Suomessa rengastettiin noin 40 000 urpiaista, mikä on lajiennätys. Koskaan aiemmin yhtä lajia ei ole rengastettu vuodessa näin paljon, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastusosaston johtaja Jari Valkama.

Helle, Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja, on rengastanut niitä muutaman kuukauden aikana yli 700, kaikki omasta kotipihastaan.

Pieniä alumiinisia rengastusrenkaita.
Renkaat saadaan Luonnontieteellisestä keskusmuseosta ilmaiseksi. Urpiaiselle pujotettava rengas on kokotaulukossa toiseksi pienin.Virpi Kotilainen / Yle

Heikki Helle pyydystää rengastettavat linnut rakentamaansa "katiskaan", eräänlaiseen suurikokoiseen lintuhäkkiin, josta linnut on helppo napata käteen rengastuksen ajaksi.

Helle pyytää, että lintukatiskoita ei kuvattaisi, koska "somemaailmassa niitä voidaan käyttää väärässä yhteydessä". Kuva pikkulinnuista pyristelemässä häkissä voisi antaa kuvan siitä, että niitä pidetään vangittuna ahtaissa oloissa.

Linnut eivät kuitenkaan vietä pyydyksessä pitkää aikaa vaan ne houkutellaan sinne vain silloin, kun rengastus on ajankohtaista. Niillä ei ole vahingoittumisen vaaraa katiskassa, Helle vakuuttaa.

Kovalla pakkasella annetaan linnuille ruokarauha.

Heikki Helle, rengastaja

Haastattelupäivänä Heikki Helle on kerännyt rengastuspusseihin kymmenkunta urpiaista toimittajaa ja kuvaajaa varten. Haastattelua edeltävänä päivänä pakkasmittari oli näyttänyt parinkymmenen miinusasteen lukemia, eikä jutunteko olisi tuolloin onnistunut.

– Kovalla pakkasella annetaan linnuille ruokarauha, Helle muistuttaa.

Talvipäivä on muutenkin lyhyt, ja linnun on käytettävä valoisa aika tehokkaasti hyväkseen, jotta sen elimistö saa kaipaamaansa polttoainetta.

Leutoina talvipäivinä rengastus kuitenkin käy päinsä, sillä yhden pikkulinnun merkitsemiseen kuluu kokeneelta rengastajalta vain muutama minuutti. Linnulle tilanne on stressaava, mutta kokemuksen perusteella Helle uskaltaa väittää, ettei siitä jää siivekkäälle katkeria muistoja.

Muutaman minuutin kestävän operaation aikana Heikki Helle nappaa linnun vasempaan kouraansa ja irrottaa oikealla kädellä. Luonnontieteellisestä keskusmuseosta saamansa pikkuruisen alumiinirenkaan säilytysnauhasta, kietoo sen linnun nilkan ympärille ja nipistää renkaan löysästi kiinni pihdeillä.

Renkaassa on linnun oma numerosarja, ikään kuin henkilötunnus, sekä tiedot rengastuspaikasta, rengastajasta ja siitä, että kyseessä on Helsingin yliopiston alaisen museon rengas.

Linnun siivenmittaus
Rengastaja mittaa samalla linnun siiven pituuden.Virpi Kotilainen / Yle

Lopuksi Helle mittaa linnun siivenmitan, puhaltaa höyhenpeitteen sivuun sen vatsan päältä ja arvioi ihonalaisen rasvan määrän. Pikkulinnun nahka on niin ohut, että rasva kuultaa sen läpi. Rasvakerros kertoo, onko lintu saanut riittävästi ruokaa vai uhkaako sitä nälkiintyminen.

Helteen pihapiiristä rengastetuilla urpiaisilla on ollut ruokaa riittävästi, sillä vatsapuolelta kuultaa mukavasti ihonalaista valkoista rasvaa, jonka turvin jaksaisi lähteä vaikka muuttomatkalle.

Kun lintu on lennähtänyt rengastajan kädestä matkoihinsa, Helle kirjaa mittaamansa lukemat kuluneeseen mustakantiseen muistivihkoon. Miehelle on kertynyt vuosien varrella jo parikymmentä rengastusvihkoa – yksi jokaista rengastusvuotta kohden.

– Arvokkaimmat tiedot siirrän kyllä nettiin ja ilmoitan ne Luonnontieteellisen museon ylläpitämään järjestelmään, mutta kaikki vihkot ovat tallessa.

Rengastajan muistiinpanovälineet.
Heikki Helle merkitsee kaikki rengastamansa linnun tiedot muistivihkoon.

Tietojen ilmoittaminen on tärkeää, sillä rengastusta ei tehdä vain huvin vuoksi. Tiedot tallennetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon arkistoihin, ja niitä on hyödynnetty jo lukuisissa väitöskirjoissa ja muissa tutkimuksissa.

Rengastettuja lintuja seuraamalla saadaan arvokasta tietoa siivekkäiden lentoreiteistä, muutto- ja pesimäalueista, eliniästä - ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista linnun elämään.

– Rengastuksen kautta on saatu selville esimerkiksi linnuille tärkeitä alueita, joille on voitu sitten kohdistaa suojelutoimia, rengastustoimiston johtaja Jari Valkama kuvailee.

Vesilintujen nykyvaiheista tiedetään vain vähän.

Jari Valkama, rengastustoimiston johtaja

Heikki Helteellä on Suomessa noin 600 "kollegaa". Suurin osa lintujen rengastajista asuu suurten kaupunkien lähistöllä, vähiten alan harrastajia on Lapissa, Kainuussa ja Keski-Suomen pohjoisosissa. Niille alueille Luonnontieteellinen keskusmuseo kaipaisi kovasti uusia rengastajia.

Rengastettavien lintulajien kirjokin saisi olla nykyistä laajempi. Rengastustoimiston johtaja toivoo, että etenkin vesilintuja ja kahlaajia merkittäisiin nykyistä enemmän.

– Vesilintuja rengastettiin lähinnä 60- ja 70-luvulla, ja tietomme ovat vanhentuneita. Vesilintujen nykyvaiheista tiedetään vain vähän, Jari Valkama harmittelee.

Suomessa lintujen rengastukset aloitettiin 1900-luvun alkupuolella, ensimmäiset merkinnät ovat vuodelta 1913. Tähän päivään mennessä meillä on rengastettu noin 11,5 miljoonaa lintua. Eniten Suomessa on tähän mennessä rengastettu yleisimpiä pönttölintuja kuten talitiaisia.

Luonnosta on vastaavasti tavattu noin 1,3 miljoonaa rengastettua lintua. Kun luonnosta tapaa rengastetun linnun, renkaan tiedot olisi toimitettava Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimistoon. Tiedot voi ilmoittaa netin kautta, postikortilla tai vaikka puhelimitse.

Vihervarpunen miehen kädessä
Myös vihervarpunen sai Heikki Helteeltä renkaan.Virpi Kotilainen / Yle

Kaukaisimmat Suomessa rengastetut linnut on tavattu yli 15 000 kilometrin päässä lähtöpaikastaan. Luonnontieteellisen keskusmuseon arkistoista löytyy tieto kahdestakin kalatiirasta, jotka olivat lentäneet Suomesta Australiaan, ensimmäinen peräti Tasmaniaan saakka.

Tältä talvelta Tanskasta on havainto urpiaisesta, joka oli rengastettu noin 7000 kilometrin päässä Kiinassa. Euroopan pienin lintu, hippiäinen, voi sekin taivaltaa pitkiä matkoja. Keskusmuseolla on tieto hippiäisestä, joka tavattiin Puolassa vain kolme päivää sen jälkeen kun se oli rengastettu Mietoisissa.

Renkaat kertovat myös linnun eliniän. Museoarkisto paljastaa esimerkiksi sen, että maailman tähän mennessä vanhin naurulokki on ollut Suomessa 60-luvun lopulla poikasena rengastettu lintu, joka löytyi kuolleena Hollannista 30 vuotta ja 8 kuukautta myöhemmin.

Kevät on rengastajan parasta aikaa

Heikki Helteen polku rengastajaksi on ollut melko suoraviivainen. Lapsuudenkodin kirjahyllyn lukemisto koostui enimmäkseen lintukirjoista, mikä ohjasi harrastuksen pariin jo varhain.

– Rengastajien mukana kuljin jo pikkupojasta, ja hankin rengastusluvan heti kun se oli mahdollista eli 18-vuotiaana.

Kevät ja alkukesä ovat rengastajille monin tavoin parasta aikaa, kun voi seurata linnun pesintää ja poikasten kehittymistä. Heikki Helle rengastaa kuitenkin mieluiten syksyllä, jolloin liikkeellä on monenlaisia pitkän matkan vaeltajia ja harhailijoita.

– Silloin voi nähdä hyvinkin harvinaisia lintuja.

Lintuharrastajalle syksy on toisaalta myös haikeaa luopumisen aikaa. Optimistina Helle näkee haikeudessakin hyvää.

– Kun on saatu syksy pakettiin, niin on talvi aikaa levähtää ja voi odottaa taas uutta kevättä.

Lue seuraavaksi