GTK tutki yli 900 kalliota Itä-Lapissa – vain muutama kelpaa rakennuskiveksi

Geologian tutkimuskeskus tutki Itä-Lapissa neljän kunnan alueella yli 900 kallioesiintymää ja muuta kohdetta ja selvitti kivilajien kelvollisuutta esimerkiksi maanrakennus- tai talonrakennusmateriaaliksi. Runsaasta määrästä löytyi kuitenkin vain muutama sellainen kallioalue, joka voisi olla teollisesti hyödynnettävissä.

kivituoteteollisuus
Kallioalue Pelkosenniemellä
Laajahko kallioalue Piippunulkin itärinteessä Pelkosenniemen pohjoisosassaItä-Lapin luonnonkivi- ja kiviainesprojekti

Itä-Lapissa on saatettu loppuun mittava luonnonkivien ja kiviainesten hyödyntämiseen tähtäävä projekti. Teolliseen käyttöön sopivat kiviesiintymät on esitelty potentiaalisille yrityksille, yrittäjiksi aikoville ja muille asiasta kiinnostuneille. Itä-Lapin kuntayhtymän hallinnoiman projektin perimmäisenä tavoitteena onkin juuri löytää yrityksiä, joilla olisi kiinnostusta löydettyihin esiintymiin Kemijärvellä, Sallassa, Savukoskella ja Pelkosenniemellä.

Kenttätyön hankkeessa teki Geologian tutkimuskeskus, GTK. Vastaava kartoitus on aiemmin tehty Länsi-Lapissa.

– Kolme vuotta ja yli yhdeksänsataa esiintymää. Kyllä siinä työtä piisasi, sanoo geologi Risto Vartiainen.

Hänen mukaansa maastotutkimuksissa tarkastettiin ja arvioitiin kalliot, jotka ovat enintään viidensadan metrin etäisyydellä autolla ajettavasta tiestä ja vähintään saman matkan päässä lähimmästä asutuksesta. Suojelualueet jätettiin tarkastelun ulkopuolelle.

Pohkiopalon graniitti omaa luokkaansa, mutta...

Geologi Risto Vartiaisen mukaan yllätys oli, että Metsähallitus aikaisempien vuosien käytännöstä poiketen ei myöntänytkään tutkimuslupia Rovajärven ampuma-alueelle Kemijärvellä. Siellä toiveita antaneen Pohkiopalon tarkemmasta tutkimisesta piti luopua. Geologi Risto Vartiaista se harmittaa, koska Pohkiopalon kivi on ehyttä porfyyristä graniittia, jonka väri on myös tavallisuudesta poikkeava porkkananpunainen.

– Itä-Lapin graniittisten kivien joukossa se on aivan omaa luokkaansa ja se on yksi ehyimpiä graniitteja, mitä koko Lapista löytyy, hän sanoo.

Määrällisesti eniten lujia kiviaineksia löytyy Sallasta, yhdeksän kappaletta. Vähiten niitä on Savukoskella, vain yksi. Kemijärvellä ja Pelkosenniemellä on kummassakin neljä lujaa kalliokiviaineskohdetta.

Kalliosta louhittuja kivenlohkareita
Sallan Vesikonmänniköstä louhittuja kivenlohkareita l. kiviblokkejaItä-Lapin luonnonkivi- ja kiviainesprojekti

Erityinen huomio raidesepeliin

Erityistä huomiota projektissa kiinnitettiin raidesepeliin. Sepelin valmistukseen sopivia minimivaatimukset täyttäviä kivikohteita löytyi kaikkiaan seitsemäntoista. Leukkuaava Sallassa osoittautui siinä lupaavimmaksi graniittikohteeksi.

Raidesepeliä tullaan Itä-Lapissakin tarvitsemaan, jos vaikka suunnitellut rautatiehankkeet toteutuvat: Soklin rata ja Jäämeren rata Sallan kautta.

Raidesepeliksi kelpaa vain tietynlujuinen kiviaines.

Paljon vaatimattomia esiintymiä

Projektinaikaisia muita luonnonkivilöytöjä Risto Vartiainen luonnehtii melko vaatimattomiksi. Ne ovat lähinnä liuskekiviä, joista lupaavimmat ovat Vesikonmännikön liuske Savukosken lounaisosassa ja Piippunulkin kiilleliuske Pelkosenniemen pohjoisosassa.

– Kumpikaan esiintymä ei ole perinteinen liuskekivi, koska ne ovat sahaamalla työstettäviä ja verrattavissa enemmänkin graniittiin, Vartiainen kuvailee.

Hänen mukaansa Vesikonmännikön ja Piippunulkin kiinnostavuus on kivien kiillerikkaudessa; sahatussa, mattahiotussa tai kiillotetussa pinnassa.

Lohkareikon alta ei löytynytkään kalliota

Kiinnostavista kallioista Risto Vartiainen mainitsee myös Laukkuaavan voimakkaan punaisen graniitin. Murskattuna kivi kelpaa myös raidesepeliksi. Kohteessa tehtiin koekaivu, mutta yllätys oli, kun suurikivisen lohkareikon alta ei löytynytkään kalliota. Samantyyppinen alue on Marjavaaranselässä Sallan matkailukeskuksen tuntumassa. Sinne on kuitenkin suunnitteilla harjujensuojelualue ja jatkotutkimuksista luovuttiin.

Projektissa tutkittiin myös muutamia vanhoja kivilouhimoita Kemijärvellä Juntinvaarassa, Kotivaarassa ja Kiimavaarassa, sekä Sallassa Hatajavaarassa. Esiintymät soveltuvat ehkä ympäristökäyttöön, mutta eivät vaativampaan rakentamiseen.

Itä-Lapin luonnonkivi- ja kiviainesprojekti maksoi runsaat 450 000 euroa, josta Euroopan aluekehitysrahasto ja Suomen valtio maksoivat suurimman osan, 70 prosenttia. Yksityisrahoitus koostui Kemijärven yhteismetsän, Metsähallituksen Laatumaan, Morenia Oy:n ja Napapiirin Kuljetus Oy:n osuuksista.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus