Mia Röngän kolumni: Lumi, älä mene – sinua tarvitaan

Kuva: Kalle Mäkelä / Yle

”Talvi on Pohjolan oikea vuodenaika”, kirjailija Toivo Pekkanen kirjoitti. Viime maaliskuun lopussa matkustin Norjaan Varangin niemimaalle, missä oli silloin täysi talvi. Elokuussa uudelleen käydessäni viipyili vuononrannoilla edelleen lumilaikkuja.

Niin pohjoisessa kesä on vain muutaman kuukauden tauko lumien välissä, vaikka eliöiden lisääntymiskautena elintärkeä. Lumi ja jää määrittävät elinympäristöjä vahvasti. Alueet, joilla on lunta tai jäätä, muodostavat kryosfäärin (siirryt toiseen palveluun). Tässä kylmän valtakunnassa asumme myös me suomalaiset.

Keskitalvella lumi peittää yleensä 49 prosenttia (siirryt toiseen palveluun) pohjoisen pallonpuoliskon maa-alasta; kirjoitushetkellä myös pääosan Suomesta.

Lumi on talven imperatiivi, käsky, jota on toteltava.

Joulukoristeissa kimaltaa lumi myös Australiassa, missä joulua vietetään kesälomien aikaan.

Varangilla lumimyrsky muutti retkisuunnitelmat pariin kertaan. Tiet suljettiin, tunturiylängöllä kieppuvaan valkoiseen ei ollut menemistä.

Suomessakin lumi saattaa haitata liikennettä, katkoa sähköjä ja vaurioittaa rakennuksia. Ihmiset liukastelevat jäisillä kaduilla, katoilta humpsahtelee lumilasteja.

Vaikka lumen voi nähdä ongelmana ja kustannustekijänä, se on myös vetonaula, joka mahdollistaa monet talviurheilulajit, tasoittaa maaston kelkalla tai suksilla kuljettavaksi ja kuorruttaa puut satuhahmoiksi.

Lumi on poimittu moniin suomalaisiin brändeihin. Se on ollut läsnä myös maamme kohtalonhetkinä: talvisotaa pidetään malliesimerkkinä lumen hyödyntämisestä liikkumiseen ja naamioitumiseen sodassa.

"Äiti, milloin on joulu?” kysyi poikani marraskuussa. Hän ei odottanut joululahjoja, vaan lunta – mielikuva lumen ja joulun yhteenkuuluvuudesta on vahva. Joulukoristeissa kimaltaa lumi myös Australiassa, missä joulua vietetään kesälomien aikaan.

Ruotsalaisessa elokuvassa perheenisä lumettaa jouluksi talonsa pihan Tukholman edustalla. Meillä täytyi pukin kulkea helikopterilla.

Lumen merkitys näkyy pohjoisten kansojen kielissä.

Lumi tuo talveen valoa: puhdas kuiva lumi heijastaa 80–90 prosenttia auringon säteilystä, paljas maa noin 10 prosenttia. Lumi valaisee paitsi mieltämme myös tulevaisuuttamme: säteilyn heijastuminen hillitsee ilmaston lämpenemistä.

Lumi tarjoaa sekä lämpöä että viileyttä: lunta on käytetty niin asumusten rakentamiseen ja eristämiseen kuin ruokien ja juomien jäähdyttämiseen.

Arktisille alkuperäiskansoille lumi on ollut olemassaolon perusta ja lumitalvet helppoa aikaa, johon perinteiset asumukset ja vaatteet ovat soveltuneet hyvin.

Lumen merkitys näkyy pohjoisten kansojen kielissä. Inuiteilla on eri sanat muun muassa tuulen pakkaamalle lumelle, apuhiniq, sekä isoina hiutaleina leijailevalle lumelle, qanik. Myös esimerkiksi inarinsaamessa on kymmeniä sanoja lumelle. Suomen kielessä lunta merkitsevät muun muassa sohjo, räntä, tykky, viti, nuoska, huove ja tiera.

Lumi peittää talvella monien eläinten eväät mutta toisaalta suojaa eläimiä ja kasveja kylmältä, kasveja myös kuivumiselta. Lumipeitteen alla lämpötila pysyy lähellä nollaa ja olot ovat mukavat pikkujyrsijöille. Pohjoisen kanalinnut vetäytyvät pakkasilla kiepin suojiin.

Edellistalvena pakkaset tulivat ennen lumia, ja keväällä sain kaivaa roudan tappamia jaloruusuja kompostiin.

Talvipesään suojasäillä loriseva vesi voi herättää karhun tai tappaa siilin. Suojan ja pakkasen vuorottelu kovettaa lintujen kiepin loukuksi ja peittää porojen jäkälät jääkannella. Valkoinen metsäjänis loistaa huutomerkkinä lumettomassa metsässä.

Lumessa näkyvät jäljet sille, joka haluaa niitä lukea. Talvien muuttuminen vaikuttaa niin ihmiseen kuin muihin lajeihin.

Lumen symboliikkaa on käytetty lauluissa, elokuvissa, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa.

H. C. Andersenin Lumikuningatar sekä Jäärouva Tove Janssonin Taikatalvessa ovat ylväitä hallitsijoita, joilla on valta tappaa. Vastaavia hahmoja ovat Narnian kuningatar sekä Frozen-elokuvan Elsa. Peter Høegin romaanissa Lumen taju Grönlannissa kasvanut Smilla osaa tulkita lumesta rikoksen jäljet.

Ilmastonmuutoksen myötä ihminen on murtamassa lumikuningattaren valtaa.

Sekä lumipeitteinen alue että lumen massa ovat arktisilla alueilla pienentyneet (siirryt toiseen palveluun). Suomessa lumipeitteen arvioidaan vähenevän etenkin etelässä alku- ja lopputalvesta.

Lumessa näkyvät jäljet sille, joka haluaa niitä lukea. Talvien muuttuminen vaikuttaa niin ihmiseen kuin muihin lajeihin. Pohjolan talvet pimenevät. Lumitalvesta on tulossa eksotiikkaa, turistitalvi matkailijoille. Lumipesiin kuuttinsa synnyttäville saimaannorpille rakennetaan vähälumisina talvina keinopesiä, mutta täysin ei ihmisestä ole lumikuningattaren vallan käyttäjäksi.

Mitä menetämme lumen myötä itsestämme, ympäristöstämme ja maastamme?

Mia Rönkä

Kirjoittaja on naantalilainen tutkija ja kirjoittaja, joka on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon suhteeseen. Hän teki väitöskirjansa saaristolinnustosta ja on ympäristöekologian dosentti, joka työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä. Rönkä on julkaissut tieteellisiä artikkeleita, lehtiartikkeleita, tietokirjoja, lastenkirjan sekä runokokoelman. Hän on kiinnostunut monitieteisyydestä sekä tieteen ja taiteen rajapinnoista. Havaitsemaansa hän kuvaa sanojen lisäksi kameralla.