Kaikki talviolympialaisista!

HIMin luottomies Hiili Hiilesmaa uskoo uusien tähtien syntyvän kypsyttämällä: "Aikanaan Red Hot Chili Peppers valittiin Los Angelesin huonoimmaksi bändiksi"

Omaleimainen musiikki syntyy kypsyttämällä eikä pakottamalla, sanoo Hiili Hiilesmaa. Kansainvälinen menestys vaatii hyvän tuotteen, sitkeyttä, oikean ajoituksen ja menolipun ulkomaille.

Hiili Hiilesmaa
Hiili Hiilesmaa työpisteellään
Hiili Hiilesmaa on tuottanut musiikkia jo 1990-luvulta saakka.Ville Välimäki / Yle

Hämeenlinna

Musiikkituottaja Hiili Hiilesmaan kotipesä on keltaisessa talossa Hämeenlinnassa vailla mitään opasteita. Levytysstudiossa ei neliöillä juhlita, mutta tärkeintä on tunnelma.

Oleskelutilassa on vanha levysoitin, läjä kitaroita ja seinillä ilonaiheita uran varrelta. HIM, The 69 Eyes, Don Huonot, Sentenced ja Lordi kurkkivat seiniltä.

– Oon mä varmaan vähän keräilijäluonne, vähän on samanlaista kuin Remun kotona. Remulla kultalevyt on vessan seinällä, mulla ne on tässä oleskelutilassa, kertoo Hiilesmaa.

Suomen kansainvälisesti menestynein bändi HIM lopetti vuodenvaihteessa. Maailmanlaajuisesti HIM on myynyt noin 10 miljoonaa levyä. Hiili Hiilesmaa on ollut bändin luottopelaajana vuosikaudet. Sellaiseksi päätyy, jos on tarvittava yhteinen historia.

– Vuonna 1993 Ville tuli jonkinlainen lampaannahkaturkki päällä moikkaamaan. Ikää oli 17 vuotta ja hän poltti ihan tolkuttomasti tupakkaa. Olin silloin eräässä demostudiossa töissä, ja sieltä varattiin aikaa. Pikkuhiljaa siinä tutustuttiin ja siitä se yhteistyö lähti.

"Ei kannata peesata"

HIMin menestys tuli nopeasti. Suosio näkyi käytännössä myös levynteossa. Studioaikaa oli enemmän, samoin tekniikkaa ja rahaa. Musiikkia tehtiin Lontoota ja Los Angelesia myöden.

– Kun menestys oli isointa, olin ihan samanlainen kuin ennenkin. Koin olevani niinä vuosina sellainen kotipesä. Kahvipöydässä pysyi sama meno ja yhteistyötä jatkettiin entiseltä pohjalta, kuvaa Hiilesmaa.

Ville Valo ja HIM poseeraavat kultalevyjen kanssa The Dome musiikkishown yhteydessä Berliinissä 2004.
HIM Berliinissä vuonna 2004. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti noin 10 miljoonaa levyä.

Kansainvälinen menestys voi syntyä, jos tuote on laadukas, artisti sinnikäs ja ajoitus oikea. Hiilen metafora-varasto on loputon.

– Se on vähän kuin surffari odottaisi oikeaa aaltoa. Vaikka tuote on kuinka hyvä, vaaditaan sitkeyttä viedä se eteenpäin. Ajoitus on tärkeää. Täytyy haistaa millainen musiikillinen ilmasto sillä hetkellä on.

Taiteellisia kompromisseja ei kannata tehdä, vaan odottaa suotuisaa säätä. Omaan linjaan täytyy uskoa.

– Missään tapauksessa ei kannata peesata! Aikanaan Red Hot Chili Peppers valittiin Los Angelesin huonoimmaksi bändiksi, mutta kun aikaa kului, niin tilanteet muuttuivat, kertoo Hiilesmaa.

Sopivasti ulkopuolinen

Omenahillosta ei tule hyvää, jos omenat eivät saa kypsyä rauhassa, maalailee Hiilesmaa. Sekä isot että pienet bändit tuskailevat samoissa vesissä, kun tehdään musiikkia.

– Mulla on valtamerilaiva, joka tarjoaa risteilypaketteja artisteille. Artistit tietävät suunnan, mutta tarkkaa käsitystä satamasta ei ole. Olen ainoa, joka on komentosillalla ja näkee horisonttiin. Kun karikko tulee, olen navigoinut siitä tarpeeksi monta kertaa tietääkseni miten kannattaa toimia.

Karikot ovat aina samoja.

– Paineet levyn tekemisen yhteydessä alkavat nousta varsinkin jos soitto ei kulje. Tekniset ongelmat vaivaavat ja alkuinnostus on mennyt. Kissat nousevat pöydälle, ja aletaan selvittää asioita, joita ei keikkabussissa ole ehditty käsitellä, kuvaa Hiilesmaa.

Bändit perustetaan nuorina, haistellaan samaa mopon bensaa ja tunnetaan bändikaverin mummokin

Hiili Hiilesmaa

Bändiformaatti ei ole Hiilesmaan mielestä absoluuttisen hyvä musiikin tekemisen muoto, mutta loistava kasvualusta se on.

– Bändit perustetaan nuorina, haistellaan samaa mopon bensaa ja tunnetaan bändikaverin mummokin. Sitten elämät erkanevat, bändi ei enää toimi ja sitten hajotaan. Tekijämiehet jäävät soolouralle, kuten vaikka Ismo Alanko ja Jonne Aaron, pohtii Hiilesmaa.

Kun tehdään isosti

Jos haluaa tavoitella kansainvälistä uraa, pitää satsata kaikki. Uran rakennusvaiheessa pitää olla huomattavasti riskinottokykyä ja halu sitoutua. Hiilesmaa pitää Saara Aaltoa hyvänä esimerkkinä tästä: omilla rahoilla Lontooseen ja kaikki peliin.

– HIMin sitoutuminen oli sataprosenttista. Käytännössä he olivat parhaiten valmistautuneita, kokeilunhaluisia ja aina valmiina uusiin riskeihin. Pitää olla nälkää musiikin tekemiseen.

Saara Aalto
Saara Aalto on laittanut kaikki peliin luodakseen omannäköisensä uran.Yle

– Viimeisin riski oli se, että he lopettivat. HIMin meriiteillä olisi tehnyt kiertueen silloin tällöin ja elättänyt mukavasti itsensä. Ymmärrän lopetuspäätöksen hyvin; elämässä pitää mennä eteenpäin, pohtii tuottaja Hiili Hiilesmaa.

Tuottajuuden sillisalaatti

Musiikkituottajan työ on sillisalaatti, jossa on pala psykologia, insinööriä, muusikkoa, poliisia ja päivähoitajaa.

– Sosiaaliset taidot ovat minusta tärkeimmät. Toki tekninen ja musiikillinen osaaminen pitää olla kunnossa, mutta tunnelmalla on suuri merkitys. Talousosaaminen on iso asia myös: levyt täytyy osata tuottaa niin, että saadaan euroista eniten irti eikä rahaa hukata epäolennaisuuksiin.

Joskus tuottaja joutuu artistin oksennuspussiksi, jos joutuu sanomaan, että tulos ei tyydytä.

– Olen luonteeltani kokeilunhaluinen ja koen hankalat tyypit mielenkiintoisina. Joskus voi löytää uuden lajikkeen päivänkakkaroiden seasta.

Kuinka ulosmitataan paras?

– Jos halutaan tehdä hyvää jälkeä, ei saa tulla kiire ja ilmapiirin pitää olla rauhallinen. Studiolla ei levy-yhtiön tyyppien ja dokumenttiryhmien kannata pyöriä silloin, kun tehdään vaikeita osuuksia. Pitää olla työrauha, sanoo Hiilesmaa.

Levyntekoon pitää sukeltaa. Muutaman koeponnistuksen jälkeen laulajalle jää usein itämään siemen siitä, millä laulutyylillä biisi kannattaa tulkita.

Hiili Hiilesmaa
Hiili Hiilesmaan seinällä on monta musiikillista tähtihetkeä.Ville Välimäki / Yle

Aina levyt eivät kuitenkaan onnistu. Hiilesmaa toivoo, että epäonnistumiset ruodittaisiin, jotta niistä opittaisiin.

– On kiva mennä uusia seikkailuja kohti, mutta opin kannalta olisi tärkeää katsoa vanha seikkailu ensin läpi. Levyn floppaamiseen voi olla monta syytä. Tuliko liian kiire, oliko studio väärä, laittoiko levy-yhtiö väärään aikaan ulos tai oliko levyn nimi huono tai lauluja liian vähän, luettelee Hiilesmaa.

Laulut ovat lapsia

Usein artistit sanovan omien laulujen olevan kuin lapsia, yhtä rakkaita. Hiili Hiilesmaasta ajatus tuntui vieraalta, mutta mieli muuttui, kun ajatuksia vaihdettiin yhdessä isän, Vilho Hiilesmaan kanssa.

Synnytysopin dosenttina työskentelevä isä ja levytuottaja-poika pohtivat, löytyykö aiheille yhteistä maaperää. Ja yllättäen löytyi: sekä levyn tekeminen ja lapsen synnyttäminen ovat stressaavia tilanteita.

Aiheesta syntyi tutkielma Tampereen ammattikorkeakoululle, jossa Hiilesmaa opettaa musiikkituottamista.

– Musiikkituottajan koulutuksessa ei oteta psykologiaa huomioon tarpeeksi, vaikka sillä on suuri merkitys. Myös epäonnistumisiin suhtautumisessa musiikkimaailmalla olisi opittavaa. Jos synnytyksessä jokin menee pieleen, nuoret ja kokeneet lääkärit pohtivat yhdessä, kuinka jatkossa onnistutaan paremmin, kuvaa Hiilesmaa.

Formaatilla menestykseen?

Televisio tarjoilee näyttäviä ohjelmaformaatteja, joissa lauletaan paikasta auringossa. Näkyvyys parhaaseen katseluaikaan takaa suuret yleisöt nuorellekin laulajalle.

– Jos kilpailun voittaa, se on kuin työhaastattelu, jossa on kolmen kuukauden koeaika. Voiton jälkeen ratkaisee taustatiimin osaaminen.

Miten voittaja löytää oman tapansa tehdä musiikkia, jos levy-yhtiöllä on levy valmiina ennenkuin esittäjä on tiedossa

Hiili Hiilesmaa

– Voittajalla olisi usein valmiudet esittää kenen tahansa tekemiä biisejä, jos hän saisi itse ne valita. Mutta levy-yhtiöllä on usein levy jo valmiina.

Kilpailussa ratkaistaan vain, kuka kyseisen levyn laulaa. Hiili Hiilesmaa ei ihmettele, että formaateissa suuret menestystarinat jäävät usein luomatta.

– Siitä jää hirveän teollinen maku. Miten voittaja löytää oman tapansa tehdä musiikkia, jos levy-yhtiöllä on levy valmiina ennenkuin esittäjä on tiedossa. Lisäksi sopimus sitoo kädet usein vuosiksi eteenpäin, ihmettelee Hiilesmaa.

Jotain parempaa

HIMin jo lopetettua on hyvä palata vielä hetkeksi alkuun – aikaan, jolloin Ville Valo oli 17-vuotias ja pukeutui lampaannahkaturkkiin.

HIM, Ville Valo
Ville Valo ja Hiili Hiilesmaa tutustuivat toisiinsa jo 1990-luvulla.Jussi Mankkinen / Yle

– Muistan alussa kun HIM tuli studiolle erään bändin jäsenen mutsin vanhalla Ladalla. Rumpalin piti mennä poikittain peräkonttiin sikiöasentoon, että sain tungettua bassorummun siten, että molemmat mahtuivat konttiin.

– Ehkä menestys vaatii ajatuksen siitä, että haluaa jotain parempaa. Se puskee tekijät todella liikkeelle, sanoo tuottaja Hiili Hiilesmaa.