Kaikki talviolympialaisista!

Helppoa kuin kävely, mutta jopa 40 prosenttia tehokkaampaa: lumikenkäily nostaa hien pintaan

Lumikenkäilystä saa raskasta liikuntaa lisäämällä tempoa, ottamalla kädet mukaan liikkeeseen ja kulkemalla haastavassa maastossa.

lumikenkäily
Kaksi naista lumikenkäilee metsässä.
Hyvinvointi- ja aktiviteettimatkailualaa opiskelevat Varpu Niskanen ja Maria Suomela tutustuvat tulevaan työsarkaansa, lumikenkäilyyn.Niko Mannonen / Yle

Kajaani

Ensikertalaisen sauva uppoaa syvälle lumeen, mutta matka etenee jouhevasti, koska lumikengät kantavat umpihangessa. Lumisesta lähimetsästä kuuluu puheen sorinaa ja naurua.

Lumikengillä kävelemisen sanotaan olevan helpompaa kuin hiihtämään oppimisen. Se joka osaa kävellä, osaa myös lumikenkäillä.

– Olo on kieltämättä vähän ankkamainen, mutta kun on ottanut muutaman askeleen, niin sieltä se muotoutuu. Toivottavasti tekniikka on täydellinen: turvallinen ja tehokas, naurahtaa Kajaanin ammattikorkeakoulussa hyvinvointi- ja aktiviteettimatkailualaa opiskeleva Maria Suomela Seinäjoelta.

Ihmiset ymmärtävät luontoliikunnan terveydelliset vaikutukset.

Virpi Palmén

Lyhyt lenkki on nostanut punan Suomelan kasvoille. Hän epäilee, että huomenna kenkäily voi tuntua hieman jaloissa. Kuopiolaiselle Varpu Niskaselle laji on tutumpi. Hän on lumikenkäillyt aikaisemmin Lapissa.

– Yritän vain pysyä pystyssä ja katsoa suhteellisen tasaiset kohdat, mistä mennä. Sillä pärjää jo aika pitkälle. Sen suurempaa tekniikkaa se ei kaipaa, pistää töppöstä vain toisen eteen, Niskanen kertoo.

Ulkoliikunnan suosio on kasvanut

Lumikengillä voi kulkea lähes missä tahansa: umpihangessa, tallatulla uralla tai rinteissä sekä jääpiikkien ansiosta jopa jäällä. Harrastamaan voi lähteä vaikka kotiovelta, sillä tänä päivänä merkittyjä lumikenkäreittejä on myös lähellä kaupunkien keskustoja.

Esimerkiksi Kajaanissa kaupungin ulkoilualueilla on kolme merkittyä reittiä (siirryt toiseen palveluun) (Kajaanin Latu), jotka ovat lumikenkäilijöiden aktiivisessa käytössä.

– Vuokraamme aikuisten ja lasten lumikenkiä, ja ne ovat koko ajan menossa. Olemme hankkineet lisää lasten lumikenkiä, koska lainaamme niitä viikoksi tai kahdeksi päiväkodeille. Seuraavan kerran lasten lumikengät ovat vapaana huhtikuussa, kertoo Kajaanin Latu ry:n puheenjohtaja Kirsi Kilpeläinen.

Lumikenkäilijöitä talvisessa metsässä.
Maria Suomela on kokeilemassa lumikenkäilyä ensimmäistä kertaa. Lajin oppiminen on hänen mielestään helpompaa kuin hiihtämään oppiminen.Niko Mannonen / Yle

Viimeisimmän tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun)(Luonnonvarakeskus) mukaan Suomen väestöstä 4,4 prosenttia eli yli 240 000 suomalaista harrastaa lumikenkäilyä. Lumikenkäilemässä suomalainen käy keskimäärin noin viisi kertaa vuodessa. Eniten lumikenkäilijöitä on Itä- ja Pohjois-Suomessa, ja harrastus on erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Luonnonvarakeskus tekee seuraavan valtakunnallisen luonnon virkistyskäytön inventoinnin vuonna 2020 (siirryt toiseen palveluun).

Lumikenkäilystä on tullut merkittävä suomalainen talviulkoilumuoto.

– Lumikenkäilyn suosio on noussut, muutenkin ulkoliikunnan suosio on kasvanut paljon. Ihmiset ymmärtävät luontoliikunnan terveydelliset vaikutukset. Kiireisen elämänrytmin vastineeksi ulkoliikunta esimerkiksi lumikenkäillen rentouttaa ja nostaa vireystilaa, sanoo Suomen Lumikenkäilijät ry:n puheenjohtaja Virpi Palmén.

Lumikenkäily käy kuntoilusta

Lumikengillä tarpominen pehmeässä lumessa ja vaihtelevassa maastossa käy kuntoilusta. Virpi Palménin mukaan lumikenkäily on 30–40 prosenttia tehokkaampaa kuin tavallinen kävely.

– Lumikenkäily on tehokasta ja nivelystävällistä liikuntaa. Sen tehokkuus riippuu kelistä: nuoskalumella lumikenkäily on raskaampaa kuin pakkaslumella. Se on hyvä huomioida, kun suunnittelee reittiä, Palmén sanoo.

Lumikenkäilijöitä talvisessa metsässä.
Sauvojen käyttö ja mäkinen maasto lisäävät energiankulutusta lumikenkäilyssä.Niko Mannonen / Yle

Lumikengillä eteneminen tuntuu reisissä ja pakaroissa samoin kuin kävelyssä ja juoksussa eli käytössä ovat pääsääntöisesti alaraajojen suuret lihasryhmät. Jos mukaan otetaan sauvat, myös ylä- ja keskivartalo saavat hiihdon tapaan tehokasta liikuntaa.

– Lumikenkäily parantaa muiden kestävyysliikuntamuotojen tapaan ensisijaisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa eli kestävyyskuntoa, mutta myös jossain määrin lihasvoimaa ja tasapainoa, kertoo testauspäällikkö, liikuntatieteiden tohtori Piia Kaikkonen UKK-instituutin Tampereen Urheilulääkäriasemalta.

Se on mielestäni lajin hienous, että voin vain päättää, että haluan mennä suoraan tuonne metsikköön.

Varpu Niskanen

Kestävyysliikunta yleisesti parantaa muun muassa elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, alentaa verenpainetta ja pienentää riskiä sydän- ja verisuonisairauksille, Kaikkonen kertoo.

– Suurentunut energiantuotto lihaksissa, maksassa ja rasvakudoksessa aiheuttaa sekä akuutteja että pitkäaikaisia vaikutuksia muun muassa veren sokeri-, rasva-, entsyymi- ja hormonimuutoksina.

– Liikunnan tiedetään muun muassa parantavan elimistön insuliiniherkkyyttä, tehostavan sydämen suorituskykyä ja parantavan valtimoiden seinämien terveyttä sekä pienentävän ylipainon ja siihen liittyvien riskitekijöiden esiintymistä, Kaikkonen lisää.

Lumi pölähtää lumikenkien kantapäissä.
Lumi pöllyää askelten edetessä. Lumikenkäilystä saa raskasta urheiluakin, kun nostaa tempoa, ottaa käsiä mukaan liikkeeseen ja menee haastavaan maastoon.Niko Mannonen / Yle

Energiankulutus on aina kiinni liikunnan tehosta.

– Ripeä kävely voi olla tehokkaampaakin kuin rauhallinen lumikenkäily, mutta mikäli alla on esimerkiksi hieman upottavaa hankea, nousee energiankulutus helposti tasamaakävelyä suuremmaksi. Myös sauvojen käyttö ja mäkinen maasto lisäävät energiankulutusta lumikenkäilyssä, Kaikkonen kertoo.

Terveyden kannalta suositeltava vähimmäismäärä kohtalaisesti rasittavaa kestävyysliikuntaa on 2,5 tuntia viikossa.

– Tämä ei välttämättä riitä kestävyyskunnon kehittämiseen. Kunnon kohoaminen on aina kiinni lähtötilanteesta, huonokuntoisella jo pienikin liikunnan lisäys parantaa kuntoa, sanoo Kaikkonen.

Tulevaisuuden työtä ja hauskaa sellaista

Lumikengillä etenee hyvin kantavalla lumella tai tampatulla uralla noin 2,5–3 kilometriä tunnissa. Kajaanin ammattikorkeakoulun hyvinvointi- ja aktiviteettimatkailualan opiskelijat Maria Suomela ja Varpu Niskanen kokeilevat välillä juosta lumikengillä, mutta muuten he eivät pidä kiirettä.

Siitä huolimatta retki lähimetsään on saanut hien nousemaan pintaan – lähes huomaamatta.

– Tämä on tehokasta ja hauskaa treeniä. Itselle ei ainakaan tullut sellainen olo, että tässä olisi urheilemassa jotenkin pitkäpiimäisesti, Suomela kertoo.

– Kyllä tässä vähän lämmin jo tuli. Täällä kun on nyppylöitä ja kipuamista. Kiipeillessä tulee aina vähän lämmin, Niskanen jatkaa.

Kolme ihmistä lumikenkäilemässä metsän keskellä.
Lumikenkäily on myös sosiaalinen laji. Yleensä ryhmät kulkevat keskusteluetäisyydellä toisistaan.Niko Mannonen / Yle

Tulevaisuudessa Suomela ja Niskanen tulevat lumikenkäilemään myös työkseen, sillä lumikenkäily löytyy lähes kaikkien ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten repertuaarista.

– Onhan tämä eksoottista varsinkin, jos tulee jostain maasta, missä lunta ei edes ole. Tässä näkee kaiken, mitä Suomen luonnossa on näytettävää. Muutenkin tämä on ihanaa, rauhallisesta luonnosta saa voimaa sinne arkeen, Suomela kertoo.

Lähellä kulkevalla hiihtoladulla yksinäinen hiihtäjä sauvoo lumikenkäilijöiden ohi. Lumikenkäilijät kulkevat yleensä ryhmässä, keskusteluetäisyydellä toisistaan.

– Se on mielestäni lajin hienous, että voin vain päättää, että haluan mennä suoraan tuonne metsikköön. Voi mennä omaa reittiä, eikä tarvitse mennä valmiita teitä pitkin, Niskanen sanoo.