Punakaartilaisten poseerauskuvat saattoivat koitua kuvattavien kohtaloksi – valkoiset käyttivät niitä todistusaineistona

Sata vuotta sitten haluttiin havainnollisia kuvia, ja esimerkiksi taistelutilanteita voitiin jälkikäteen lavastaa valokuvia varten.

Suomen sisällissota
Mietoisten punakaartilaisia Tampereella
Mietoisten punakaartilaisia TampereellaMuseokeskus Vapriikki

Museokeskus Vapriikin valokuvissa kameraan katsoo lukuisa joukko ryhdikkäitä ja innokkaita nuorukaisia. Valokuvaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori ja valokuvatutkija Olli Kleemola Turun yliopistolta tietää, että kuvia käytettiin muutenkin kuin omaksi huviksi.

Suomen sisällissodan jälkeen punakaartilainen saattoi menettää henkensä valokuvan perusteella.

– On traagista, että monet punaiset kuvauttivat vallankumousinnossa itsensä esimerkiksi valokuvaamossa. Myöhemmin valokuvaa käytettiin ehkä heitä vastaan todisteina kuulumisesta punakaartiin. Kuvien avulla jäljitettiin jopa tiettyjä etsittyjä punakaartilaisia, Kleemola kertoo.

Poseeraus kertoi ajan valokuvakulttuurista

Vuoden 1918 tapahtumista on säilynyt korostetun paljon poseerauskuvia. Tutkija Olli Kleemola arvioi, että kuvia olisi tallessa tuhansia. Kyse on poseerauskuvakulttuurista. 1900-luvun alussa kuvaamossa saatettiin jopa pyöräillä.

– Valkoisilla tai punaisilla ei ollut propaganda- tai valokuvaorganisaatiota tuottamaan sotakuvaa. Valokuvauskalustojen ja tekniikan kehittymättömyys rajoitti toimintaa. Sota ei niinkään näy näyttävinä taistelukuvina vaan yksittäisinä tai ryhmäposeerauksina valokuvaamossa, kertoo Kleemola.

Tutkija arvioi, että valkoisista olisi enemmän kuvia jäljellä kuin punaisista.

– Kamerat olivat kalliita, ja punaisten kuvia tuhoutui paljon. Niitä piilotettiin tai omistajat tuhosivat niitä, kertoo Kleemola.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Punakaartiin kuulunut lapsisotilas
Punakaartiin kuulunut lapsisotilasMuseokeskus Vapriikki
Punakaartilainen esittelee aseistustaan.
Punakaartilainen esittelee aseistustaan.Museokeskus Vapriikki
Pispalan punakaartin hoitajia.
Pispalan punakaartin hoitajia.Museokeskus Vapriikki
Punakaartilaisia ja punaisten puolella taistelevia venäläisiä Ruovedellä.
Punakaartilaisia ja punaisten puolella taistelevia venäläisiä Ruovedellä.Museokeskus Vapriikki
Turun ratsuihin kuuluva punakaartilainen Ruovedellä.
Turun ratsuihin kuuluva punakaartilainen Ruovedellä.Museokeskus Vapriikki
Valkoisten kolonna lepotauolla Orivedellä matkalla kohti Tamperetta.
Valkoisten kolonna lepotauolla Orivedellä matkalla kohti Tamperetta.Museokeskus Vapriikki

Osa poseerasi miekat tanassa

Kuvia otettiin myös maastoissa. Vapriikin kuva-arkistossa on useita otoksia, joissa on asetuttu kuvaan maastossa tai jopa hevosen selässä.

– Varsinkin punakaartilta, mutta tietysti myös valkoisilta, tunnetaan sotaromantiikan tai punakaartin kohdalla vallankumousromantiikan siivittämiä kuvia. Olen nähnyt kuvia, joissa miekka on nostettu uhmailevasti tanaan. Se on poseerauskuvakulttuuria, kertoo Olli Kleemola.

Kuvan ei tarvinnut olla aito, kuten nykyään.

– Tuona aikana kysymys ei ollut niinkään autenttisuudesta. Haluttiin havainnollinen ja selkeä kuva. Tällaisia kuvia ei oikeiden taistelutilanteiden aikana tietenkään voitu ottaa, joten tapahtumia näyteltiin uudelleen, Kleemola sanoo.

Vapaat kuvat ovat tervetullut ilmiö

Museokeskus Vapriikin vapaasti käytettäviä kuvia (siirryt toiseen palveluun)Olli Kleemola pitää hyvänä ideana. Maailmalla on käynnissä sama trendi.

– Monet toimijat British Librarystä lähtien ovat julkistaneet isoja kuva-arkistoja avoimesti käytettäväksi, kertoo Kleemola.

Historiantutkijana hän pitää tätä tervetulleena kehityksenä.

– Valitettavan usein historialliset kuvat päätyvät yksityisille kuvatoimistoille, jotka pyrkivät hyödyntämään niitä kaupallisesti. Esimerkiksi viime sotien kuvissa tietyt kuvat katoavat tutkijoiden ja kirjoittajien ulottuvilta, Kleemola sanoo.