"Hirveä kammo voitettiin" – kolme naista luki julkisesti teiniajan päiväkirjojaan

Maria, Outi ja Sanni ovat kirjoittaneet nuoruuskokemuksia päiväkirjoihin kukin omalla tavallaan. He päättivät ottaa itseään niskasta kiinni, voittaa kammon ja esittää tekstejään julkisesti klubi-illassa.

päiväkirjat
Sanni, Maria ja Outi päiväkirjojen äärellä
Sanni Aho, Maria Timo-Huhtala ja Outi LindströmRaila Paavola / Yle

_Aamulla kaikki oli “vähän” väsyneitä. Me nimittäin Teijan kans nukuttiin pommiin. Me äkkiä kerättiin tavaroita ja lähettiin syömään! Sitte me mentiin Suomenlinnaan. Se oli syvältä perseestä revitty! Se oli täysin odotusten alapuolella! Siellä oli kaikki niin uudistettua, että oikein! _

Päiväkirjaote kertoo Marian luokkaretkestä

Viiden naisen klubi-illassa Vetelissä luettiin päiväkirjoja vuosituhannen vaihteen tienoilta. Ajatus nuoruuden tekstien vuodattamisesta kuumotti etukäteen, mutta yleisö viihtyi ja palaute oli hyvää.

Sanni kirjasi ylös tekstiviestitkin

– Minulla on iso kassi täynnä päiväkirjoja, kertoo Maria Timo-Huhtala, jolla kirjoittaminen jatkuu edelleen ajoittain.

– Minä olen ollut itse asiassa huono päiväkirjan kirjoittaja, tunnustaa Outi Lindström. – On tällaisia pop-rock-koulukalentereita, joihin olen kirjoitellut, mutta aika huonosti, harmittaa!

Tekstiä vanhasta päiväkirjasta
Tekstiä vanhasta päiväkirjastaRaila Paavola / Yle

– Minulla on vihkosia, joihin olen kirjoittanut erilaisia kirjeitä ja erityisesti saamiani tekstiviestejä. Olen jopa numeroinut ne, nauraa Sanni Aho.

Hän harmittelee, että ne ystävät, joille hän on lähettänyt tekstareita, ovat tuhonneet omat muistiinpanonsa.

Poikia ja itsensä etsimistä

_Top 10: _

_1. ystävät _

_2. suklaa _

_3. pojat (myöhemmin tehty lisäys: seksi ja huutomerkki) _

_4. vatsalihakset _

_5. siideri _

_6. leffat _

_7. shoppailu _

_8. musa _

_9. bailaus _

10. iskeminen

Elämän tärkeimmät asiat 12-vuotiaan Outin päiväkirjan mukaan. Jälkikäteen kohdat 3 ja 5 ovat ihmetyttäneet häntä eniten.

– Varmaan päiväkirjoissani on niitä asioita, jotka ovat puhuttaneet. Sitten on niitä asioita, joista on pitänyt kirjoittaa siistejä juttuja sillä ajatuksella, että kaikki muutkin ajattelee varmaan näitä ja kirjoittaa näistä. Poikia, juhlimista ja koulujuttuja, kiteyttää Outi aiheistaan.

Tämän olotilan piti mennä ohi jo kolme vuotta sitten, mutta ei, nyt se tuli, pahempana kuin koskaan. "Puhu ihmisille, kyllä ne ymmärtää!" Ja vitut, eihän mua ymmärrä kukaan, itsekin tajuan itseäni turhan harvoin. Sama kenelle mä puhun näistä ymmärrysongelmista, niin ne ei ymmärrä tai uskalla ymmärtää. Joskus sitä päissään ymmärtää. Tai jos sanoo jotain, joka ei ole niin ymmärrettävää, vaan vaatii vähän ajattelua, niin se toinen katsoo, niin kuin oppilas matikanopettajaa. Näillä kirjoituksilla mä haluaisin saada jonkun ymmärtämään.

Ote on Sannin Ahon nuoruuden pohdinnoista.

– Minulla pääosassa ovat olleet pojat. Lisäksi teksteissä harmittaa hirveästi, että ei ole muka riittävästi kavereita. Äsken luin yhtä kalenteria, jossa joko minä olin ollut yötä kaverilla tai joku kaveri meillä tyyliin joka viikko, että suhteellista, naurahtaa Sanni.

Päiväkirjan sivu, jolla listaus elämän tärkeistä asioista.
Päiväkirjaan kirjoitettu listausRaila Paavola / Yle

_No, ko me tulthin sieltä, niin me menthin Itäkeskukseen. Siellä oli tosi kivaa! Ensin me mentiin Teijan kans Body Shoppiin. Sielä meillä oli täysi paniikki päällä, ko mitään ei löytynny tuliaisiks! Meillä oli lievä stressi tuliaisista! No, mä menin varmaan jotenkin sekasin, ko mä ostin Minnalle soljen, Elinalle vihon, Jussille lippalakin, yksvärinen ja makso 15 markkaa, isälle kärpäslätkän! Ja äitille pesusienen. Sitte mä ostin itelle karkkia ja pompulan. Sitte me tulthinki kotia. _

Päiväkirjaote Marian luokkaretkestä.

– Minun päiväkirjoissani on sellaista itsensä etsimistä ja sitä, mitä haluaisi olla. On esimerkiksi yksi kirja, jossa yritän olla Snoukka-Maria, lumilautailija Kaustisen rinteestä. Olen siinä elämäntapasnoukkaaja ja kerron tarinoita. Sitten minulla on yksi päiväkirja "Mustat päivät", johon olin päättänyt kirjoittaa kaikki huonojen päivien asiat, etteivät ne pilaa toisia päiväkirjoja, selvittää Maria.

"Olemme kaikki olleet siellä"

Ajatusta omien tekstien lukemisesta ääneen ei ollut heti helppo niellä.

– Silloin kun idea päiväkirjaklubista keksittiin, ajattelin, että nämä ovat kaukaisia juttuja, hauskoja eivätkä enää niin koskettavia. Sitten kun alkoi lukea, niin kyllä se kouraisi sydämestä, että tällaista on kirjoittanut, kertoo Outi.

– Minä uskon, että kaikilla 1990-luvun lopun nuorilla on samanlaisia tekstejä. Tuntuu vain siltä, että nämä ovat jotenkin niin noloja – mutta me olemme kaikki olleet siellä, rauhoittelee Sanni itseään.

– Ensin sanoin, että minulla on tosi fiksuja tekstejä. Joskus olen miettinyt, että miten olenkin ollut niin fiksu noin nuorena! Nyt kun olen lukenut niitä uudestaan, kyllä hirvittää, tunnustaa Maria.

Illan jälkeen olo oli kuitenkin helpottunut ja yllättynytkin.

– Kyllä me toistemme jutuille ennakkoon naurettiin, mutta se yllätti, että yleisölläkin oli illassa niin hauskaa, kertoo Sanni Aho.

Palaute oli hyvää.

– Monet kertoivat, että kotoa löytyy laatikkokaupalla päiväkirjoja. Saattaisihan samalla idealla uudenkin illan järjestää, visioi Sanni.