1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. hyväntekeväisyys

Maria Markuksen kolumni: Arjen sankari, joka ei saarnaa maailmanparannusta, vaan rakentaa taloja köyhille

hyväntekeväisyys
Maria Markus
Maria MarkusPetteri Sopanen / Yle

Jokunen talvi sitten yövyin pienellä tukholmalaisella hotellilaivalla. Olisin ollut laivan ainoa majoittuja ilman äänekästä irlantilaista miesseuruetta.

Irlantilaiset olivat tulleet Tukholmaan viettämään railakasta poikien viikonloppua, joka piti sisällään futismatsin sekä ahkeraa oluenjuontia paikallisessa irkkupubissa.

Vaikka ihan mukavalta porukalta tämä pelipaidoissa kulkeva keski-ikäinen irlantilaisjoukko näyttikin, en olisi ihan heti osannut aavistaa, millainen suurisydäminen filantrooppi heidän joukossaan oli ja millainen hyvän mielen tarina hänen taustaltaan löytyisi.

Hän on Christy, viisikymppinen irlantilainen sahatyöläinen, joka on asunut Mullingarissa Irlannissa koko ikänsä.

Linda puolestaan on vanhempiensa hylkäämä, isoäitinsä kanssa Kapkaupungin slummialueella peltisessä hökkelissä puolet elämästään asunut etelä-afrikkalainen nuori nainen.

Christy on tarinan hyväntekijä. Linda on arvatenkin Christyn hyväsydämisyyden kohde.

Tarinan alku juontaa vuoteen 2005, jolloin Christy osallistui ensimmäistä kertaa vuosittaiseen hyväntekeväisyystempaukseen, jonka aikana iso joukko irlantilaisia ”hyökkää” Kapkaupunkiin viikoksi rakentamaan taloja köyhille.

Tempausta kutsutaan nimellä ”building blitz”, ja parhaimmillaan mukana on ollut pitkälti toista tuhatta talkoolaista. Viikon aikana huhkitaan pitkää päivää, mutta illat vietetään rennosti, eikä kuppiinkaan syljetä. Pääasia on, että taloja nousee ja kaikilla on hauskaa.

Sama tapahtui seuraavanakin vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja kahdeksana vuonna sen jälkeen.

Mukaan pääsee kuka tahansa ammatista riippumatta, mutta ei ilmaiseksi: vuoden mittaan on onnistuttava keräämään 4 000 euron matkakassa. Keinot rahan keräämiseen ovat monenlaiset, aina pubivisoista ja kirkossa järjestettävistä kolehdeista lehmänpaskabingoihin. (Lehmänpaskabingossa pellolle merkataan ruudukko ja sitten vain lyömään vetoa, mihin ruutuihin märehtijöiden lantakasat osuvat).

Toiminnan takana on rakennusalalla huomattavan omaisuuden kerännyt bisnesmies Niall Mellon, joka perusti hyväntekeväisyyssäätiönsä Niall Mellon Township Trust vuonna 2002. Vuosien mittaan Kapkaupunkiin on rakennettu säätiön nimissä yli 20 000 taloa, ja katon päänsä päälle on saanut noin 125 000 koditonta tai slummien asukasta.

Christy tapasi Lindan jo matkansa toisena päivänä, sillä hän kuului talkooryhmään, joka rakensi talon Lindalle ja hänen isoäidilleen. Viikon mittaan Christy pääsi seuraamaan tuolloin vasta 12-vuotiaan Lindan ja hänestä huolehtivan köyhän vanhuksen arkea, ja lopulta todistamaan heidän riemuaan, kun he pääsivät muuttamaan omaan pieneen taloon.

Jotain liikahti tuolloin irlantilaisen sisällä, ja mies päätti jatkaa afrikkalaistytön auttamista. Hän alkoi tukea Lindaa taloudellisesti, jotta tyttö voisi käydä koulunsa ja saada paremmat eväät elämäänsä. Hän päätti myös lähteä heti seuraavana vuonna tempaukseen uudestaan mukaan, ja aloitti saman tien rahankeruun.

Sama tapahtui seuraavanakin vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja kahdeksana vuonna sen jälkeen. Christy on empinyt joka kerta seuraavaa osallistumistaan, sillä tuhansien eurojen kerääminen ei ole perusduunarille talouskriisien ravistelemassa Irlannissa mikään ihan pikku juttu.

Mutta nyt takana on jo 11 matkaa, ja uskon, ettei mies pysy Afrikasta pois tänäkään vuonna.

Kun kysyn, mikä saa hänet jatkamaan vuodesta toiseen, hän kertoo muistavansa hyvin oman, vaatimattomissa oloissa vietetyn lapsuutensa ja siksi hänen on helppo kokea sympatiaa köyhiä kohtaan. Irlantihan oli vielä jopa 1980-luvulla maatalousvaltainen, köyhä maa.

Uskon, että rakennustempaus houkuttaa Christyn kaltaisia ihmisiä myös siksi, että he saavat konkreettisesti nähdä työnsä tuloksen ja huomata, että apu varmasti menee perille.

He eivät näytä stereotyyppisiltä maailmanparantaijlta, vaan tykkäävät viettää vapaa-aikansa formuloita katsellen tai pubissa darts-tikkoja heitellen. He eivät suureen ääneen puhu vimmastaan parantaa maailmaa. He ovat tekijöitä, eivät taivaanrannan maalareita.

Yksi tärkeä motiivi osallistumiseen on selvästi myös halu pitää hauskaa ja tuntea kuuluvansa porukkaan. Hyväntekeväisyysväkeä Christy kutsuu perheekseen. Ja onhan tutun porukan mukana useimpien mielestä mukavampaa lähteä reissuun kuin yksin.

Ennen Kapkaupunkia hän oli käynyt parilla aurinkolomalla ulkomailla, mutta ei ollut mikään varsinainen maailmanmatkaaja.

Linda jatkaa IT-alan opintojaan Kapkaupungissa ja miettii, josko valmistumisensa jälkeen hakeutuisi töihin ulkomaille.

Minulle Christy on esimerkki vaatimattomasta arjen sankarista ja muistutus siitä, että me ihmiset olemme kuin olemmekin hyväntahtoisia ja haluamme tehdä maailmasta paremman paikan.

Hänen tarinansa myös vahvistaa uskomustani siihen, että jokaisen olisi syytä matkustaa. Reissun päällä kasvaa väistämättä ymmärrys siitä, että olemme kaikki keskenämme enemmän samanlaisia kuin erilaisia.

Empatia puolestaan on avain konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanomaiseen kanssakäymiseen. Kyse on siis isossa mittakaavassa jopa maailmanrauhasta.

Lindakin muuten pääsi käymään vastikään ensimmäistä kertaa elämässään kotikaupunkinsa ulkopuolella. Hän vietti joulun Irlannissa Christyn ja tämän ystävien luona. Nyt Linda jatkaa IT-alan opintojaan Kapkaupungissa ja miettii, josko valmistumisensa jälkeen hakeutuisi töihin ulkomaille.

Hän vaalii mielessään hentoa toivetta siitä, että elämä kohtelisi häntä ja hänen 6-vuotiasta tytärtään paremmin kuin hänen isoäitiään, jonka elämä ompelijattarena on ollut kaikkea muuta kuin helppoa. Minä uskon, että näin käy. Ainakin hän on saanut huomata, että maailmassa on ihmisiä, jotka välittävät.

Christy puolestaan pohtii seuraavaan Kapkaupungin matkaan osallistumista ja odottaa keväällä Irlannissa järjestettävää vapaaehtoisten jälleennäkemistä – hyviä bileitä siis.

Maria Markus

Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja, joka tekee juttuja Suomesta ja ulkomailta monenlaisiin medioihin. Häntä ajaa eteenpäin ehtymätön uteliaisuus, ja toimittajan työ on hänelle tutkimusmatka yhtä lailla maailmaan kuin itseensäkin. Hän on työskennellyt myös pohjoismaisen yhteistyön sekä EU-politiikan parissa.

Lue seuraavaksi