Nälkä, pelko ja vihapuhe eli miksi Suomessa alkoi sata vuotta sitten sisällissota – vuoden 1917 opetukset

Miten punaiset ja valkoiset ajautuivat niin vastakkain, että syttyi sota? Ylen toimittaja Esko Varho sukelsi viime vuonna vuoden 1917 maailmaan ja yritti ymmärtää, miten inhimillisistä asioista kaikki alkoi.

Suomen sisällissota
Lapsi leikkii kadulla pian Tampereen taistelun päättymisen jälkeen.
Lapsi leikkii kadulla pian Tampereen taistelun päättymisen jälkeen.Museokeskus Vapriikki

Voisiko sisällissota syttyä joskus uudestaan? Pohdin kysymystä usein viime vuonna, kun seurasin koko vuoden Ylen sarjassa vuoden 1917 tapahtumia.

Silloin sata vuotta sitten kaikki tapahtui nimittäin häkellyttävän nopeasti.

Iloiset bileet Pietarissa

Vielä maaliskuussa 1917 he juhlivat railakkaasti yhdessä Pietarin yössä.

Seurueeseen kuului muun muassa kolme tulevaa Suomen presidenttiä, K.J. Ståhlberg, J.K.Paasikivi sekä Kyösti Kallio. Mutta samassa riehakkaassa juhlaporukassa söivät, joivat ja lauloivat myös tulevan punaisen Suomen johtomiehet, kuten Kullervo Manner, Edward Gylling, Oskari Tokoi ja Otto Wille Kuusinen.

Presidentit venäjällä
Pietarin seuruetta: ylärivissä Otto Wille Kuusinen ja K.J.Ståhlberg, alarivissä Kyösti Kallio ja J.K.Paasikivi.Museovirasto

Suomalaiset juhlivat sortovuosien päättymistä. Keisarin kaatuminen oli palauttanut Suomen vanhat valtaoikeudet ja eduskunta pääsisi taas kokoontumaan.

Vain kymmenen kuukauden päästä nämä samat miehet olivat katkeran sisällissodan eri puolilla.

Mitä oikein tapahtui?

Viime vuonna seurasin Ylen verkkosivuille ja A-studioon tekemässäni sarjassa vuoden 1917 tapahtumia, aina tammikuusta joulukuuhun. Kuvasin paitsi tapahtumia, myös aikalaisten tuntoja, sellaisena kuin ne nousivat esiin tuon ajan teksteistä ja muistoista. Elin vuoden 1917 ihmisten mukana koko viime vuoden.

Jotta ymmärtäisi, miksi Suomi tammikuussa 1918 sukelsi sisällissotaan, pitää katsoa miten Suomi muuttui hulluna vuonna 1917.

Valtataistelu kahdella rintamalla

Vuonna 1917 valtataistelu näkyi kahdella eri tasolla: paikallisella ja valtakunnallisella. Avaan sisällissodan syitä näiden kysymysten kautta.

Ensinnäkin Suomea riivasivat koko vuoden kasvavat sosiaaliset ongelmat: ruokapula, työttömyys, paheneva väkivalta ja pelko.

Jos vuonna 1917 jäi työttömäksi, ei ollut kiistaa aktiivimalleista eikä korvausaikojen pituuksista. Edessä oli nälkä koko perheelle.

KESKEN
Kone- ja Siltatehtaan työntekijöitä lähdössä osoittamaan mieltään kahdeksan tunnin työpäivän puolesta.Museovirasto / Ylen arkisto

Niitä ongelmia ratkottiin usein paikallisella, kuntatasolla.

Kunnissa valta oli eliitillä. Eduskuntavaaleissa vallitsi kyllä yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, mutta kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu tuloihin. Suurin osa työväestöstä oli ilman äänioikeutta.

Kun koko vuoden seurasin vuoden 1917 tapahtumia, aloin pohtia: jos kunnallislaki uudistus olisi tehty vuonna 1906 kuten eduskuntavaaliuudistus, olisiko koko sisällissota voitu välttää?

Toiseksi oli taistelu korkeimmasta vallasta Suomessa. Se oli kytketty suoraan siihen, kenellä oli valta Pietarissa. Venäjällä valta vaihtui vuonna 1917 kaksi kertaa. Ensin kaatui keisari, ja sitten valtaan nousivat bolševikit.

Myös Suomessa valtataistelun tärkeimmät käännekohdat vuonna 1917 kytkeytyivät suoraan Venäjän tapahtumiin. Ne olivat kesällä säädetty valtalaki ja marraskuun suurlakko.

Mahdollisesti Venäjän maaliskuun vallankumoukseen liittyvää liikehdintää Helsingin Senaatintorilla.
Helsingin senaatintori oli vuonna 1917 loputtomien mielenosoitusten ja torikokousten näyttämö.Yle arkisto / Museovirasto

Molemmissa näkyi eräs vuoden 1917 avainkysymyksistä: niin kauan kun Venäjällä valtaa pitivät porvarit, monet suomalaisporvarit pelkäsivät korkeimman vallan siirtymistä sosialistienemmistöiselle Suomen eduskunnalle. Kun Pietarissa valta siirtyi bolševikeille, asetelma kääntyi osin päälaelleen.

Runsaassa puolessa vuodessa Suomi kulki suuresta ja yhteisestä innostuksesta sisällissotaan. Aloitetaan siis alusta.

Svoboda

Ensin tuli vapaus, svoboda.

Svoboda (vapaus) -kyltillä koristeltu auto Helsingin kadulla 1917.
"Svoboda" kyltillä varustettu auto maaliskuun vallankumouksen aikaan.Yle arkisto / Otava

Kun Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas, Nikolai II kaatui maaliskuussa, innostus oli suurta kaikkialla Suomessa, kaikissa yhteiskuntaryhmissä.

Keisari oli kaatunut. Mutta jos valta ei kuulu keisarille, kenelle se sitten kuuluu?

Suomessa oli edellisenä vuonna järjestetty eduskuntavaalit, joissa sosialistit olivat saaneet yksinkertaisen enemmistön, yksinään yli puolet kansanedustajapaikoista. Tuolloin vaalilla ei näyttänyt olevan suurta merkitystä, sillä eduskunta ei maailmasodan aikana saanut edes kokoontua.

Mutta keisarin kaaduttua eduskunta pääsi kokoontumaan, ja yhtäkkiä sosialistit olivat Suomessa vallassa.

Sotilaat ja työväki saattavat vallankumouksen uhria hautaan Helsingissä.
Keisarivallan päättänyt maaliskuun vallankumous yhdisti suomalaisia. "Vallankumoussankareiden" eli kahden kaatuneen venäläisen sotilaan hautajaisiin Helsingissä osallistui lehtien arvioiden mukaan jopa 100 000 ihmistä. Helsingissä oli tuolloin 190 000 asukasta.Museovirasto

Vielä keväällä 1917 porvarit suorastaan kehottivat enemmistönä olevia sosialisteja muodostamaan hallituksen eli senaatin. Sosialisteilla asia oli kuitenkin vaikea, sillä heidän oppiinsa ei oikein kuulunut porvarillisen yhteiskunnan hallituksessa toimiminen.

Hallituskysymys ratkaistiin lopulta siten, että senaattiin tuli sosialisteille ja porvareille yhtä monta edustajaa. Senaatin johtoon nousi sosialistien Oskari Tokoi, josta tuli siten maailman ensimmäinen sosialistinen pääministeri.

Oskari Tokoi
Oskari Tokoi.Ylen arkisto

Porvarit ja sosialistit olivat siis yhteishallituksessa, yhdessä ratkomassa ongelmia.

Mutta kun ”svoboda” oli avannut portit, liikkeellä lähti vyöry, jota ei voinut hevillä pysäyttää.

Köyhä maatalousmaa

Uusi vapaus ja vallankumousintoilu johti nopeasti kiihtyvään lakkoiluun, ensin tehtaissa ja sitten maatiloilla. Lakkolaiset vaativat muun muassa kahdeksan tunnin työpäivää.

Tuloerot Suomessa olivat valtavat, eikä turvaverkkoja juuri ollut. Suurin osa kansasta asui maaseudulla, ja kaupungit olivat Helsinkiä lukuun ottamatta pieniä.

Ämmänsaaren Kurimon tilin pojat leikkaavat rukiita.
Ylen arkisto / Kainuun museo

Sosialistien suurin kannatus oli itse asiassa maaseudulla, erityisesti Etelä-Suomessa, jossa maanomistus oli keskittynyt suurille kartanoille. Niissä työskenteli paljon väkeä, joka ei itse omistanut maata.

Sen sijaan valkoisten vankimmalla tukialueella, Pohjamaalla, tilat olivat pieniä, mutta omia. Tällä erolla oli olennainen merkitys siihen, miten sisällissodan rintamalinjat muodostuivat.

Kuka valvoo lakeja ja järjestystä?

Aika, jolloin suomalainen yhteiskunta romahti. Näin on tampereen yliopiston professori Pertti Haapala kuvannut vuotta 1917.

Tuskin mikään romahti yhtä dramaattisesti kuin järjestysvalta.

Järjestyksenpidon rapautuminen alkoi maaliskuussa yksinkertaisesti. Poliisit saivat potkut.

Valtiollista poliisia pidettiin sortovuosien jälkeen vanhan tsaarinvallan edustajana. Kun tsaari oli syrjäytetty, myös poliisi piti korvata ”kansaa” edustavalla väkivallan virkamiehistöllä.

Erityisesti kaupungeissa ammattipoliisit korvattiin miliiseillä, jotka koostuivat varsin kirjavasta joukosta suomalaisia. Tässäkin asiassa keväällä kaikki näytti olevan aluksi paremmin.

Miliisiin tuli esimerkiksi Helsingissä aluksi miehiä niin työväenliikkeestä kuin ylioppilaista. Vuoden 1917 aikana nähtiin kuitenkin useita miliisilakkoja ja varsinkin porvarien luottamus miliisiin heikkeni koko ajan.

Suojeluskuntien ja työväenkaartien perustaminen lähti jo alkukesästä liikkeelle, alunperin pitkälti vastauksena jatkuviin järjestyshäiriöihin.

Helsingin järjestyskaarti.
Helsingin työväen järjestyskaartia.Yle

Kesällä maatalouslakot kuumensivat tunteita ja saivat varsinkin isännät perustamaan erilaisia suojelusvartioita.

Suojeluskuntia perustettiin Suomeen itse asiassa alun perin hyvinkin eri syistä. Ensinnäkin niitä perustettiin siis erityisesti järjestyshäiriöitä ja maatalouslakkolaisia vastaan.

Jääkärivärväystä harjoittaneet aktivistit puolestaan valmistelivat kansannousua venäläisiä vastaan Suomen irrottamiseksi Venäjästä. He perustivat ”palokuntia” ja muita suojeluskuntia nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Aktivistit halusivat suojeluskuntiin alunperin myös työväenjärjestöjen väkeä, koska päävastustajaksi ajateltiin venäläisiä.

Lehtileike
Ilkka-lehti kehoitti perustamaan "palokuntia".Ilkka 68/1917

Kuvaavaa on, että esimerkiksi Helsingissä oli eräässä vaiheessa kaksi eri suojeluskuntaa. Ihmiset myös liittyivät niihin aivan eri syistä.

Nälkä on kova motivaattori

Moni pohtii nykyisen vihanpuheen aikakaudella, voisiko Suomessa tapahtua joskus sama kuin vuonna 1918, siis että kahtiajakautuminen veisi lopulta aseelliseen konfliktiin.

Luukkosen pettua syövä perhe hirsitalon ovella.
Luukkosen perhe Taivalkoskella joutui kesällä 1917 turvautumaan pettuleivän syöntiin.Samuli Paulaharju / Museovirasto

Suomen sisällissodan syntyyn vaikutti kuitenkin monta eri syytä samaan aikaan.

Eräs tärkeimmistä syistä liittyi aivan välttämättömään: ruokaan.

On vaikea kuvitella, etteikö nälänhädän uhka veisi melkein mitä tahansa yhteisöä vähintään sodan partaalle.

Suomi ei ensimmäisen maailmansodan aikaan ollut ruuan suhteen lainkaan omavarainen. Ennen kaikkea suuri osa leipäviljasta oli tuontitavaraa Venäjän ja Ukrainan aroilta.

Leipäviljan ja muiden elintarvikkeiden saanti alkoi vaikeutua pahasti jo alkukesästä. Piti ”alkaa organiseerata nälkää”, kuten senaattori Väinö Tanner totesi. Elintarvikesäännöstely kiristyi.

Kun Suomen oma, kesän 1917 sato jäi heikoksi, tilanne näytti uhkaavalta. Jo kesällä oli suuria ruokamellakoita, nälkäiset kaupunkilaiset ryöstelivät varastoja ja tappelivat torikauppiaiden kanssa.

Viranomaisten määräämät rajahinnat ja elintarvikkeiden takavarikot vain kiihdyttivät ruuan kätkemistä, hamstrausta ja mustaa pörssiä.

Työläisiä raivostuttivat ”jyväjemmari”-isännät ja trokarit. Elintarvikkeiden kätkemiseen liittyvät huhut lisäsivät kiukkua.

Jopa maalaisliiton isä, Santeri Alkio kirjoitti päiväkirjaansa lokakuussa:

Ruista puhdistetaan ja säkitetään puimalan edessä.
Uno Finnilä / Yle arkisto/Pohjanmaan museo

_”Elintarvikekysymys kärjistyy kärjistymistään. Ihmisissä kasvaa kiskomishimo hirvittävästi. Eivät nämä maanviljelijät enää ajattele ollenkaan muuta kuin kiskomista. Kuluttajien hätä on avannut maamiehelle ennen kuulumattomat saalistusmahdollisuudet.” _

Ruuan hamstraus ja kätkeminen oli kuitenkin myös luonnollinen reaktio oman perheen suojelemiseksi tilanteessa, jossa alkoi näyttää selvältä, että ruokaa ei yksinkertaisesti tule riittämään seuraavaan satoon.

Mutta vaikka ruokaa olisi, sitä ei välttämättä ollut varaa ostaa.

Työttömyys pahenee

Vuonna 1917 työttömyyden kasvu merkitsi paljon suurempaa yhteiskunnallista uhkaa kuin nykyään.

Työmies oli usein suuren perheensä ainoa elättäjä. Turvaverkkoja ei juuri ollut ja työttömyys heijastui välittömästi koko perheeseen.

Jos lapset näkevät nälkää, tulee paine lähteä kadulle vaatimaan oikeuksia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana venäläiset olivat teettäneet saksalaisten maihinnousun pelossa suuria linnoitustöitä eri puolilla valtakuntaa. Linnoitustyöt loivat valtavasti työmahdollisuuksia kouluttamattomille sekatyömiehille myös Suomessa.

Myös sotateollisuustilaukset toivat Suomeen paljon työtä.

naisia istumassa
Tatu Hänninen / Yle arkisto

Kesällä 1917 tilanne kuitenkin muuttui. Linnoitustyöt pääosin keskeytettiin ja Venäjän sotateollisuuden tilaukset pysähtyivät.

Seuraukset olivat Suomessa arvaamattomat.

Vallituksia oli tehty erityisesti pääkaupungin ympärillä. Helsingin kaupunki ei halunnut järjestää hätäaputöitä muualta tulleille, ja näitä kehotettiin lähtemään kotiseudulleen.

Vallityöläisten paluu kotiseuduilleen aiheutti kuitenkin maaseutupaikkakunnilla suurta levottomuutta. Nuoret, levottomilla työmailla karaistuneet miehet olivat helposti radikaaliuteen ja väkivaltaisuuteen taipuvia.

Ypäjällä vallitöistä palannut Simo Saarikko joutui paikallisen poliisin ampumaksi. Siitä kahakasta tuli kuuluisa, ensimmäinen sisällissotaa ennakoinut yhteenotto, jossa suomalainen ampui toisen suomalaisen.

Simo Saarikon hautajaiset
Simo Saarikon hautajaisista Ypäjällä tuli valtava tapahtuma.Urho Järvelä / Maurits Hietamäen kokoelma

Kaupungeissa työttömät vaativat hätäaputöitä. Helsingin pörssitalon mellakassa elokuussa 1917 työttömät piirittivät pörssitalolle kokoontunutta kaupunginvaltuustoa.

Ei ollut sattumaa, että työttömien vihan kohde oli juuri kaupunginvaltuusto.

Kunnallisvalta oli eliitillä

Eduskuntavaaleissa oli jo vuodesta 1907 ollut yleinen ja yhtäläinen äänioikeus.

Mutta kuntatasolla oli toisin. Kunnallisvaaleissa äänioikeus oli sidottu suoraan veronmaksukykyyn, suurituloisilla oli siis kirjaimellisesti enemmän ääniä kuin pienituloisilla. Suurimmalla osalla työväestöstä ei ollut äänioikeutta lainkaan.

Voi perustellusti kysyä, olisiko koko sisällissotaa syttynyt, jos kunnallisvaaliuudistus olisi tehty aikoinaan samalta pohjalta kuin eduskuntauudistus.

Kunnallisvalta heijastui nimittäin kaikkein kipeimpiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sillä ”nälän organiseeraus”, työttömyyden hoito sekä järjestysvaltakysymykset olivat nimenomaan kunnan vastuulla. Niistä päättivät valtuustot, joissa työväestöllä ei useimmilla paikkakunnilla ollut lainkaan edustusta.

Kiista kunnallisvallasta johti jo keväällä 1917 koviin yhteenottoihin. Eräänlainen ensimmäinen vallankumouksen esinäytös nähtiin jo toukokuussa Turussa.

Yleislakko pysäytti koko kaupungin, ja työväen lakkomiliisi otti koko kaupungin haltuunsa.

Turku, ihmisiä kadulla 30.05.1917
Aurakadun ja Linnankadun kulman lakon aikaan. Keskellä venäläisiä sotilaita ratsun selässä, vieressä ilmeisesti lakkomiliisejä.Turun maakuntamuseo / Yle arkisto

Sosialidemokraattien kunnallistoimikunta lähetti kaupunginvaltuustolle kirjeen:

_”Herroille kaupunginvaltuutetuille Turussa. Ellei lakkolaisten esittämät vaatimukset tule huomiseen klo 12.00 mennessä toteutetuksi, ottavat lakkolaiset valtuusmiespaikat ja kaikki muut kunnan hallintoelimet huostaansa.” _

Lakkolaiset ottivat koko porvarillisen kaupunginvaltuuston panttivangiksi. Turun tilanne laukesi kun kiistan välittäjiksi saapuneet, sosialistien oma mies, senaatin puheenjohtaja eli pääministeri Oskari Tokoi ja tulevan valkoisen hallituksen päämies, prokuraattori P. E. Svinhufvudin saivat yhdessä tilanteen laukeamaan.

Kuvituskuva
Uusi Aura 1917

Sosialistien ja porvarien johtajat yrittivät siis vielä keväällä yhteistyössä ratkoa pahenevia käytännön ongelmia.

Mutta heinäkuussa se valtataistelun toinen taso, kamppailu korkeimmasta vallasta Suomessa, alkoi ajaa osapuolia voimakkaammin eri leireihin.

Valtalaki ja sitä seurannut eduskunnan hajotus on Suomen historia tärkeimpiä käännekohtia

_ ”Olen jälkeenpäin monesti ajatellut, millaiseksi Suomen tulevaisuus olisi muodostunut, jos olisi menetelty toisin kuin tehtiin.” _

Näin Väinö Tanner pohti kesän 1917 tapahtumia vuonna 1949 ilmestyneessä kirjassaan Kuinka se oikein tapahtui. Tanner oli kesällä 1917 sosiaalidemokraattinen senaattori.

Sosialisteja HTYn talossa.
Sosialidemokraatteja koolla Helsingin työväentalolla.Ylen arkisto

Tanner viittasi ennen kaikkea kiisteltyyn valtalakiin ja sitä seuranneeseen eduskunnan hajotukseen.

Valtalailla Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Laki hyväksyttiin dramaattisissa tunnelmissa sosialistien, maalaisliiton ja niin sanottujen porvarillisten itsenäisyysmiesten äänin.

Miksi laista tuli sitten niin merkittävä Suomen historiassa? Oikeastaan siksi, että se ei tullut käytännössä koskaan voimaan.

Venäjän (porvarillinen) väliaikainen hallitus hermostui laista ja hajotti Suomen eduskunnan. Osa suomalaisista porvareista ajoi kulisseissa voimakkaasti eduskunnan hajottamista. Monet heistä pelkäsivät eduskunnalle valtalailla tulevaa valtaa, sillä sosialisteilla oli eduskunnassa yksikertainen enemmistö, yli sata paikkaa. Tuleva presidentti K.J. Ståhlberg oli eduskunnan hajottamisesta tyytyväinen:

_”Viimeinkin saadaan loppumaan tämä yhtämittainen skandaali ja sosialistien vehkeily bolševikkien kanssa.” _

Juuri eduskunnan hajottaminen katkeroitti sosialistit.

Kauppatori vuonna 1919.
Helsingin kauppatori.Yle Arkisto

Kun tein vuotta 1917 käsittelevää sarjaani, kävin laajasti läpi muun muassa työväen arkistossa säilytettävää muistitietoaineistoa Suomen itsenäistymisvuosien tapahtumista. Lukuisissa rivityöläisten muistoissa näkyi vielä vuosikymmentenkin jälkeen katkeruus ”porvarien venäläisillä pistimillä” tekemästä eduskunnan hajottamisesta.

”Tähän hajotukseen syyllisiä olivat suurimpina Suomen porvarit, joiden esityksestä ja pyynnöstä se tapahtui. Syykin siihen oli selvä. Hyväksyttyä valtalakia käyttämässä oli työläisenemmistöinen eduskunta, joka oli saatava tehottomaksi”, metallimies Viljam Laaksonen totesi muisteluissaan.

Valtalaista ja eduskunnan hajottamisesta tuli sisällissodan jälkeen aivan keskeinen opinkappale punaisen hävinneen puolen käsityksissä sodasta. Sama katkeruus näkyy jo aikalaisteksteissä ja lehtikirjoituksissa.

Joka tapauksessa uudet vaalit järjestettiin. Sosialistit pitivät eduskunnan hajotusta laittomana, mutta käytännössä he osallistuivat lokakuun vaaleihin normaalisti.

Sosialistit hävisivät uudet vaalit. Suomessa valtaan nousi P. E. Svinhufvudin porvaripuolueita edustanut senaatti, joka myöhemmin sai lisänimen itsenäisyyssenaatti.

Valtionhoitaja Pehr Evind SVINHUFVUD.
P. E. Svinhufvud.Yle arkisto

Työväenlehdissä se nimettiin kuitenkin välittömästi “mustaksi senaatiksi”.

Pelon kierre

Jos minun pitää valita yksi syy, joka näyttää selittävän sisällissodan puhkeamista enemmän kuin muut, niin se olisi pelon kierre.

Loppukesästä 1917 alkoi kierre, jossa porvarien ja sosialistien epäluulo toisiaan vastaan kasvoi nimenomaan siksi, että pelättiin toista osapuolta. Porvarit pelkäsivät työväen järjestyskaartien valtaa ja työväki ”lahtarikaartien” eli suojeluskuntien aikeita.

Kuvituskuva
Velikulta 12-13/1917

Syksyllä vallassa ollut porvarihallitus yritti ratkoa järjestysvaltakysymystä muun muassa perustamalla salaa poliisikoulun. Juuri tämän kaltaiset hankkeet ruokkivat paljastumisensa jälkeen työväestön epäluuloja.

Kierre oli valmis. Syksyllä, öiden pidentyessä, porvaripuoli kiihdytti suojeluskuntien perustamista ja työväenjärjestöt omien kaartiensa perustamista. Molemmat alkoivat jo harjoitella sotilaallista toimintaa, minkä vastapuoli pisti merkille.

Kaikkia tätä vahvisti lehdistö, jonka kielenkäyttö koveni kovenemistaan.

Huhut ja vihapuheet

Vuoden 1917 tapahtumia seuratessani en voinut olla huomaamatta yhtymäkohtia nykyiseen vihapuhekeskusteluun.

Keväällä tullut uusi vapaus tarkoitti myös uudenlaista lehdistövapautta. Lehtikirjoittelu koveni koko ajan ja todellinen vihapuhe kärjistyi erityisesti kesästä eteenpäin. Työmies-lehti jyrisi elokuussa:

_”Suomen kapitalistiluokka valmistautuu ase kädessä pitämään herruutensa alaisena alastomaksi riistämiään työläisjoukkoja, joilta porvariluokan rikollinen keinottelu uhkaa riistää viimeisenkin elämisen mahdollisuuden.” _

Suomi alkoi jakaantua erilaisiin todellisuuksiin, sulkeutua omiin kupliin, niin kuin nykyisin sanottaisiin. Työväestön lehdistön todellisuus erosi porvarilehtien todellisuudesta yhä jyrkemmin.

Lehtileike Työmies-lehdestä
Kansalliskirjasto

”Ei toki kenelläkään Työmies-lehteä lukevalla ollut epäilystäkään siitä, kuka se päävihollinen oli, se oli Suomen porvaristo”, metallimies Viljam Laaksonen muisteli.

Erityisesti kesän tapahtumien jälkeen kielenkäyttö koveni kovenemistaan.

Turvattomuuden tunne, väkivalta ja sen pelko levisivät alkusyksystä alkaen läpi maan. Erilaisia huhuja uutisoitiin päivittäin totena. Kun siihen yhdistyi syyllistäminen, viha alkoi kasvaa. Porvarilehdet syyttivät levottomuuksista sosialisteja ja työväenlehdet porvareita.

”Kupliutuminen”, siis oman puolen lehdistön viestiin keskittyminen oli eräs keskeinen syy siihen, että vuodesta 1917 tuli sellainen kuin tuli. Eri osapuolten todellisuuskäsitykset etääntyivät toisistaan.

Suomalaiset eivät kuitenkaan voineet käpertyä omiin riitoihinsa.

Kaikki mitä Suomessa vuonna 1917 tapahtui, oli sidoksissa siihen, mitä tapahtui Pietarissa.

Bolševikit astuvat näyttämölle

Suomalaisille sosialidemokraateille leniniläinen kova vallankumouksellisuus oli lähes tuntematon.

Venäjän bolševikit aloittivat kuitenkin jo keväällä 1917 ankaran propagandan teon Suomessa. Propagandan pääkohde olivat Suomessa olevat venäläiset sotilaat, mutta kyllä suomalaisille sosialisteillekin riitti viestiä. Kesällä monet sosialistien johtohenkilöt tapasivat Suomessa piileskelevän Leninin henkilökohtaisesti.

Lenin pitää puhetta karvahattu päässä.
V. I. Lenin.Ylen arkisto

Marraskuussa tapahtunut Venäjän (lokakuun) bolševikkivallankumous oli ratkaiseva käänne myös Suomen matkalla kohti sisällissotaa.

Suomalaissosialistit riitelivät välittömästi bolševikkikumouksen jälkeen keskenään siitä, mitä heidän pitäisi tehdä. Radikaalit olivat puolueessa edelleen vähemmistönä, mutta joukkojen koossapitäminen oli hyvin hankalaa. Varsinkin syksyllä perustetuissa uusissa kaarteissa oli paljon suoran toiminnan kannatusta.

Päätettiin olla aloittamatta välitöntä vallankumousta, sen sijaan koko maa pysäytettiin lakolla.

Suurlakko vallankumouksen esinäytöksenä

Marraskuun 1917 suurlakkoa on yleensä pidetty suurena vedenjakajana tiellä kohti sisällissotaa. Kun lukee erityisesti valkoisen puolen muistoja lakosta, ei asiasta jää epäselvyyttä.

Suurlakon aikaan työväenkaartit ottivat varsinkin suuret kaupungit kokonaan haltuunsa. Eduskunta kokoontui piiritetyssä Heimolan talossa Helsingissä ja hyväksyi kiihkeissä tunnelmissa koko vuoden tärkeimmän päätöksen.

15. marraskuuta Suomen eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Kesän valtalaissa esimerkiksi ulkopolitiikka oli jätetty vielä venäläisille, marraskuun päätöksessä mitään sellaisia varaumia ei enää tehty. Nyt korkein valta Suomessa kuului yksiselitteisesti eduskunnalle.

Punakaarti valtioneuvoston linnan edessä.
Työväenkaarti senaatintalon edustalla marraskuun suurlakon aikaan.Yle arkisto / Otava

Maalaisliitto ja porvarilliset itsenäisyysmiehet tukivat vielä kerran päätöksessä sosialisteja. Mutta maalaisliiton johtaja, Santeri Alkio varoitti eduskunnassa puhuessaan tulevasta:

_”Minä en pelkää henkilökohtaisesti niitä uhkauksia, joita eduskuntaa vastaan on tehty. Mutta minun täytyy sanoa, että minä vakavasti pelkään kansalaissotaa.” _

Suurlakon aikana työväenkaartit ja suojeluskunnat ottivat paikoin yhteen, ja erilaisten retkikuntien iskuissa kuoli muutamia kymmeniä ihmisiä. Vaikutus porvarileiriin oli dramaattinen. Kun porvarilehdet alkoivat ilmestyä lakon jälkeen, ne olivat täynnä värikkäin sanankääntein kirjoitettuja veritekojen kuvauksia.

Maalaisliittolainen Ilkka-lehti kirjoitti 22. marraskuuta:

_”Etelä-Suomessa, varsinkin Helsingin ympäristöllä ovat sosialistit panneet toimeen raaimpia murhia, mitä paatuneimmankaan ihmisen mielikuvitus voi keksiä. Kansalaisia on tapettu kuin metsän eläimiä.” _

Useimmat porvarit näkivät nyt yhteistyön sosialistien kanssa mahdottomaksi.

Samaan aikaan sosialidemokraattien johto paini ankarasti omien joukkojensa hallitsemiseksi. Radikaalit eivät voineet ymmärtää, miksi suurlakon aikaan otettu valta oli annettu pois, eikä vallankumousta oltu viety loppuun asti.

Venäläissotilaiden vaara

Perehtyessäni vuoden 1917 tapahtumiin hämmästyin venäläissotilaiden suuresta roolista monissa tapahtumissa.

Suomessa oli kesällä enimmillään yli 100 000 venäläistä sotilasta. Kaupunkien lakkomielenosoituksissa he olivat usein näkyvästi mukana, ja välillä he puuttuivat suomalaisten välisiin kiistoihin jopa aseella uhaten.

Venäläissotilaat olivat monissa tapauksissa paljon radikaalimpia kuin suomalaiset sosialistit. Porvareita järkytti, kun maan ainoa todellinen sotilasmahti, venäläiset, monissa tapauksissa asettuivat suomalaisten lakkolaisten tueksi.

Viisi kasakkaa kiväärit olalla.
Venäläisiä sotilaita Suomessa.Ylen arkisto/K. G. Mäkelä

Kurittomuus venäläisjoukoissa oli hyvin yleistä, ja lopulta rivisotilaiden neuvostoilla oli suurempi valta kuin korkeilla upseereilla.

Erityisesti loppukesästä 1917 venäläisten sotilaiden tekemät rikokset pelottivat ihmisiä. Niin porvarien kuin sosialistien lehdet olivat täynnä kertomuksia venäläisten tekemistä todellisista tai väitetyistä ryöstöistä ja raiskauksista. Huhut levisivät ja pahenivat koko ajan. Kerrottiin tarinoita naisia kaappaavista ”mustista autoista”.

Kurittomien venäläissotilaiden riehuminen on yksi harvoista asioista, joista porvarilliset ja työväenlehdet olivat samaa mieltä. Se pelotti kaikkia. Sosialistien johtohahmoihin kuulunut Yrjö Mäkelin kirjoitti Kansan Tahto-lehdessä:

_“Joka päivä sisältävät sanomalehdet kuvauksia venäläisten sotilaiden maassamme tekemistä raakuuksista. Raiskaukset, ryöstöt, metelöimiset ja kaikenlaiset konnuudet kuuluvat jo ikään kuin vakinaiseen päiväjärjestykseen. On perustettava järjestysmiehistöjä. Sillä mikään muu kuin asevoima ei näytä auttavan.“ _

Loppuvuodesta venäläisten määrä väheni. Vuoden 1918 alussa Suomessa oli kuitenkin vielä kymmeniätuhansia venäläisiä sotilaita. Silti varsinaisessa sisällissodassa heidän sotilaallinen roolinsa jäi suhteellisen vähäiseksi. Leninin bolševikkihallinto kehotti sotilaita pysymään Suomen sisällissodasta erillään ja suurin osa venäläisjoukoista poistui Suomesta omia aikojaan kevään 1918 aikana.

Itsenäisyysjulistus ei ratkaise vielä mitään

Presidentti Sauli Niinistö totesi uudenvuoden 2018 puheessaan:

”Vuosien 1917 ja 1918 muistot ovat liki vastakkaiset. Ensin tapahtui parasta ja sitä seurasi pahinta, mitä kan__sakunta voi kohdata. Itsenäisyyden vuosi vaihtui sisällissodan vuodeksi, eikä edes pitkä aika ole kaikkia sen arpia peittänyt.”

Suomen itsenäisyystunnustus.
Itsenäisyysjulistus

Todellisuudessa itsenäisyysjulistus joulukuussa ei aiheuttanut Suomessa mitään suuria riemujuhlia. Lauri Arra muisteli:

”Sanomalehdistä saimme lukea, että maan hallitus on julistanut Suomen itsenäiseksi valtakunnaksi. Mutta se ei herättänyt minkäänlaista iloista tunnelmaa. Joulukaan ei tuntunut joululta, kaikki odottivat jonkun hirveän onnettomuuden tapahtumista.”

Kysymys itsenäisyydestä oli koko vuoden 1917 sidottu toisaalta siihen, kenellä oli valta Pietarissa ja toisaalta siihen, kenellä olisi valta Suomessa, jos valta ei olisi enää Pietarilla.

Niin kauan kuin Venäjällä valtaa piti porvarillinen väliaikainen hallitus, monet porvarit pelkäsivät korkeimman vallan siirtoa sosialistienemmistöiselle Suomen eduskunnalle. Kun sitten Pietarissa valtaan nousivat bolševikit, Suomen varovaisimmillekin porvareille tuli kiire ajaa itsenäisyyttä. J.K. Paasikivi muisteli:

_”Vaikka vuoden 1917 aikana kiivaasti vaadittiinkin itsenäisyyden pikaista julistamista, se lykättiin siksi kunnes edessämme oli kysymys, tunnustaisimmeko Lenin hallitsijaksemme vai ei. Silloin ratkaisu oli selvä.” _

Kyllä suurin osa suomalaisista, puolueesta riippumatta, halusi voimakkaasti itsenäisyyttä. Joulukuun lopussa Suomen sosialidemokraatit pyysivät Leninin hallitusta tunnustamaan pikaisesti Suomen itsenäisyyden. Suomalaiset sosialistit olivat koko vuoden 1917 olleet aktiivisemmin itsenäisyyden kannalla kuin iso osa porvareista.

Leninin hallitus tunnusti Suomen itsenäisyyden, mutta todellisuudessa se oli taktiikka, jonka tavoitteena oli helpottaa sosialistisen vallankumouksen tekemistä Suomessa.

Valkoisten valmistautumista sotaan, Lammin suojeluskuntalaisia.
Lammin suojeluskunta harjoittelee joulukuussa 1917.Yle arkisto

Kysymys oli lopulta siitä, että jos valta kuuluisi suomalaisille, kuka sen lopulta ottaisi.

Saksalaisen yhteiskuntatieteilijän Max Weberin klassisen valtiomääritelmän mukaan nykyaikainen valtio on ihmisyhteisö, joka (onnistuneesti) vaatii itselleen fyysisen väkivallan legitiimin käytön monopolia tietyllä alueella.

Suomessa niitä ihmisyhteisöjä, jotka tuon vaatimuksen esitti, oli kaksi.

Jo itsenäisyysjulistuksen aikaan, joulukuun alussa, alkoi näyttää hyvin pahalta. Luottamusta ei enää ollut. Molemmat osapuolet pyrkivät kuumeisesti hankkimaan aseita, punaiset Venäjältä ja valkoiset Saksasta.

Tammikuun ensimmäiset kahakat olivatkin taisteluja aseista. Lopulta kysymys ei enää ollut siitä alkaako sota, vaan siitä koska se alkaisi. Päivälleen sata vuotta sitten se lopulta alkoi.

Väinö Tanner totesi vuodesta 1917:

_”Myöhemmin on yleensä mahdotonta sanoa, mikä olisi ollut seurauksena, jos olisi menetelty toisin kuin tehtiin. Me tunnemme vain sen tien, jonka maamme joutui kulkemaan, mutta emme tiedä, mihin toiset tiet olisivat johtaneet.” _

Tämän jutun kirjoittaja valmistelee Ylelle pitkää tv-dokumenttia vuoden 1918 sisällissodasta. Jos suvussasi on säilynyt sisällissodan aikaista aineistoa, kuten kirjeitä, päiväkirjoja tai valokuvia, ole hyvä ja ota yhteyttä osoitteella esko.varho@yle.fi.

Lue kirjoittajan "Kun Suomesta tuli Suomi" -sarja vuoden 1917 tapahtumista.

Kun Suomesta tuli Suomi - sarja Ylen areenassa.