Jätekasat kohoavat Lapin tuntureiden korkeuteen – Oklahoman ympäristökatastrofi on jatkunut jo vuosikymmeniä

Kaivosyhtiöt jättivät jälkeensä jopa 200 miljoonaa tonnia lyijyjätettä Tar Creekin alueelle.

kaivosteollisuus
Ränsistynyt talo

PICHER, OKLAHOMA. Tylppähuippuiset kasat muistuttavat tuntureita. Niiden vaaleat huiput näkyvät useiden kilometrien päähän Yhdysvaltain syvän etelän Oklahoman, Kansasin ja Missourin rajaseudun tasamaastossa.

Nuo tunturit ovat kaivosjätettä, jota on kaivettu maan alta jo 40 vuotta.

Jätekasoja on useita. Suurin niistä kohoaa yli sadan metrin korkeuteen. Aiemmin yksi näistä tuntureista oli lähes 500 metriä korkea. Se on jo vuosia sitten hajotettu maan tasalle.

Tar Creekin puhdistustöistä vastaavan Quapaw​​-heimon yrityksen ympäristöjohtaja Tim Kent.
Tar Creekin puhdistustöistä vastaavan Quapaw​​-heimon yrityksen ympäristöjohtaja Tim Kent.Mika Hentunen / Yle

– Se oli valtava kasa, jota piti valaista merkiksi lentokoneille, Quapaw-intiaaniheimon yrityksen ympäristöjohtaja Tim Kent kertoo.

Quapaw-heimon ympäristötoimi vastaa Tar Creekin alueen puhdistustöistä.

Moni asiantuntija pitää Tar Creekia Yhdysvaltain kaikkien aikojen pahimpana ympäristökatastrofina, joka on jatkunut jo ainakin 40 vuotta. Eikä loppua ole näköpiirissä.

”Ripotelkaa tuhkani lyijyn sekaan”

Tar Creekin hylätyistä kaivoskuiluista kaivettava sorajäte on kiinteää, joten kasojen rinteissä ja laella on helppo liikkua.

Ne olivat aiemmin mahtavia pulkkamäkiä talvisin – silloin kun alueella vielä oli asutusta.

– Laskimme mäkeä ja leikimme näillä vuorilla, joista yksi alkoi takapihaltamme. Se oli ihanaa. Emme tienneet paremmasta, entisen kotitalonsa kivijalalla vieraileva Jessica Wilson kertoo.

Hän on yksi viimeisistä Picherin pikkukaupungin jättäneistä ihmisistä. 1 600 asukkaan Picher alkoi autioitua 1970-luvulla malmin ehtyessä ja ympäristökatastrofin paljastuessa.

Kartta Oklahoman kaivosjätealueesta
Yle/ Uutisgrafiikka

Viimeinen niitti oli toukokuussa 2008 iskenyt tornado, joka tappoi kahdeksan ihmistä ja puski maan tasalle lähes kaikki vielä pystyssä olleet talot.

Tuolloin myös Wilsonin oli muutettava lähikaupunki Miamiin.

Hän on nykyisin nelissäkymmenissä ja aktiivinen entisten picherilaisten yhdistystoiminnassa.

Wilson käy usein katsomassa vanhoja leikkipaikkojaan ja autioita vanhaa kouluaan. Haastatteluun hän tulee lukion jalkapallojoukkueen, ”Picherin Gorillojen” huppari yllään.

– Pääsen tuskin koskaan enää muuttamaan takaisin, mutta jos saan päättää, toivon, että kuoltuani tuhkani ripotellaan tänne lyijyn sekaan, hän sanoo sarkastisesti.

Tar Creekin alueen puhdistustöiden uskotaan kestävän vielä vuosikymmeniä.
Tar Creekin alueen puhdistustöiden uskotaan kestävän vielä vuosikymmeniä.Mika Hentunen / Yle
Tar Creekin alueen puhdistustöiden uskotaan kestävän vielä vuosikymmeniä.
Tar Creekin alueen puhdistustöiden uskotaan kestävän vielä vuosikymmeniä.Mika Hentunen / Yle

Punaruskea joki

Lyijypitoinen kaivosjäte on myrkyllistä. Sitä puhdistetaan, minkä jälkeen sillä täytetään uudelleen kaivoskuiluja.

Osaa jätteestä voidaan hyödyntää asfaltin raaka-aineena. Suuri osa kuitenkin jää lojumaan ongelmajätekasoihin, joista leviää pölypilviä alueelle.

– Jätettä ajautuu ympäristöön tuulen mukana ja sateen huuhtomana, mikä saastuttaa ilmaa, maata ja vesistöjä. Teemme parhaamme päästäksemme eroon näistä kasoista, ympäristönhoitaja Tim Kent kertoo noin 50-metrisen kasan laella elehtien ja ympäröiviä kasoja osoittaen.

Suurin ongelma on jätteen määrä.

Koillis-Oklahomassa sekä viereisissä osavaltioissa Kansasin ja Missourin puolella oli yksi maailman suurimmista lyijy- ja sinkkiesiintymistä.

Malmi loppui 1980-luvulle tultaessa. Kaivosyhtiöt jättivät jälkeensä käsittämättömän tuhon reilun sadan neliökilometrin suuruiselle Tar Creekin alueelle Oklahoman koilliskulmassa.

Myrkyllistä kaivosjätettä oli jopa 200 miljoonaa tonnia. Nyt, 40 vuotta myöhemmin sitä on edelleen maan uumenissa arviolta 50 miljoonaa tonnia.

Se pitää kaivaa ulos. Tar Creek –joen sillalta näkee miksi: Koko rantapenger, kivet ja tammien rungot ovat punaruskean lyijypitoisen kuonan peitossa. Vesikin on paikoitellen samanväristä.

lohkareilla suljettu tie
Mika Hentunen / Yle
Montana
Picher on nykyisin aavekaupunki. ​Mika Hentunen / Yle
sotkettu autiotalo
Mika Hentunen / Yle

Tyhjiä aavekaupunkeja

Picher on aavekaupunki, jonka entisistä omakotitaloalueista muistuttavat vain talojen betonipohjat ja kivijalat.

Kapeiden katujen varsilla kasvaa heinää ja hiekkapölyn päällystämää vesakkoa. Piikkilanka-aidat estävät poikkeamasta metsikköön. Kyltit aidassa kertovat, että saastuneet puskat ovat Yhdysvaltain liittovaltion omaisuutta.

Kaupungin entisessä keskustassa on kymmenkunta vielä pystyssä olevaa tiilitaloa. Niissä ei ole ovia eikä ikkunoita, seiniin on kirjoitettu spraymaalilla ”keep out” eli ”pysy poissa”.

Yhdessä talossa tuuli heiluttaa keskellä lattiaa seisovan jääkaapin ovea, toisen pihalla on rikkinäisiä nojatuoleja. Ihmisiä ei näy.

Suurin piirtein saman kokoinen naapurikaupunki Cardin on yhtä aavemainen. Sen vanha kaupungintalo on pystyssä. Kieltotaulu kertoo talon olevan Quapaw-heimon hallinnoima, joten sisään ei ole asiaa.

Tim Kent kertoo, että talon juhlasalissa ovat penkit vielä paikoillaan ja seinän vieressä seisoo hajonnut piano.

Alabama
Picher on nykyisin aavekaupunki. ​Mika Hentunen / Yle
Maanvajoama Tar Creekin alueella.
Tar Creekin alueella on lukuisia maanvajoamia.Mika Hentunen / Yle

Autoja ja taloja kadonnut maanvajoamissa

Pari kilometriä Picheristä toiseen suuntaan sijaitsee Douthat, jossa oli enimmillään 8000 asukasta. Nykyisin se on pelkkä rauniokasa. Siellä on yksi alueen suurimmista maanvajoamista.

Syvä ja leveä kuilu on veden peitossa. Pienempiä vajoamia tulee koko ajan lisää.

Tim Kent kertoo kollegastaan, jonka pellonlaitaan jättämän lava-auton oli maa hiljattain niellyt.

Asukkaat alkoivat muuttaa pois alueelta vajoamien alkaessa. Teihin tuli reikiä. Kauhu alkoi levitä viimeistään, kun kokonainen talo vajosi maan uumeniin.

Kentin toimiston seinällä on kartta, joka havainnollistaa vajoamien syyn. Siihen on merkitty kaivoskuiluja, joita on tehty tiheästi ja miten sattuu. Kuiluja kaivettiin liian lähelle vesistöjä ja maan pintaa.

– Kaivaminen saatettiin lopettaa vasta, kun puiden juuret tulivat vastaan, Kent kertoo.

Lasten elimistössä liian suuria lyijypitoisuuksia

On kiistanalaista, mitä terveysvaikutuksia lyijyllä sillä on ollut Tar Creekin ihmisille. Todenäköisesti monenlaisia. Alueen lapsilla on todettu muun muassa neurologisia vaivoja ja oppimisvaikeuksia.

– Tutkimusten mukaan 34 prosentilla alueen lapsista on elimistössään liian korkeita lyijypitoisuuksia. Lyijy aiheuttaa neurologisia ongelmia lasten lisäksi esimerkiksi raskaana oleville naisille, Miami News Record –paikallislehden toimittaja Melinda Stotts sanoo.

Stotts on seurannut Tar Creekin ongelmia työkseen yli 20 vuotta.

– Terveysriskeistä alettiin puhua vasta siinä vaiheessa, kun kaivostoiminta ei enää tuonut tänne vaurautta, hän kertoo.

Nainen kuvassa.
Miami News Record -lehden toimittaja Melinda Stotts on seurannut läheltä Picherin aavekaupngin kohtaloa jo parikymmentä vuotta. ​Mika Hentunen / Yle

Useita oikeudenkäyntejä

Tar Creek julistettiin Superfundiksi eli liittovaltion suojelualueeksi vuonna 1983.

Myrkkyjen tai vajoamien takia muuttamaan joutuneille on maksettu korvauksia, mutta monet pitävät saamiaan maksuja liian pieninä, ja lunastusohjelmista on käyty oikeustaisteluja.

Puhdistustöihin taas liittyy korruptioepäilyjä. Niistä teetettiin tutkinta, jonka Oklahoman oikeusministeri Scott Pruitt kuitenkin julisti salaiseksi.

Pruitt on presidentti Donald Trumpin lähipiiriläisiä. Trump nimitti hänet viime vuonna Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston EPA:n johtajaksi.

Valtionhallinnon toimien laillisuutta seuraava kansalaisjärjestö Campaign for Government Accountability vaatii nyt oikeudessa tutkinnan julkistamista. Päätöstä odotetaan lähiviikkojen aikana.

– Menemme tarvittaessa Oklahoman eri oikeusasteisiin. Laki on nähdäkseni puolellamme, joten odotamme tuomareiden päätöstä luottavaisina, järjestön johtaja Daniel Stevens sanoo.

– Tutkinnan julkistaminen rauhoittaisi kovia kokeneiden paikallisten ihmisten mieltä. Tehtyä ei saa enää tekemättömäksi, mutta olisi tärkeää saada selvyys asioihin, toimittaja Melinda Stotts sanoo.

Tar Creekin alueen puhdistustöiden uskotaan kestävän vielä vuosikymmeniä.
Tar Creekin alueen puhdistustöiden uskotaan kestävän vielä vuosikymmeniä.Mika Hentunen / Yle

Edessä vuosikymmenten työ

Quapaw-heimon ympäristötoimi on vastannut Tar Creekin puhdistamisesta kuluneet kolme vuotta.

Ympäristöjohtaja Tim Kent pyörittää päätään vastatessaan kysymykseen, kuinka pitkä savotta heillä on vielä edessä.

– EPA:n mukaan siihen menisi vielä 30 vuotta, mutta arvio taitaa olla liian optimistinen. Edessämme on useiden vuosikymmenien työ, hän sanoo.

Aiheesta muualla:

The Environmental Scandal in Scott Pruitt’s Backyard (siirryt toiseen palveluun)