Puvut ja lavasteet seilaavat pitkin maailmaa – Oopperat ja baletit kierrättävät teoksia

Ooppera- ja balettitalot säästävät rahaa ja työvoimaa vuokraamalla teoksia tai tekemällä niitä yhdessä.

Suomen Kansallisooppera
.
Erik Berg / Norjan kansallisbaletti

Ompelukoneet surisevat Kansallisoopperan ompelimossa. Saumoja avataan, ommellaan ja nappien kiinnityksiä tarkistetaan. Työpöydille on levitelty Giselle-baletin pukuja. Hyväkuntoiset puvut ovat saapuneet Helsinkiin Oslosta, josta baletti on vuokrattu. Pukuja ei siis tarvitse ommella alusta loppuun Kansallisoopperan ompelimossa, vaan pieni parantelu ja muokkaus riittävät.

Oopperan ja baletin maailmassa esityksiä vuokrataan muualta tai niitä tuotetaan yhdessä. Puvut ja lavasteet kiertävät pitkin maailmaa samoin kuin taiteellinen visio. Vain teosten esittäjät vaihtuvat, sillä talot haluavat käyttää omaa solistikuntaansa. Yhteistuotannoilla ja vuokrauksella saadaan jaettua kustannuksia ja pidennettyä teosten elinkaarta. Kierrättämisellä on myös monia muita hyviä puolia.

– Pyrimme tarjoamaan noin kahdeksan ensi-iltaa vuodessa. Meidän pajojen, kuten ompelimon tai lavastamon kapasiteetti ei vain kerta kaikkiaan riitä tekemään itse näitä kaikkia. Siksi vuokraamme ja teemme yhteistuotantoja. Näin pystymme tekemään ohjelmistosta mahdollisimman monipuolisen, perustelee Kansallisbaletin taiteellinen suunnittelupäällikkö Sampo Kivelä.

Kansallisoopperan lavastamo
Kansallisoopperan lavastamossa sovitetaan Gisellen lavasteita valmiisiin lavoihin.Mikko Koski/Yle

Yhteistyön suurin etu on kuitenkin kansainvälisyydessä. Kierrättämällä teoksia Helsinkiin saadaan sellaisiakin esityksiä, joita ei ryhdyttäisi itse tuottamaan alusta loppuun. Samalla pysytään ajan hermolla ja suomalaisyleisö pääsee näkemään samoja esityksiä, joista Euroopassa kohistaan.

Yhteistyö toimii myös toisin päin. Katsojat maailmalla pääsevät näkemään suomalaista osaamista. Kansallisoopperasta on muun muassa vuokrattu ooppera Die tote Stadt Tokioon ja Thaïs Sevillaan, Valenciaan ja Los Angelesiin.

Vuokratuotannon mukana tulee laatikollinen kangastilkkuja

Joskus esitykset kiertävät eri lavoilla vuosikymmeniä. Silloin tällöin rahtilaatikoista puretaan kulahtaneita pukuja ja ränsistyneitä lavasteita.

– Silloin ei auta muu kuin laittaa ensitöiksi puvut pesuun, ja vasta sitten ryhtyä sovittamaan niitä esiintyjien ylle. Joissain taloissa saattaa olla hieman erilaiset standardit siitä, millaisessa kunnossa tuotannon voi lähettää, naurahtaa baletin tuottaja Marjo Tuomi.

Kansallisoopperan ompelimo
Sanna Peltonen muokkaa pukuja sopiviksi Kansallisbaletin tanssijoille.Mikko Koski/Yle

Gisellen puvut ja lavasteet ovat hyvässä kunnossa, sillä sitä on esitetty Oslossa vain parina kautena. Giselle on ranskalainen romantiikan ajan baletti ja siinä tanssijat käyttävät vielä pitkiä harsohameita. Leveät balettitutut otettiin käyttöön vasta myöhemmin.

Baletti- ja oopperapukuihin jätetään jo tekovaiheessa reilusti saumanvaraa. Näin saman puvun saadaan mahtumaan niin oslolaiselle kuin helsinkiläisellekin tanssijalle.

Ompelimon vieressä pukusovituksessa on Gisellen roolia tanssiva Eun-Ji Ha. Pukua täytyy muokata pienemmäksi korealaissyntyistä siroa tanssijaa varten. Tällä kertaa päästään vähällä vaivalla, sillä Gisellessä pukuja vaihdetaan vain pari kertaa. Pukujen on kuitenkin istuttava täydellisesti ja tunnuttava mukavalta, sillä hienot harsot ja sametit ovat esiintyjille työvaatteita.

Etenkin baletin harjoituksissa ja esityksissä puvut ovat kovilla laajojen liikeratojen ja nostojen takia. Silloin tällöin pukuja joudutaan korjaamaan ja paikkailemaan. Repsottavaan helmaan ei kuitenkaan voi neuloa kiinni mitä tahansa samansävyistä kankaanpalaa, vaan sen on oltava tismalleen samanlaista materiaalia. Tämäkin on mietitty valmiiksi esityksiä vuokratessa: mukana tulee laatikollinen tilkkuja ja ylijääneitä kankaita, joilla voidaan pelastaa puku.

Toisinaan pukuihin joudutaan tekemään ylimääräisiä ompeleita ja varmistuksia, sillä Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa on tiukat turvallisuusvaatimukset.

– Meillä on oma ohjeistus esimerkiksi siitä, miten painavat korut ja helmet tulee olla kiinnitettyinä puvuissa. Emme ota riskiä, että joku koru putoaisi vaikkapa tanssijan tossun alle kesken hypyn, kertoo tuottaja Marjo Tuomi.

Puvut merkataan tarkasti.
Jokaiseen pukuun merkataan tanssijoiden nimet, etteivät puvut mene vaihdoissa sekaisin.Mikko Koski/Yle

Vuokratuotannot tulevat yleensä melko valmiina, mutta aivan kaikkea ei kierrätetä paikasta toiseen. Esimerkiksi kengät ja peruukit täytyy jokaisen talon tehdä tai hankkia itse. Niitä ei voi pestä, joten hygieniasyistä ne eivät kuulu vuokraan.

Jos esitysrekvisiittaan kuuluu aseita, myös ne jäävät rahdista pois, sillä niitä olisi mahdoton kuljettaa tullien läpi.

Kaikki yksityiskohdat on kirjattava ylös

Vaikka vuokratuotannot helpottavat esitysten valmistamista, on niissä otettava huomioon monia eri muuttujia. Gisellen lavasteet eivät vaatineet suuria muutoksia, koska Oslon oopperatalon lava on melko samankokoinen kuin Helsingissä. Myös valaistuksen muuntaminen käy helposti samankaltaisen teknisen varustelutason ansiosta.

Euroopasta löytyy paljon vanhoja oopperataloja, joiden lavat ovat pieniä ja tekniikka vanhentunutta.

– Suunnittelu alkaa useita vuosia etukäteen. Kaikki lähtee kuitenkin aina liikkeelle oman ohjelmiston suunnittelusta. Sen täytyy olla kiinnostava ja taiteellisesti korkeatasoinen. Kun linjat on saatu hahmoteltua, sitten katsotaan kuka pystyy tuottamaan mitäkin, kertoo baletin taiteellinen suunnittelupäällikkö Sampo Kivelä.

.
Giselle-balettia on esitetty Norjan kansallisbaletissa vuonna 2016.Erik Berg / Norjan kansallisbaletti

Esityksiin liittyy melkoinen sopimusviidakko. Etenkin, jos kyseessä on yhteistuotanto, jossa esityksen eri osasia valmistuu eri puolilla maailmaa. Silloin laskelmien on oltava pitäviä ja kaikki esitykseen liittyvät yksityiskohdat on kirjattava ylös.

– Aina kun teemme erityyppisiä yhteistuotantoja lähdemme siitä, että meillä on suunnittelijoiden, koreografien, säveltäjien ja ohjaajien kanssa sopimukset kunnossa. Sen jälkeen ryhdymme puhumaan tuottavan tahon kanssa vanerista ja sametista, Sampo Kivelä listaa.

Oopperatalojen yhteistyötä helpottaa valmis verkosto, johon suuri osa Euroopan oopperoista kuuluu.

Monet teatterit tekevät myös yhteistuotantoja kansallisella tasolla, mutta toiminta on vielä melko satunnaista eikä alalle ole muodostunut pysyviä toimintatapoja.

– Oopperan ja baletin maailmassa yhteistuotannot ja vuokraus onnistuvat helposti, koska musiikin ja tanssin kieli on aina ollut kansainvälistä. Yhteistyöllä on pitkät perinteet, summaa Sampo Kivelä.