Analyysi: Valtio syytää miljoonia risteilyihin ja tuulimyllyihin – 8 syytä, miksi poliitikot eivät uskalla kajota yritystukiin

Tutkijoiden, raporttien, virkamiesten selvitysten ja jopa poliitikkojen itsensä mukaan miljardien yritystuet ovat tehottomia. Silti niille ei tehdä mitään.

yritystuki
Viking Linen autolauttaa lastataan.
Patric Lindén / AOP

Hei, sinä risteilyvieras. Oletko tullut ajatelleeksi, että valtio tukee veroeuroilla sinunkin risteilyjäsi? Valtio antaa matkustaja-aluksille vuosittain kymmeniä miljoonia euroja (siirryt toiseen palveluun) miehistötukea, jolla hyvitetään takaisin varustamoille työntekijöiden palkkojen verot ja sivukulut. Tukea saavat myös rahtialukset.

Poliitikot vaativat tasaisin väliajoin tuen lakkauttamista. Viimeksi syksyllä sitä ehdottivat perussuomalaiset (siirryt toiseen palveluun) ja vihreät (siirryt toiseen palveluun). Sen sijaan tukea annetaan yhä enemmän vuodesta toiseen. Kauppa-alusten miehistötuki on vain yksi esimerkki Suomen lukuisista yritystuista. Ne ovat klassinen esimerkki siitä, kuinka poliitikkojen puheet ja teot eivät kohtaa.

Lähes kaikki pitävät miljardien tukia pääosin tehottomina ja kilpailua vääristävinä – tutkijat, virkamiehet ja jopa poliitikot itse. Hallitus toisensa jälkeen on yrittänyt leikata tukia. Silti mitään ei tapahdu.

Nyt vuorossa on Mauri Pekkarisen (kesk.) johtama parlamentaarinen työryhmä, joka aloitti työnsä viime lokakuussa. Ryhmän piti jättää väliraporttinsa joulukuun puolivälissä, mutta se ilmoitti siirtävänsä päätökset vuoteen 2018. Tämänhetkisen tiedon mukaan leikkauslista valmistuu maaliskuun alkuun mennessä.

Leikkauslistan julkistamisen lykkäys ei ollut yllätys. Ensimmäisissä kokouksissa viime syksynä keskusteltiin lähinnä siitä, mitä tukia työryhmän on tarkoitus käsitellä.

Tälläkin kertaa vaadittaisiin ihme, jotta poliitikot saisivat laadittua kunnon leikkauslistan.

Yle kertoo kahdeksan syytä, miksi yritystukien karsiminen on poliitikoille lähes mahdoton tehtävä.

1) Tukien saajat lobbaavat ankarasti ja maalailevat uhkakuvia

Suuret teollisuusyritykset ja niiden etujärjestöt puolustavat raivokkaasti omaa etuaan. Niillä on vahva edustus kaikissa poliittisissa työryhmissä, joissa tuista keskustellaan. Mitä tahansa tukea yritetään karsia, siitä tulee kova huuto. Teollisuuden lobbaus voittaa tutkimustietoon perustuvan kritiikin; tukiin ei ole uskallettu koskea, vaikka raportit ja selvitykset sanovat useimpien yritystukien olevan tehottomia ja vääristävän kilpailua.

Monet suuret suomalaiset pörssiyhtiöt hyötyvät tuesta. Ylen MOT-ohjelman selvityksen mukaan esimerkiksi metsäkonserni UPM on osuusyrityksineen saanut 2010-luvulla yritystukea yli sata miljoonaa euroa.

Yritykset käyttävät kiristysruuvinaan uhkailua: Jos viette tuet, me viemme työpaikat ulkomaille (siirryt toiseen palveluun) – ja ala näivettyy. Kukaan poliitikko ei halua ottaa tällaista riskiä, vaikka uhkauksien toteuttaminen olisikin epätodennäköistä.

On ongelmallista, jos poliittiseen päätökseen vaikuttaa teoreettinen uhkaus työpaikkojen katoamisesta. Mistä tiedämme, toteuttaako yritys uhkauksensa? Onko yritystuki todella yrityksen ainoa syy harjoittaa liiketoimintaa Suomessa?

Uhkakuvat alan näivettymisestä ovat hassuja vapaan kilpailun näkökulmasta. Jos yritykset eivät pärjää tietyllä alalla ilman yritystukien tekohengitystä, sellaista liiketoimintaa ei kannata luultavasti harjoittaa. Jos taas ala on kannattava bisnes, joku kyllä nappaa nopeasti vapaaksi jäävän tilan itselleen.

2) No kun muutkin EU-maat!

Tiettyjä tukia perustellaan EU-maiden välisellä kilpailutilanteella. Esimerkiksi kauppa-alusten miehistötukea saavat laivayhtiöt vetoavat siihen, että kaikki EU-maat paitsi Viro käyttävät palkkakulujen kompensoimiseksi samankaltaista systeemiä kuin Suomessa. Virossa puolestaan palkat ovat muita EU-maita huomattavasti alempana.

Poliitikot perustelevat usein yritystukien välttämättömyyttä Suomen kilpailukyvyn turvaamisella. Työ- ja elinkeinoministeriön yritystukiselvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan tämä voi kuitenkin olla vain väliaikainen ratkaisu, jos halutaan säilyttää työpaikat globaalissa kilpailussa. Pidemmän ajan talouskasvua voidaan saada, jos tuilla tavoitellaan yritysten uudistumista ja lisäarvoon perustuvaa kilpailukykyä.

Selvityksen mukaan vain noin kymmenen prosenttia yritystuista on nykyisin uudistavia, kun jopa 60 prosenttia pelkästään ylläpitää yritysten kilpailukykyä. Tuet eivät siis kannusta yrityksiä luomaan uudenlaista osaamista tai liiketoimintaa.

Ministeriön selvityksen mukaan yritystukia ei pitäisi lähtökohtaisesti jakaa, koska ne häiritsevät markkinoiden luonnollista toimintaa, säilyttävät vanhoja rakenteita ja kohdistuvat vain tietyille toimialoille.

Suomen jättimäisistä yritystuista huolimatta Brysselissä toimiva riippumaton ajatuspaja Lisbon Council (siirryt toiseen palveluun) arvioi äskettäin Suomen kilpailukyvyn Euroopan huonoimmaksi 28 maan vertailussa.

Raportin mukaan Suomen suurin ongelma on, että meillä ei tehdä rakenteellisia uudistuksia. Suomen heikkouksiksi mainitaan valtion ylisuuri rooli, kilpailun puute ja viennin tehottomuus. Näillä tekijöillä on selvä yhteys yritystukiin.

3) Pitkät sopimukset pitävät tukirahahanat auki

Joitakin yritystukia ei voi edes leikata lyhyellä aikajänteellä, koska ne ovat sopimuksilla sidottu vuosiksi eteenpäin. Hyvä esimerkki tästä on uusiutuvan energian tuki eli syöttötariffi, jota on maksettu pelkästään tuulivoimayrityksille satoja miljoonia.

Syöttötariffijärjestelmä sulkeutui syksyllä, mutta tukien maksaminen tuulivoimaa tuottaville yhtiöille jatkuu vielä vuosikymmenen, koska tuen saaminen myönnettiin 12 vuodeksi eteenpäin.

Miehistötuen ehtona puolestaan oli, että alan palkkoja leikattiin yli kymmenellä prosentilla. Kun työntekijät ovat tehneet tällaisen myönnytyksen, ei olisi kovin reilua ottaa sen jälkeen tukea pois.

4) Pakko säilyttää huoltovarmuus

Yritystukia perustellaan toisinaan myös syillä, joiden yhteys tukiin ei avaudu helposti. Esimerkiksi merenkulun avustuksissa poliitikot vetoavat Suomen huoltovarmuuteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että suomalaiset kauppa-alukset vievät tavaraa ulkomaille.

Myös matkustajalaivat korostavat oikeuttaan tukiin tavarakuljetuksilla, vaikka niiden bisnes perustuisi pääosin viihderisteilyihin.

Esimerkiksi Viking Linen liikevaihdosta vain noin viidesosa kertyy rahdista, mutta miehistötuki jakautuu koko laivahenkilökunnalle. Yhtiö on Suomen toiseksi suurin yritystukien saaja tuulivoimayhtiö Tuuliwatin jälkeen. Viime vuonna Viking Linelle maksettiin yli 26 miljoonaa yritystukea.

Suurin osa Suomesta meriteitse vietävästä tavarasta kulkeekin ulkomaisten yhtiöiden laivoilla. Suomen viennin merikuljetuksista vain noin viidesosa tehtiin viime vuonna suomalaisilla laivoilla. Matkustajalaivojen, joilla kuskataan lähinnä irtotavaraa, osuus viennistä oli kuutisen prosenttia.

TEM kysyikin viimevuotisessa yritystukiselvityksessään, ovatko huoltovarmuudella perustellut tuet todella kustannustehokkain tapa varmistaa huoltovarmuutta.

5) Leikkaamisella on “arvaamattomia vaikutuksia”

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen jatkuvasti toistama mantra “kipeistä leikkauksista” ei jostain syystä ole koskenut yritystukia. Nykyinen hallitus on kaudellaan höylännyt esimerkiksi koulutuksesta ja tutkimuksesta yli puoli miljardia, mutta yritystuet ovat saaneet pääosin olla rauhassa.

Opiskelijoiden, yliopistojen, kehitysapujärjestöjen, työttömien ja työssäkäyvien on täytynyt hyväksyä erilaisia leikkauksia valtion huonon taloustilanteen vuoksi ja osallistua yhteisiin taloustalkoisiin.

Yritystukien kohdalla samaa retoriikkaa ei juuri ole kuultu. Pikemminkin poliitikot selittävät, että niiden leikkauksilla voi olla lukuisia erilaisia ja odottamattomia vaikutuksia.

Samalla logiikalla voisi kysyä, eikö esimerkiksi koulutusleikkauksilla ole samanlaisia pitkäaikaisia ja ennakoimattomia vaikutuksia.

6) Hallitusohjelma sitoo kädet

Yritystukien leikkaamisen vaikeuden voi perustella nykyisellä hallitusohjelmalla (siirryt toiseen palveluun). Siinä luvataan, ettei hallitus nosta toimillaan teollisuuden kustannuksia.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) totesi syksyllä, että Suomen hauraassa talouskasvun vaiheessa ei voi riskeerata työpaikkoja ronkkimalla tukijärjestelmää. Jos yritystukia karsittaisiin, hallituksen pitäisi tehdä teollisuudelle muunlaisia myönnytyksiä.

Ennen nykyistä hallitusta Jyrki Kataisen (kok.) hallitus teki leikkauslistoja ja selvityksiä, mutta myös tuolloin jäätiin puheiden tasolle. Kymmenen viime vuoden aikana tukien määrä on kasvanut tasaisesti.

Viime vuoden kevään puoliväliriihen aikaan odotukset tukileikkausten suhteen olivat korkealla. Tutkijat tekivät selvityksiä, ja media ruoti tukien tehottomuutta, mutta lopputulos oli vaisu. Hallituksen selityksen mukaan leikattavissa olevien suorien yritystukien määrä jäi niin pieneksi, ettei leikkauksiin kannattanutkaan ryhtyä.

Hallitus tosin nipisti yritysten tutkimus-, kehitys ja innovaatiorahoituksesta ison siivun. Yritystukien arviointi ja vaikuttavuus (siirryt toiseen palveluun) -raportin mukaan juuri nämä tuet ovat kaikkein tehokkaimpia yritystukia. Myöhemmin hallitus hieman perääntyi alkuperäisestä suunnitelmastaan.

Nyt poliitikot haluavat “uudelleenkohdentaa” yritystukia nimenomaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopuolelle. Siis juuri sinne, mistä ensin leikkasivat.

7) Kotipuolen yritystukia ei ainakaan leikata!

Yritystuet ovat myös mitä suurimmassa määrin aluepolitiikkaa. Kansanedustajalle olisi poliittinen itsemurha olla leikkaamassa sellaista tukea, jolla olisi vaikutuksia kotipaikkakunnan työpaikkoihin, teollisuuteen tai palveluihin. Yritystukea saava teollisuusyhtiö on monella pienellä paikkakunnalla suuri työllistäjä.

Pieniä alueellisia tukia on vaikea leikata myös siksi, koska niiden merkitys saajalle voi olla huomattavan suuri. Hyvä esimerkki on harvaan asuttujen alueiden yrityksille tarkoitettu kuljetustuki, johon menee rahallisesti vain viisi miljoonaa euroa vuodessa.

Hallitus esitti budjettiriihessä tuen lakkauttamista, mikä nostatti vihaisen palauteryöpyn etenkin pohjoisen Suomen yrityksissä. Hallitus päätti lopulta säilyttää tuen.

8) Minä sen päätin! Yritystuilla pääsee osaksi menestystarinaa

Yritystuet ovat poliitikoille yksi keino vaikuttaa maan talouselämään. Entä jos omalla hallituskaudella olisi mukana keksimässä Suomen seuraavaa Nokiaa?

Poliitikot pumppaavat rahaa aloille, jotka he ajattelevat tulevaisuuden aloiksi. Hallitus on esimerkiksi nostanut hallitusohjelmassaan (siirryt toiseen palveluun) vahvasti esille cleantechin ja biotalouden. Voihan olla, että uusi Nokia löytyy metsästä. Vientimenestykset saattavat kuitenkin tulla aivan toisilta ja yllättäviltä aloilta.

Valtioneuvoston tuoreen, ulkomaankauppaa koskevan tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan esimerkiksi palveluiden vienti on kasvanut. Kysymys kuuluukin: miten tämä on huomioitu hallituksen kärkihankkeissa?

Palkansaajien tutkimuslaitoksen vanhemman tutkijan Hannu Karhusen ja VATTin erikoistutkijan Saara Tammisen mukaan valtiovallan ei pitäisi itse lähteä keksimään, miltä aloilta seuraavia vientimenestyksiä tulee, vaan sen keksivät markkinat itse.

Tutkijoiden mukaan uusia menestystarinoita syntyy niin, että yhteiskunta varmistaa yrityksille mahdollisimman hyvän toimintaympäristön, jossa synnyttää rohkeita ideoita. Se tarkoittaa esimerkiksi koulutettua työvoimaa, tutkimusresursseja ja tukea kansainvälistymisessä.

Tarkennettu neljättä kohtaa 31.1. klo 12.40. Muutettu lause "Suurin osa Suomesta meriteitse vietävästä tavarasta kulkeekin ulkomaisten yhtiöiden merikonteissa" muotoon "Suurin osa Suomesta meriteitse vietävästä tavarasta kulkeekin ulkomaisten yhtiöiden laivoilla. Tavaraa kulkee irtolastina enemmän kuin merikonteissa.

Lue lisää:

MOT tutki, kuka saa eniten yritystukia

Lobbaus tuottaa tulosta – yritystukien leikkauslistojen laatimiseen otetaan aikalisä

Hallituksen kevätlahja yrityksille – tukia piti leikata, mutta rahaa tulikin lisää

Erkki Virtasen kolumni: Yritystukia ei leikata vaan mielummin lisätään