Kaikki talviolympialaisista!

Diplomi-insinöörin elämänarvot menivät uusiksi: Myös materialismiin hurahtanut voi olla aidosti onnellinen

Teemu Levomäen piti pudota katolta ja kokea kivulias avioero ennen kuin hän huomasi, että on tavoitellut elämässään merkityksettömiä asioita. Psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen korostaa tekojen merkitystä tiellä onneen.

Elämänarvot
Teemu Levomäki
Ari Welling / Yle

Loimaa

Elettiin kesää 2005. Oli sunnuntai-ilta, ja loimaalainen Teemu Levomäki makasi kotitalonsa pihalla. Nyt taisi käydä pahasti, mies ajatteli.

Vain muutama tunti aiemmin Levomäki oli ollut katonpesupuuhissa. Hän oli kiinnittänyt itsensä varmistusköyteen, joten kaiken piti olla kunnossa.

Kesken pesu-urakan kattotikkaat hypähtivät hieman ilmaan talon harjalla. Muutama sentti riitti, ja Levomäki alkoi rymistellä tikkaiden kanssa kohti maata. Kesken ilmalennon ylipitkäksi jäänyt varmistusköysi napsahti poikki.

Levomäki putosi kuusi metriä maahan.

– En ajatellut elämän loppuvan siihen, niin hassulta kuin se tuntuukin. Nuo ajatukset tulivat vasta vähän myöhemmin. Tajusin, että hengenlähtö oli ollut todella lähellä.

Sisukas mies yritti vielä ilmalennon jälkeen nousta ylös. Jalat kuitenkin pettivät alta. Toinen jalka ja käsi olivat poikki, ja päästä vuosi verta.

Kesällä 2005 Teemu Levomäki putosi talonsa katolta. Pudotusta on kuusi metriä.
Kesällä 2005 Teemu Levomäki putosi talonsa katolta. Pudotusta on kuusi metriä.Ari Welling / Yle

Pian Loimaalle oli matkalla ambulanssin lisäksi lääkintähelikopteri Turusta. Ensimmäiseksi paikalle ehtivät paikalliset palomiehet. Levomäki on asunut koko ikänsä samoilla nurkilla, paloautossakin oli varmasti tuttuja.

Levomäki joutui opettelemaan kävelemisen uudestaan. Lonkkaluusta otettiin materiaalia sääriluun päähän siirrettäväksi. Jalkaan ja käteen asennettiin metallia. Fyysisesti Levomäki toipui suhteellisen nopeasti, mutta henkinen toipuminen vei pidemmän aikaa.

Levomäen isovaari putosi katolta vuonna 1927

Toipumisvaiheessa Teemu Levomäen mieleen nousi lapsuudessa kuulemansa tarina isovaaristaan Taavetista. Asia piti tarkistaa sukukirjasta.

Taitava kirvesmies Taavetti Niskanen oli rakentamassa Sodankylän kansanopistoa vuonna 1927. Myös hän putosi katolta. Niskanen oli Teemu Levomäen äidin isänisä. Kymmenvuotiaassa Suomessa ei rakennusmiesten turvavälineenä ollut edes köyttä, joten Niskanen kuoli pian putoamisessa saamiinsa vammoihin.

Kaikki mitä teemme, vaikuttaa myös muihin ihmisiin.

Teemu Levomäki

Lähes 80 vuotta myöhemmin Teemu Levomäen isä kuuli omalla pihallaan paloauton sireenien äänen. Isä arvasi heti, että poika oli pudonnut katolta. Mistä ajatus tuli hänen päähänsä, sitä ei isä pysty selittämään. Kenties hänkin pelkäsi Taavetin kohtalon toistuvan.

– Isä asuu tuossa parin kilometrin päässä. Hän oli heti lähtenyt ajamaan meille paloauton perässä. En saanut sitä ajatusta mielestäni kuukausienkaan jälkeen. Ajatusta siitä, että kaikki mitä teemme, vaikuttaa myös muihin ihmisiin.

Teemu Levomäki kävelyllä metsässä koiransa kanssa.
Ari Welling / Yle

Putoaminen oli Levomäelle kova paikka. Mies alkoi muuttua, eivätkä läheiset tahtoneet ymmärtää, mistä oli kyse.

– Siitä lähti käyntiin kehityskulku, jota ei voinut pysäyttää. En pitänyt siitä, miten olin siihen asti elänyt enkä niistä asioista, joiden kanssa olin ollut tekemisissä.

Toipumisaikanaan Levomäki joutui tukeutumaan paljon muiden apuun. Ennen niin itsenäinen oman onnensa seppä tajusi olevansa muiden armoilla.

Elämänarvot menivät uusiksi, samoin kaveripiiri

Ajatukset vyöryivät eteenpäin, ja se vaikutti ystäväpiiriin. Ystävyyden merkitys korostui, joten kaveripiiristä alkoivat erottua oikeat ystävät. Ne, joiden kanssa yhteyttä ei ollut tullut pidettyä, jäivät taakse menneisyyteen. Myös käsitys tavaroista muuttui.

Teemu Levomäki nimittää nuoruutensa ja onnettomuutensa välistä aikaa materialismin aikakaudekseen. Onnettomuuden jälkeen suuri omaisuus ja kalliit tavara alkoivat tuntua vähemmän merkityksellisiltä. Ennen uusien autojen perässä juossut Levomäki ajaakin nyt kymmenen vuotta vanhalla tila-autolla.

Elämäntilanteeni muuttui niin rajusti, ettei avioliitolla ollut enää mahdollisuuksia jatkua.

Teemu Levomäki

– Moni on saanut verenperintönä sellaisen kuvitelman, että kun on talo, kesämökki ja vene, niin kaikki on hyvin. Suuri osa aikuisista hamuaa sellaisia asioita, joita uskoo muiden arvostavan.

Suurin muutos tapahtui läheisessä ihmissuhteessa.

– Elämäntilanteeni muuttui niin rajusti, ettei avioliitolla ollut enää mahdollisuuksia jatkua. Kipeää se teki, mutta sille ei vain voinut mitään.

Tavara voi olla myös väline saavuttaa tavoite

Nykyään Teemu Levomäki näkee esineet ja tavarat toisin. Ne eivät ole enää vain tavaroita, jotka pitää omistaa, vaan eräänlaisia nautinnon välineitä.

Siksi Levomäki ei ole luopunut veneestään, vaikka onkin kyllästynyt materialismiin. Vene on samaa vuosimallia kuin omistajansa – vuodelta 1973. Sillä veneellä ei pystyisi edes pröystäilemään, naurahtaa Levomäki.

– Veneen tärkeys on siinä, että peltojen keskellä elänyt maalaispoika pääsee nauttimaan Turun saaristosta. Siellä fiilikset ovat käsittämättömän hienoja, ja niiden toteuttamiseen tarvitaan se vene.

Levomäki haluaa viedä myös lapsensa merelle seilaamaan ja yöpymään saariin. Mies kokee tärkeäksi, että nuorempi sukupolvi oppii arvostamaan saaristoa.

Jokaisen pitää tunnistaa omat arvonsa

Avioeron jälkeen Teemu Levomäki alkoi pohtia onnellisuutta ja sitä, mistä se kumpuaa. Johtopäätös oli, että myös materialismiin hurahtanut voi olla aidosti onnellinen. Taika on siinä, vastaavatko tavoitteet ihmisen omia arvoja.

– Jos joku on oikeasti onnellinen siitä, että hänellä on sadan tonnin Bemari tallissa, niin olkoon. Jos hänen tavoitteensa ovat hänen arvojensa mukaisia, ei kukaan voi sanoa, että se on väärin.

Näkymä Levomäen talon ikkunasta.
Ari Welling / Yle

Levomäen mukaan ei ole vääriä arvoja, vain erilaisia arvoja. Ihmisten tulisi oppia ymmärtämään, että mielipiteetkin voivat olla vastakkaiset. Vääriä mielipiteitä ei oikeastaan ole. Ongelma on usein siinä, etteivät ihmiset ole löytäneet omia arvojaan.

– Jokaisella on oma juttunsa, se vain pitää tunnistaa. Se, millaisina koet asiat, riippuu täysin siitä, millaisiin arvoihin niitä peilaat.

Teemu Levomäestä tuli sivutoiminen kouluttaja ja kirjailija

Pohdinnat muotoutuivat lopulta malliksi, jolle Levomäki on antanut nimen ”Big Picture Plan”. Viime joulun alla siitä ilmestyi myös kirja. Viime vuosina Levomäki on pitänyt aiheesta joitakin luentoja, joita hän nimittää onnellisuus- tai elämänhallintakoulutuksiksi.

Big Picture Plan -ajattelun ydin on kertoa, miten kukin voi itse järjestää oman onnellisuutensa osatekijät ja löytää oman tasapainonsa. Levomäki ei tarjoa onnellisuuteen poppaskonsteja, vaan pikemminkin maalaisjärkeä.

– Jokaisen tulisi selvittää, miten oma maailmankuva rakentuu. Sen jälkeen pitää vain noudattaa sitä. Elää omaa elämäänsä eikä olla elämässä vain naapurina.

Kirjassaan Levomäki jaottelee Big Picture Plan -metodin erilaisiin vaiheisiin. Alkuvaiheessa henkilön tulee selvittää todelliset tavoitteensa. Samalla hänen tulee selvittää omat arvonsa. Mikäli tavoitteet ja arvot ovat ristiriidassa, joutuu henkilö ennen pitkää kestämättömään arvoristiriitaan.

Professori Markku Ojanen: "Teot ovat avainasemassa tiellä onneen"

Onnellisuusprofessoriksi itseään tituleeraava psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen on pannut merkille, että itseoppineet kirjoittavat paljon itsehoito- ja elämänmuutosoppaita. Ojanen pitää hienona sitä, että onnellisuusasiat puhuttavat ja niitä pohditaan. Kirjoissa tosin piilee myös vaaroja.

– Tämäntyyppisiä kirjojahan on satoja, ja kirjoittajat varmasti tarkoittavat hyvää. Pelkään, että oppaissa luvataan lukijalle liikoja.

Markku Ojanen.
Jari Kovalainen / Yle

Tampereen yliopiston psykologian laitoksella elämäntyönsä tehnyt professori kertoo, että psykologiassakin on pitkästä aikaa alettu korostaa yhteisiä arvoja ja hyveitä. Ojasen mukaan nyt kerrotaan avoimesti, että ikiaikaiset hyveet, kuten kiitollisuus, ystävällisyys, armeliaisuus, anteeksianto ja rakkaus ovat hyviä ja tavoiteltavia asioita.

Tämän päivän Suomessa on ilmassa paljon arvopuhetta.

– Kaikki me otamme arvomme jostakin. Niissä on hirmuisen paljon yhteistä, ja niin pitää ollakin. Muutoin emme tule toimeen ja ymmärrä toisiamme.

Yritän työntää ajatusten muuttamista taka-alalle ja korostaa enemmänkin hyvien tekojen merkitystä.

professori Markku Ojanen

Professoria huolestuttaa, että puheet ja teot eivät useinkaan kohtaa. Materialismista ja sen ongelmista puhutaan paljon.

– Hoemme, että nämä ja nämä tavarat eivät ole kovin tärkeitä. Tekomme kertovat päinvastaista. Materia vain on kumman tärkeää.

Professori Markku Ojanen on tehnyt terapiatutkimusta ja pohtinut onnellisuusasioita 40 vuoden ajan. Maaliskuussa häneltä ilmestyy kirja Onnellisuuksien oivaltava oivaltaja – mitä tiede kertoo onnesta. Ojanen nimittää sitä ”lukijaltaan paljon vaativaksi kirjaksi”. Siinä hän analysoi erilaisia onnellisuusohjelmia.

Onnellisuusprofessorin päällimmäinen ajatus onnesta ja siihen ohjaamisesta on se, että keskitymme liikaa ajatuksiin tekojen kustannuksella. Huippututkijoiden onnellisuusoppaissa tekojen merkitys tosin Ojasen mukaan selvästi korostuu.

– Olemme oppineet puhumaan kauniita, mutta tekomme eivät ole kovasti muuttuneet. Yritän työntää ajatusten muuttamista taka-alalle ja korostaa enemmänkin hyvien tekojen merkitystä.

Teemu Levomäki elää päivän kerrallaan

Päätyö diplomi-insinööri Teemu Levomäellä on yhä loimaalaisen Pemamekin laadunvalvonnassa. Varsinaista pätevyyttä hänellä ei ole valmentamiseen ja opettamiseen.

– Voihan minun pätevyyteni joku ihan oikeutetustikin kyseenalaistaa. En ole opettaja, mutta olen onnistunut esimerkki siitä, että kehittämäni ajatusmalli voi toimia.

Teemu Levomäki.
Ari Welling / Yle

Levomäki ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän myöntää senkin, että saattaa maailmankuvineen olla väärässä.

– Ihminenhän tekee ratkaisuja sillä hetkellä olemassa olevan tiedon varassa. Jos maailmasta tulee uusia asioita esiin, pitää myöntää olleensa väärässä. Pitää oppia virheistä, eikä tehdä niitä uudelleen.

Teemu Levomäki aikoo hankkia uuteen sivutyöhönsä jonkinlaisen pätevyyden. Onko se opettajan vai terapeutin koulutus, sitä hän ei ole vielä päättänyt. Työelämää insinöörinäkin lienee edessä pari vuosikymmentä. Senkin aika on joskus ohi.

– Pelottavin ajatus on se, että lääketiede kehittyy ja ihminen elää ikuisesti. Sehän vasta hirveää olisi. Silloinhan ei kukaan koskaan pääsisi eläkkeelle. Olisi pakko jatkaa oravanpyörässä ikuisesti.