Belgia opettaa: Suomi on haalarimaa

Keskiverto leikki-ikäinen belgialainen pukeutuu paremmin kuin suomalainen keskivertotoimittaja, kirjoittaa Brysselin-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

lastenvaatteet
Kirjeenvaihtaja Petri Raivio.
Stina Tuominen / Yle

Missä haalarit?

Kysymys tulee väistämättä mieleen Brysselin märässä, tuulisessa, sateisessa ja jopa räntäisässä talvessa.

Päiväkoti-ikäisillä lapsilla on puistoleikeissä yllään farkkuja, nahkakenkiä, untuvatakkeja, hameita ja sukkahousuja.

Keskiverto leikki-ikäinen belgialainen pukeutuu paremmin kuin keskivertotoimittaja Suomessa.

Siksi pikkubelgialaisen on pukeutumisensa puolesta helppo siirtyä koulun penkille.

Suomessa lapset sujautetaan parivuotiaina talveksi haalareihin, joista he kuoriutuvat ennen kouluikää

Kotikuntani Woluwé-Saint-Lambertin koulut vaativat alaluokilta saakka oppilaita pukeutumaan "klassiseen ja korrektiin kaupunkiasuun".

Ohjesäännön kohta 13: Ei verkkareita, ei lippalakkeja. Housuissa ei saa olla reikiä. Avoimet kaula-aukot on kielletty. Minihameet ja lyhyet shortsit jätetään kotiin, eikä meikkiä sallita.

Jos oppilas rikkoo sääntöjä, hän vaihtaa loppupäiväksi päälleen koulun tarjoamat vaatteet.

Samaan aikaan Suomessa lapset sujautetaan parivuotiaina talveksi haalareihin, joista he kuoriutuvat ennen kouluikää.

Se on kätevää.

Rapa ja räntä pysyvät polyamidikankaan ulkopuolella.

Suomessa pukeudutaan kouluvuosien ajan ensin vanhempien, sitten omien mieltymysten mukaan. Moni jatkaa koulun jälkeen opiskelemaan.

Opiskelijat pujottautuvat lapsuudesta tuttuihin haalareihin sekoilemaan.

Ne, jotka ryhtyvät poliisin ammattiin, jatkavat haalareissa aikuisinakin. Se on kätevää, sillä Suomessa poliisin tehtäviin kuuluu päihtyneiden siirtely. Osan vuotta sinisiä haalareita täydentää vielä sininen lippalakki.

Päihtyneiden käsittely ei ole Belgiassa poliisin keskeistä työsarkaa.

Palataanpa Belgiaan. Poliisin virka-asuun näyttäisivät yleensä kuuluvan suorat housut, takki, kauluspaita ja solmio tai liina. Päihtyneiden käsittely ei ole täällä poliisin keskeistä työsarkaa.

Lopputuloksena katukuva on haalareista vapaa, vauvasta vaariin. Sama havainto pätee myös naapurimaihin.

Belgiasta katsottuna Suomi on kupla, jossa haalariin pukeutuminen on normaalia muuallakin kuin tehtaalla.

Se on maa, jossa käytännöllisyys jyrää aistikkuuden kerta toisensa jälkeen.

Suomesta katsottuna taas Belgia on epäkäytännöllisyyden ylistys, jonkinlainen latinalaisen kulttuurin pohjoisin etuvartio, jossa lapsilla ei ole pakkasella hanskoja ja partiolaiset värjöttelevät shortseissaan läpi talven.