Professorin kerrotaan häirinneen naisia seksuaalisesti – korkeakouluja valvova ministeriö ei puuttunut asiaan, koska ei saanut kantelua

Opetus- ja kulttuuriministeriössä pohditaan matalan kynnyksen väyliä häirinnästä ilmoittamiseen.

seksuaalinen häirintä
Anita Lehikoinen
Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen ehdottaa, että opiskelijajärjestöt voisivat ottaa vastaan tietoa seksuaalisesta häirinnästä.Yle

Elokuvataiteen professori Lauri Törhösen epäasiallisesta käytöksestä ei ole tihkunut tietoa korkeakouluja valvovaan opetus- ja kulttuuriministeriöön.

Yliopisto- ja korkeakoululaissa on sääntö, jossa sanotaan, että opiskelijoille on taattava turvallinen oppimisympäristö. Valvontavastuu on opetus- ja kulttuuriministeriöllä. Ministeriö kuitenkin puuttuu korkeakoulun tai ammattikorkeakoulun toimintaan vain, jos koulun toiminnasta tehdään kantelu.

Kantelun saatuaan ministeriö voi puuttua vaikkapa yksittäistä opiskelijaa koskevaan häirintään. Näin siitä huolimatta, että korkeakoulut ovat pitkälti autonomisia yksiköitä ja kantavat työnantajan vastuun itse.

– Kukin korkeakoulu on velvollinen takaamaan, että lakia noudatetaan ehdottomasti.

– Työnantajan on velvollisuus puuttua häirintään, kun se tulee ilmi työpaikalla. Ministeriö ryhtyy toimiin vasta, kun asia tulee tietoon täällä, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.

Pelko ja häpeä estävät kertomasta

Ensimmäiset nyt esiin tulleet väitteet professori Lauri Törhösen harjoittamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat 1980-luvulta. Hän toimi Taideteollisen korkeakoulun professorina 1990-luvun lopulta vuoteen 2006. Tuntuu erikoiselta, että asia on pysynyt salassa näin kauan.

Anita Lehikoisen mukaan suuri osa ministeriön virkamiehistä, jotka hoitivat korkeakouluasioita tuona aikana, ovat olleet jo pitkään eläkkeellä. Hän itse epäilee, että Törhösen häiritsemät naiset eivät ole uskaltaneet ottaa yhteyttä korkeakoulun johtoon tai ministeriöön.

– Tällainen pelko on osa epätervettä kulttuuria, joka on ollut vallalla eri puolilla yhteiskuntaa. Asia on tullut esille nyt täällä ja kansainvälisestikin #metoo-kampanjan yhteydessä.

– Meillä on jotenkin ollut se vahva kulttuuri kaikkialla, että uhrit kokevat häirinnän omaksi häpeäkseen. He pelkäävät ehkä omien työmahdollisuuksiensa tai kasvojensa menettämistä.

Lehikoisen mukaan korkeakouluihin olisi hyvä rakentaa matalan kynnyksen väyliä ilmoittaa seksuaalisesta häirinnästä. Väylänä voisivat toimia vaikkapa oppilaskunnat. Lehikoisen mukaan niihin voisi asettaa vastuuhenkilöitä hoitamaan asiaa.

Kiitetty, palkittu, ristiriitainen

Lauri Törhösen ura elokuvataiteen professorina katkesi vuonna 2006, kun häneltä evättiin virkasuhteen jatkaminen. Perusteluissa mainittiin muun muassa laitoksen huono ilmapiiri. Opetus- ja kulttuuriministeriö otti osaa jatkokaudesta käytävään keskusteluun. Myöskään tuolloin ministeriöön ei kanneltu seksuaalisesta häirinnästä.

Lauri Törhönen on ohjannut yhteensä kymmeniä näytelmä- ja dokumenttielokuvia. Elokuvataiteen valtionpalkinnon hän on saanut kaksi kertaa. Toinen palkinto myönnettiin elokuva-alan opetuksen kehittämisestä. Palkinnot myöntää Taiteen edistämiskeskus, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin.

Kansliapäällikkö Anita Lehikoisen mukaan palkinnon myöntämistä on vaikea arvioida jälkikäteen.

– On vaikea ottaa kantaa siihen, kun asiat ovat tapahtuneet kauan aikaa sitten. Tietysti hänellä on myös ollut ansioita opetuksessa ja opetuksen kehittämisessä, sanoo Lehikoinen.

Lue myös:

Naiset elokuva-alalla kertovat professori Lauri Törhösen vuosia jatkuneesta ahdistelusta – "Häirinnästä tuli sukupolvikokemus"