Silmitöntä tappamista ja teloituksia tapulissa – Vuoden 1918 terrori kauhistuttaa Jämsässä edelleen

Sisällissodan aikaiset muistot valkoisesta terrorista elävät edelleen Jämsässä. Saaren Jallun ja Rummin Jussin johtamat teloitukset on tuomittu myös sotahistoriassa.

Suomen sisällissota
Jämsän kirkko ja kellotapuli.
Jämsän kirkon kellotapuli toimi teloituspaikkana sata vuotta sitten.Jaana Polamo / Yle

Jämsän kirkonmäellä kohoava valkoinen tapuli näyttää samalta, kuin kymmenet muutkin kellotapulit suomalaisten kirkkojen kupeessa.

Jämsän tapulin historia on kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Yhä vieläkin moni siellä kävijä katsoo mietteliäänä tummia, korkeita puuovia.

– Ovatko nämä ne samat ovet? Tässäkö ne teot tehtiin? joku on kysynyt.

Vastaus on kyllä.

Sata vuotta sitten tapulin puuovia vasten teloitettiin kymmeniä ihmisiä.

Jämsän kellotapulin avoin ovi.
Jämsän tapulin puuovet ovat alkuperäiset. Niihin on kaiverrettu vuosiluku 1857.Jaana Polamo / Yle

Valkoisen terrorin kasvot

Suomen sisällissodan aikaan Jämsä oli valkoisten hallinnassa olevaa aluetta, turvallisen matkan päässä varsinaisista taisteluista.

Siitä huolimatta Jämsässä kuoli sodan aikana 70-80 ihmistä.

Väkivalta alkoi nopeasti ruokkia itse itsään ja olla umpimähkäistä.

Risto Hakola

Myöhemmin murhiksi tuomitut teloitukset olivat muutaman hyvin tunnetun miehen ja heidän lähipiirinsä toteuttamia.

– Saaren Jallu, Rummin Jussi ja Veikko Sippola tunnettiin kautta Suomen jo silloin ja heidät saatiin myös oikeuden eteen teoistaan. Valkoinen Suomi antoi omalle terrorilleen kasvot heidän kauttaan, arvioi Jämsän historiaan perehtynyt käsikirjoittaja Risto Hakola.

Väkivalta sairastutti sisällissodassa

Sodan alkuvaiheessa Jämsässä toimittiin, kuten muillakin valkoisten hallitsemilla paikkakunnilla. Työväenliikkeen johtohahmot vangittiin ja heidät lähetettiin tuomittaviksi Jyväskylän kautta Pohjanmaalle.

Hyvin nopesti tapahtumat alkoivat kuitenkin kehittyä mielivaltaiseen suuntaan, puhdistukseksi. Uhreiksi joutuivat myös päätekijöiden henkilökohtaiset vihamiehet ja välillä täysin sattumanvaraisen oloisesti valitut ohikulkijat.

– On selvää että täällä oli siihen aikaan käytetyn termin mukaan terrorin sairastuttamia yksilöitä, joita osui yhteen. Mutta kuinka leveillä hartioilla vastuu näistä teoista on, siihen ei ole pystytty täysin vastaamaan, Hakola miettii.

Risto Hakola
Käsikirjoittaja Risto Hakola on perehtynyt Jämsän historiaan ja kirjoittanut näytelmän Jämsän teloituksista pelastuneesta Kaarlo Isomäestä.Jaana Polamo / Yle

Historioitsijat arvioivat, että teloitukset alkoivat osittain suojeluskunnan esikunnan jäsenistä koostuvan jämsäläisen sisäpiirin päätöksestä.

– Väkivalta alkoi kuitenkin nopeasti ruokkia itse itsään ja olla umpimähkäistä. On hyvin vaikea antaa yksiselitteistä vastausta, miksi näin tapahtui.

Kartanon karmiva historia

Väkivallan näyttämöiksi Jämsässä päätyivät Hjalmar Saaren omistama kartano sekä kirkonmäen kellotapuli ja hautausmaa.

Noin neljän kuukauden ajan helmikuusta 1918 asti Saari ja From kumppaneineen vangitsivat ihmisiä punakapinaan osallistumiseen vedoten. Vangitut olivat enimmäkseen miehiä, mutta myös muutamia punaisten kanssa seurustelleita naisia ammuttiin "huonona naisena".

Saaren kartano Jämsässä
Saaren komea kartano toimi sisällissodan aikaan väkivallan näyttämönä Jämsässä.Yle

Kiinni otetut kuljetettiin yleensä Saaren kartanolle, jossa osaa pidettiin vangittuina viikkokausia.

Kartanon pihapiirissä suoritettiin aluksi myös osa teloituksista. Yöllinen ampuminen kuitenkin alkoi kiinnittää kyläläisten huomiota, joten miehet ilmoittivat seurakunnalle siirtävänsä teloitusten tekemisen kirkon kellotapuliin.

– Sekin on poikkeavaa, että teloituksia tehtiin yöaikaan, salakähmäisesti. Yleensä kun sodan voittajapuoli jakaa oikeuttaan valtaamillaan alueilla, kyhätään kokoon edes jonkinlainen oikeusistuin, mutta nämä tehtiin yösydämmellä. Ja usein humalassa, Hakola kertaa.

Teloituksia tehtiin yöaikaan, salakähmäisesti. Ja usein humalassa.

Risto Hakola

Kevään kuluessa teloituksia tehtiin myös hautausmaan perälle kaivetun joukkohaudan reunalla. Näin ratkaistiin ongelma ruumiiden kuljetuksesta.

Sovintoa etsitään edelleen

Sisällissodan teloitusten tapahtuminen kirkon seinien suojissa ja ainakin osittain seurakunnan johdon siunauksella on jättänyt pitkän varjon kirkonmäen ylle. Vaikuttaa siltä, että sovintoa seurakunnan ja uhrien omaisten välillä etsitään edelleen.

Jämsän seurakunta järjesti ennen sisällissodan alkamisen muistopäivää Rauhan ja sovinnon messun. Tavoite oli yksikertainen:

– Nimenomaan sovinnon löytyminen. Joka tässä sadan vuoden aikana olisi jo pitänyt löytyä ja kypsyä. Ja sitähän on etsitty, kirkkoherra Pentti Leppänen asettelee sanojaan.

Sovinto olisi sadan vuoden aikana pitänyt jo löytyä ja kypsyä.

Pentti Leppänen, kirkkoherra

Vuoden 1918 tapahtumat vetävät kirkkoherra Leppäsen edelleen hiljaiseksi. Hänen on vaikea ymmärtää, miksi seurakunta päätyi asettumaan vain sodan toisen osapuolen rinnalle, vaikka seurakuntalaisia oli molemmilla puolilla.

– En osaa puolustella tilannetta lainkaan. Mutta en voi syyttääkään niitä henkilöitä. Voihan olla että koettiin jonkinlaista uskonnollista vastakkainasettelua, Leppänen arvioi.

Pentti Leppänen
Jämsän kirkkoherra Pentti Leppästä surettaa, että seurakunta asettui osapuoleksi Jämsän vuoden 1918 tapahtumissa.Jaana Polamo / Yle

Enää Jämsän seurakunta ei kuitenkaan asetu yhden puolueen rinnalle. Se on kieltäytynyt osallistumasta sisällissodan muistotapahtumiin, ellei tapahtuman järjestäjänä ole molemmat puolet yhdessä.

– Se ei palvele asiaa. Mutta mielellään tehdään yhdessä kaikkien kanssa. Niinhän olisi pitänyt tehdä jo sata vuotta sitten.

Luodinreiät on tilkitty, mutta arvet eivät katoa

Luodin reiät Jämsän tapulin ovesta on moneen kertaan tilkitty. Moni toivoisi, että myös muistot sodan aikaisista tapahtumista saataisiin yhtä hyvin peittoon.

Tämän artikkelin taustahaastatteluissa useampi henkilö toivoi, ettei juttua tehtäisi. Epäiltiin, että se vain nostaisi esiin vanhat kaunat.

Aattensa puolesta sortuneiden muistoksi
Punaisten joukkohaudan paikalle pystytettiin muistokivi 1940-luvulla. Siihen kirjoitettu teksti on herättänyt närkästystä kaupunkilaisissa. Ristin muotoinen Rauhan ja sovinnon muistomerkki lisättiin vuonna 2000.Jaana Polamo / Yle

Risto Hakola on kirjoittanut näytelmän Saaren ja Fromin teloitukselta täpärästi pelastuneen opettaja Kaarlo Isomäen kohtalosta. Hänkin on huomannut, ettei sisällissodan aikaisten tapahtumien esiin nostaminen ole kaikkien jämsäläisten mieleen.

– Toisaalta osa kaupunkilaisista keskustelee asioista edelleen hyvin tunteikkaasti, 1920-luvun luokkasodan hengessä, Hakola arvioi.

Hakola itse toivoo keskusteluun viileämpää suhtautumista. Sellaisestakin on jo merkkejä.

– Olen aistinut että nuorempi sukupolvi ja muualta tulleet haluavat kuulla näistä asioista. He suhtautuvat näihin elettynä historiana, joista on jo sata vuotta.