Kaikki talviolympialaisista!

Suomalaiset vanhenevat tulevaisuudessa kotona ja nyt pitäisi keksiä, miten he siellä pärjäävät

Geriatrian dosentti kiertää maata pohtimassa, miten kotona asuminen onnistuisi nykyistä paremmin myös vanhuksilta. Kehittämiselle on hänen mukaansa vielä aikaa, mutta ei paljon.

ikääntyneet
Vanhus
Viivi Sihvonen / Yle

Maailma vanhenee. Suomessa yli 60-vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Missä he asuvat ja pärjäävät? Yhä useammin kotona, sanoo geriatrian dosentti ja tutkimusprofessori Harriet Finne-Soveri.

– Mutta päämäärä ei ole asua kotona mahdollisimman pitkään, vaan voida, pärjätä ja viihtyä niin hyvin, että kotona asuminen onnistuu.

Ensin pitää miettiä, miten ihminen pääsee palveluiden äärelle. Jos se ei onnistu, mietitään, miten palvelut saadaan hänen luokseen.

Finne-Soverin mielestä kyse ei siis ole vain sosiaali- ja terveyspuolen asiasta, vaan muutoksia pitää tapahtua niin kaupoissa, liikenteessä kuin postin jakelussa ja poliisin työssä.

Hän sanoo, ettei muutos välttämättä ole hoitohenkilökunnan mieleen: jatkossa tarvitaan enemmän 24/7-palvelua: lääkärien jatkuvaa päivystystä ja hoitajien liikkumista. Siksi ammattiliitotkin olisi saatava mukaan muutostyöhön ja työhyvinvointiin kiinnitettävä huomiota.

Gerontologian dosentti Harriet Finne-Soveri
Gerontologian dosentti Harriet Finne-Soveri

Finne-Soveri on nimetty vahvistamaan kotihoidon ja omaishoidon maakunnallista muutostyötä. Hänen mukaansa sote-uudistuksessa avautuu loistava tilaisuus korjata kaikki se, mikä on jäänyt korjaamatta vuosien varrella. Roolissaan Finne-Soveri kiertää sosiaali- ja terveysministeriön lähettiläänä maata kartoittamassa tilannetta. Hän toimii yhä myös Helsingin kaupungin kotihoidon ylilääkärinä.

Ihmiset erilaisia, palvelut vain paria sorttia

Muistisairauksien lisääntyminen on yksi seuraus väestön ikääntymisestä. Muistisairaudet ja muu toimintakyvyn aleneminen siirtyvät kuitenkin yhä suuremmilta osin myöhempään ikään. Kehitys on samansuuntaista kuin on ollut sydänvaivoissa: niistä yhä suurempi osa tulee yhä vanhempana.

Sukupuolijakauma tasoittuu, sillä miehet kirivät naisia eliniässä. Toisaalta ikäihmisten lapsetkin alkavat olla “vanhoja”.

Vanhukset pitelevät neulottuja kuntopalloja ilmassa käsissään. Taustalla fysioterapeutti Hanna Väisänen näyttää mallia.
Niko Mannonen / Yle

Ikääntyvien tarpeet monimuotoistuvat, sillä eri ihmiset vanhenevat eri tavoin. Siinä missä kasikymppisellä voi olla joiltain osin kaksikymppisen toimintakyky, toinen voi 60–70-vuotiaana tarvita päivittäistä apua.

Silti palveluita on nykyään tarjolla kolmea sorttia: kotihoitoa, palveluasumista ja sairaalahoitao.

– Pientä uusien palvelujen ryömimistä sekaan on tapahtunut, esimerkkinä kotisairaala. Se on silti pientä, sanoo Harriet Finne-Soveri.

Lähtökohta on kuitenkin rohkaiseva: muistisairaita osataan hoitaa kotiin Suomessa yhä paremmin.

Voisiko omaishoidon tuuraus tulla kotiin?

Siitä, että Suomessa yhä suurempi joukko vanhuksia asuu kotona, saa Finne-Soverin mukaan kiittää omaishoitajia suuremmalta osin kuin yhteiskunnan rakenteita. Nyt pitäisi miettiä, mitä palveluita järjestetään kotona asuvien hyväksi.

Tarve kasvaa, sillä kynnys viedä omainen kotoa edes vapaapäivien ajaksi on usein korkea. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla 400 omaishoitajaa vastasi heille osoitettuun kyselyyn. Vastanneista 65 prosenttia ei käytä vapaitaan.

Pääsyitä on kaksi: omainen ei halua lähteä väliaikaishoitopaikkaan tai hoitaja ei raaski häntä sinne esimerkiksi huonojen kokemusten vuoksi laittaa.

– On todella iso tarve sille, että palvelu tulisi kotiin – se on suuri haaste, sanoo muutosagentti Liisa Ahonen Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soitesta.

Kaksi ikäihmistä pilkkoo salaattitarpeita perhehoidossa keittiönpöydän äärellä.
Esa Huuhko / Yle

Käytännössä se tarkoittaa kiertävää hoitoa tai perhekoteja, siis paikkaa, jossa vanhuksen toimintakyky säilyy sellaisena kuin se normaalistikin on.

– Usein kuulee omaishoitajan pettyvän väliaikaishoitoon: ei siellä ollutkaan kuntoutusta tai vanhus vietti vain aikansa sängyssä. Jos katsoo vanhuksen näkökulmasta, niin intervallihoito ei ole samantasoista kuin omaishoito, sanoo Finne-Soveri.

Pesupäivä taidekurssin ajaksi

Hän kaipaa maalaisjärkisiä ratkaisuja ja joustavuutta. Omaishoitajaa voisi auttaa jo se, että hän pääsisi säännöllisesti harrastukseensa. Finne-Soverin isän vaimo pääsi aikanaan kerran viikossa taidekurssille, koska kotihoito keksi järjestää tuoksi ajaksi pesupalvelun. Muulla perusteella parin tunnin vapaa ei olisi järjestynyt.

– Isä oli kyllä tosi puhdas viimeisinä aikoinaankin, nauraa Finne-Soveri, mutta vakavoituu.

– Toivon, ettei luotaisi toimintaa, jolla on hölmöt rajat.

Vuode tekee vuodepotilaan?

40 vuotta lääkärin työtä tehneelle Finne-Soverille kymmenen vuoden työrupeama laitoksissa opetti aikanaan, että potilas tulee sairaalaan, joutuu petiin ja muuttuu sänkypotilaaksi.

Kun hän myöhemmin vaihtoi työpaikkaa, koko käsitys muuttui: kun potilasta ei kaadettu sänkyyn, ei tämä sinne kaatunutkaan.

– Tuloksena oli vanhus, joka tykkäsi elää ihan tavallisesti ja katsoa leffoja. Heräsi kysymys, miksi tämä siis on laitoksessa.

Siitä Finne-Soveri onkin iloinen, että ympärivuorokautista hoitoa laitoksissa ja tehostetussa palveluasumisessa saavien määrä on nykyisin jopa hieman pienempi kuin hänen aloittaessaan väitöskirjatyönsä eli 50 000. Näin siitä huolimatta, että ikääntyneiden määrä on nyt paljon suurempi. Terveyskeskusosastoilla olevien joukko on pienentynyt samassa ajassa huomattavasti.

Lääkekuppi kädessä.
Petri Aaltonen / Yle

Pelivara käy vähiin

Kotihoidon ja omaishoidon tukeminen on Finne-Soverin mielestä ainoa mahdollisuus. Nyt on pantava palikat kuntoon, jotta nopeaa kaistaa pääsevät petiin ne, jotka sitä todella tarvitsevat. Kun huoltosuhde heikkenee, on mietittävä tarkasti, mihin työtä tekevien työ oikein suunnataan.

– Toisaalta yhä isomman joukon on myös tultava toimeen omillaan.

Keski-Pohjanmaalla kyselyyn vastanneista 400 omaishoitajasta 85 prosenttia kertoi jaksavansa vielä hyvin tai melko hyvin. Muutosagentti Liisa Ahonen on tyytyväinen lukuun, mutta muistuttaa, että 15 prosenttia ei siis tahdo jaksaa.

Palvelujen luomisella on kiire. Pelivaraa on vielä, mutta ei paljon, sanoo Finne-Soveri.

Tutkimusprofessorin sanoma on kuitenkin lohdullinen: vanhuus ei ole vaikeus. Vanhuus on sitä, millaiseksi se tehdään.