Kaikki talviolympialaisista!

Teräsyhtiö SSAB julkisti suuret suunnitelmat: Myös Raahen tehdas täysin päästöttömäksi 2040-luvulla, leikkaisi lähes kymmenyksen Suomen kaikista hiilipäästöistä

Suomi on vahvasti mukana yhtiön tulevaisuuden suunnitelmissa, teräsjätti SSAB:n toimitusjohtaja Martin Lindqvist kertoo Ylelle.

Rauta ja teräs
SSAB:n Raahen terästehdas.
SSAB:n Raahen terästehdas.SSAB

Ruotsalainen teräsyhtiö SSAB julkisti tänään suunnitelmat, joilla se aikoo päästä kokonaan eroon hiilipäästöistä teräksen valmistuksessa vuoteen 2045 mennessä.

Suomalaisittain päivässä oli kaksi merkittävää uutista.

Raahen-terästehtaan masuunit on määrä vaihtaa päästöttömiin vaiheittain 2030-luvulla, niin että 2040-luvun alussa tuotanto olisi täysin päästötöntä. Toisekseen uuden tuotantotavan koelaitos ei tule Suomeen vaan Luulajaan Pohjois-Ruotsiin, ja sitä yhtiö alkaa rakentaa tänä kesänä.

Luulajan-koelaitoksen odotetaan valmistuvan vuonna 2020 ja pilottivaiheen kestävän vuodet 2020–2024. Ensimmäinen uusi valokaariuuni tulisi Ruotsin Oxelösundiin vuonna 2025, ja Raahe olisi vuorossa sen jälkeen.

Yle kertoi SSAB:n suunnitelmista ja uudesta tekniikasta viime lokakuussa. Hybrit-tekniikassa käytettäisiin hiilen sijaan vetyä hapen poistamiseen rautaoksideista vedyllä hiilen sijaan. Näin laitoksen piipusta tupruaisi ilmakehään vesihöyryä.

SSAB:n tavoitteet ovat mullistavia, sillä terästeollisuus on suurimpia energiasyöppöjä. Suomessa Raahen-tehdas tuottaa yksin peräti seitsemän prosenttia maan kaikista hiilipäästöistä.

SSAB:n toimitusjohtaja Ylelle: Suomi vahvasti mukana

SSAB:n toimitusjohtaja Martin Lindqvist kertoo Ylelle pitävänsä muutosta mullistavana.

– Uusi prosessi on täysin erilainen kuin se, jolla olemme työskennelleet tuhat viime vuotta, Lindqvist kertoo puhelimitse Tukholmasta.

Lindqvistin mukaan Suomi on tiukasti SSAB:n tuotantokartalla.

– Pohjoismaissa on vesivoimasähköä, ydinvoimaa, tuulivoimaa ja lisääntyvässä määrin aurinkovoimaa. Suomi on yksi keskeinen tekijä tuotannossamme, ja pidämme itseämme ennen kaikkea pohjoismaisena yhtiönä, Lindqvist sanoo.

Masuunitekniikan ohella yhtiö pyrkii vähentämään päästöjä jo ennen masuuninvaihtoja esimerkiksi kuljetuksissa.

Koelaitos Ruotsiin, ei Suomeen

Koelaitos rakennetaan Ruotsiin, vaikka myös Suomessa eläteltiin pieniä toiveita laitoksen saamikseksi Pohjanlahden itäpuolelle.

– Luulaja valikoitui paikaksi, sillä siellä on tuotantoa ja tärkeä tutkimuslaitos. Lisäksi Pohjois-Ruotsissa on ollut vesivoimaa ylijäämäksi asti, Lindqvist perustelee.

Toinen syy on se, että kaksi muuta Hybrit-hankkeessa mukana olevaa toimijaa ovat ruotsalaisia: kaivosyhtiö LKAB ja energiayhtiö Vattenfall. Vattenfall on pyrkinyt profiloitumaan muiden sähköntuottajien tavoin vihreällä energialla.

Kriitikoiden mukaan vedyn käyttäminen terästeollisuudessa on liian kallista. Lindqvistin mukaan yhtiön teettämät laskelmat osoittavat päinvastaista.

Onko 25 vuotta liian pitkä aika?

Eurooppa pyristelee voimakkaasti eroon hiiliriippuvuudestaan jo 2020-luvulla. Vuosi 2030 on useiden isojen hiilipäästöjen vähennystavoitteiden takaraja.

Kestääkö SSAB:n 2040-luvulle asti ulottuva muutos liian pitkään? Ajaako muu maailma sillä aikaa ohi?

– On totta, että 25 vuotta on pitkä aika, ja me teemme kaikkemme, jotta kestoa voitaisiin lyhentää. Toisaalta 25 vuotta ei ole pitkä aika, jos ajattelee että ennen tätä valmistustapa on olut samanlainen tuhat vuotta, Lindqvist sanoo.

– Olemme osin myös riippuvaisia poliittisista päätöksistä. Isot prosessit ja yhteiskunnan luvat vievät aikaa, on rakennettava esimerkiksi uusia voimajohtoja. Jos poliittinen ilmapiiri on suotuisa, uskon että pystymme hiukan nopeuttamaan suunnitelmaa.

Metsäteollisuudessa sellua keitetään maissa, joissa raaka-aine eli eukalyptus kasvaa huomattavasti pohjoisia puita nopeammin. Onko mahdollista, että terästeollisuus siirtyy aurinkoenergian perässä päiväntasaajalle?

– En usko siihen meidän osaltamme. Meillä on kaivokset täällä ja hyvä kirjo uusiutuvaa energiaa. Jos muuttaisimme Saharaan, malmi ja kaikki muu pitäisi kuskata sinne.