Kaveri käskee kauneusleikkaukseen, ja työhaastattelu vaatii kuukausien valmistautumisen – eteläkorealaiset nuoret kokevat elävänsä kilpailuyhteiskunnassa, jossa mikään ei riitä

Parikymppiset soulilaiset kilpailevat työpaikoista monivaiheisissa pääsykokeissa ja pelkäävät pienestä pitäen lipsahtavansa sivuun menestyksestä.

nuoret
Jiwoo Kim sanoo olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä. Sukulaisilla on joskus tapana kehottaa häntä kauneusleikkaukseen.
Jiwoo Kim sanoo olevansa tyytyväinen ulkonäköönsä. Sukulaisilla on joskus tapana kehottaa häntä kauneusleikkaukseen.Jenny Matikainen / Yle

*SOUL *Täyteen ahdettu metrojuna syöksyy tunnelissa kohti Soulin keskustaa.

Nytkytyksestä huolimatta penkillä istuvan naisen käsi pysyy vakaana: meikkivoidetta purkista, sipaus puuteria, rajaukset silmiin.

Laiturilta tunkee sisään uusi pulssi aamukahvinhuuruisia ihmisiä. Tosin hyvässä järjestyksessä, kuten Etelä-Korean pääkaupungissa on tapana.

Nainen lisää huulipunaa ja katsoo lopputulosta hyväksyen. Hän lienee matkalla töihin, kuten muutkin.

** – Oletko huomannut, miten todella moni meikkaa metrossa,** kysyy 23-vuotias yliopisto-opiskelija Hyun Sun Kang seuraavana päivänä soulilaisessa kahvilassa.

Suomalaisen ruokamarketin kokoisessa kahvilassa kaikki näyttävät karanneen mainoksesta, jossa esitellään mukavaa ja kaunista kaupunkilaiselämää.

– Haluan ajatella, että meikkaan, koska haluan näyttää kauniilta. Mutta on pakko myöntää, että koen siihen myös painetta ulkopuolelta, Kang sanoo.

Etelä-Koreassa kauneus on iso bisnes: maassa tehdään maailman eniten kauneusleikkauksia henkeä kohden. Paine näyttää hyvältä on kova.

Hyun Sun Kang ja Jang Woog Kim käyvät molemmat yliopistoa. Kimin mielestä myös miehillä on paineita, koska heidän odotetaan menestyvän taloudellisesti.
Hyun Sun Kang ja Jang Woog Kim käyvät molemmat yliopistoa. Kimin mielestä myös miehillä on paineita, koska heidän odotetaan menestyvän taloudellisesti.Jenny Matikainen / Yle

** Ikkunan takana Gangnamin trendikaupunginosan** miljoonat valot syttyvät illan tullessa. Sade taittaa niistä värijuovia, joiden alla parveilee satoja nuoria matkalla kauppoihin ja ravintoloihin.

Heistä moni on miettinyt kotoa lähtiessään samaa kuin Kang: Olenko tänään laittautunut tarpeeksi?

Kang kertoo juttelevansa ystäviensä kanssa lähes aina meikeistä: mikä tuote on hyvä ja onko jonkun tyyli muuttunut. Rahaa palaa. Tähän mennessä kuluneella summalla olisi ostanut jopa auton, Kang laskee.

Soulissa meikit eivät ole vain nuorisokulttuurin sivutuote, vaan tärkeä osa sitä.

Soul on silmiinpistävän täynnä kosmetiikkamainoksia ja kauneudenhoitoputiikkeja.

Parikymppinen hymyileväinen Kang näyttää nätiltä kaikilla perinteisillä kauneuden mittareilla arvioituna. Hän opiskelee Soulissa naisten yliopistossa, sanoo olevansa feministi ja ajattelee, että miehillä on Etelä-Koreassa liikaa valtaa.

Silti hän pukee kasvoilleen maskin ja päähänsä hatun, jos ulos lähtiessä on kiire.

Se johtuu pelosta, Kang selittää. Että ihmiset eivät pidä hänestä, jos hän ei meikkaa.

– Tiedän, että se on huono juttu. Pitäisi olla parempi itsetunto.

Eteäkorealainen nainen katsoo plastiikkakirurgin mainosta metroasemalla.
Plastiikkakirurgien mainokset ovat yleisiä Soulin katukuvassaJeon Heon-Kyun / EPA

Mutta varsinkaan nuoren naisen ei ole Soulissa helppoa hylätä kauneusihanteita. Esimerkiksi monille työpaikoille ei ole menemistä ilman meikkiä. Eikä se ole oman pään sisäistä kuvitelmaa.

Melkein jokaisella on tarina pomosta, joka on käskenyt ilman ehostusta töihin tulleen meikkaamaan.

– Serkkuni sanoo, että minun pitäisi mennä kauneusleikkaukseen, sanoo Jiwoo Kim eräässä toisessa kahvilassa kauempana Gangnamin sykkeestä.

Etelä-Koreassa kehotus mennä kauneusleikkaukseen vastaa kutakuinkin sitä, että Suomessa käskisi veljensä parturiin. Moni kertoo ystävistä, jotka ehdottavat leikkausta, jotta elämästä tulisi helpompaa.

Kansainvälisen plastiikkakirugien yhdistyksen mukaan joka viidennelle eteläkorealaisnaiselle on tehty jokin kauneusleikkaus.

Kim ei jaksa välittää serkkujensa höpinöistä. Sen sijaan häntä ovat alkaneet mietityttää tyystin muut asiat.

– Olen viime kuukausina alkanut huolehtia tulevaisuudestani, sanoo yliopistosta pian ravitsemusterapeutiksi valmistuva Kim.

Jiwoo Kimin asuu kävelymatkan päässä yliopistoltaan. Soulin talvessa lumisade muuttuu usein rännäksi.
Jiwoo Kimin asuu kävelymatkan päässä yliopistoltaan. Soulin talvessa lumisade muuttuu usein rännäksi.Jenny Matikainen / Yle

Tarve olla kaunis ei nimittäin ole ainoa asia, joka luo paineita parikymppisille eteläkorealaisille.

Kauneuden uskotaan auttavan eteenpäin, mutta pelkästään sillä ei pärjää.

Lisäksi pitää menestyä koulussa, päästä hyvään yliopistoon ja saada sen jälkeen hyvä työ.

Eikä hyvä oikeastaan edes riitä. Pitää olla yksi parhaista.

Joka vuosi sadattuhannet eteläkorealaisopiskelijat istuvat yliopistoa edeltävissä tasokokeissa hermoilemassa paitsi arvosanoista, myös siitä, mihin suuntaan heidän elämänsä kääntyy.

Hyvä tulos voi taata tien menestykseen, huono tukkia kaikki portit.

Peli käy oppilaiden kesken kovana. Kang kertoo, että on aivan tavallista esittää laiskaa kaverin kysyessä lukemisesta, jottei oma pänttääminen kannustaisi muita samaan.

Tasokokeiden aikaan marraskuussa opettajat, kaverit ja sukulaiset kerääntyvät aikaisin aamulla koulun eteen kannustamaan kokelaita.

Kaikkien silmissä siintää taivas eli SKY - kolme soulilaista huippuyliopistoa, joihin pääsyä pidetään porttina paratiisiin.

Soulilaisten mukaan kaikki tietävät, mitä SKY tarkoittaa. Jos et tiedä, olet luultavasti pohjoiskorealainen vakooja.

Eteläkorealaiset lukiolaistytöt opiskelavat koulun voimistelusalissa.
Eteläkorealaiset lukiolaistytöt opiskelevat koulun voimistelusalissa.Yonhap / EPA

Tänä vuonna moni pari-kolmevuotias on aloittanut Soulissa toiviomatkansa kohti huippukoulua.

Lastensa tulevaisuudesta panikoivat eteläkorealaisvanhemmat panevat jälkikasvunsa yksityisopintoihin jo varhain ennen koulun alkua.

Monet ala-asteikäiset opiskelevat iltaisin koulun jälkeen tutorin kanssa. Matematiikkaa, luonnontieteitä, englantia, sitä mitä koulussakin opetetaan.

Vuonna 2016 peruskoulu- ja lukioikäisten yksityistutorointiin käytettiin 50 miljoonan asukkaan etelä-Koreassa ennätykselliset 13,6 miljardia euroa. (siirryt toiseen palveluun) Se tarkoittaa keskimäärin kuutta yksityistuntia viikossa oppilasta kohden.

Vertailun vuoksi: Suomen valtion talousarviossa peruskoulujen ja lukioiden ensi vuoden menoihin on budjetoitu 940 miljoonaa euroa.

Jos vanhemmilla ei ole yksityisopetukseen rahaa, lapset saattavat pudota jo varhain kyydistä. Koulussa edetään usein osaavimpien tahdissa.

Parikymppistä Kimiä suututtaa, että nykyisin lapset laitetaan koulupaineiden alle niin pieninä. Siksi hän vastaa empimättä kysymykseen, onko Etelä-Korea hyvä paikka kasvaa.

– Ei, hän sanoo.

Silti hän ei haluaisi lähteä ulkomaille ainakaan kokonaan.

Lukiolaistytöt vertailevat SAT-testituloksiaan.
Lukiolaistytöt vertailevat tasokoetuloksiaan.Yonhap / EPA

Korealaisnuorten inho kotimaataan kohtaan nousi puheeksi pari vuotta sitten, kun Washington Post -lehti kirjoitti Hell Joseon -nimisestä Facebook-ryhmästä. (siirryt toiseen palveluun)

Samoihin aikoihin myyntilistoilla menestyi I hate South Korea -niminen romaani.

Termi viittaa Joseon-dynastiaan, joka hallitsi Koreaa viidensadan vuoden ajan.

Tuolloin Korea oli jyrkkä sääty-yhteiskunta, jossa vain tietyllä osalla ihmisistä oli mahdollisuus parempaan elämään.

Monen mielestä nykytilanne on samanlainen ja sellaisena sietämätön, suorastaan helvetillinen. Hell Joseon -ryhmällä on nyt yli 20 000 seuraajaa.

Washington Post pohti, että nuorista eteläkorealaisista on tullut vihaisia maalleen, joka ei anna heille mahdollisuuksia edetä.

** Ihan näin se ei mene,** sanoo Hyunkyung Jeong, 29-vuotias investointialan työntekijä. Hän ei halua kertoa työnantajansa nimeä julkisuuteen.

Jeong sanoo, että myös oma päättäväisyys vaikuttaa menestykseen. Vaikka suussa ei syntymän hetkellä olisi ollut kultalusikkaa eikä taipuisi kaikkiin yhteiskunnan normeihin, elämässä voi päästä eteenpäin.

Mutta helppoa se ei ole. Yksi syy on yhä raaemmiksi muuttuvat työmarkkinat. Pätkätyöt ovat yleisiä, ja kilpailu hyvistä työpaikoista on rajua.

Etelä-Korean hurjat talouskasvuvuodet ovat takana, ja nuoret näyttävät kärsivän muita pahemmin takapakin seurauksista. 15-29-vuotiaiden työttömyysprosentti oli viime vuonna 11,3. Koko työväestön työttömyysaste on 4,7 prosenttia, mikä on korkein 17 vuoteen.

Lukiolaistytöt päästävät ilmapalloja ilmaan kahta viikkoa ennen tasokokeita. Toiveena on, että elintärkeiden kokeiden arvosanat kohoavat yhtä korkealle.
Lukiolaistytöt päästävät ilmapalloja taivaalle kahta viikkoa ennen tasokokeita. Toiveena on, että elintärkeiden kokeiden arvosanat kohoavat yhtä korkealle.EPA

Jeong valmistui viitisen vuotta sitten hyvin arvosanoin, ei yliopistojen kolmen kärjestä, mutta tunnetusta soulilaisesta yliopistosta.

Hän oli kulkenut eteläkorealaisen nuoren tavallisen tien: opiskelua, opiskelua ja lisää opiskelua.

Lukioaikana hän ei käynyt kertaakaan elokuvissa. Se olisi ollut ajanhukkaa, Jeong sanoo.

Vanhemmat kannustivat vain opiskelemaan. Sukulaisvierailuistakin sai vapautuksen.

– Kaikki aina kysyvät, tahtoisinko olla taas parikymppinen, koska se oli niin ihanaa aikaa. Sanon, että en todellakaan. Se oli elämäni synkintä aikaa.

Vastavalmistuneen Jeongin unelma oli tyypillinen: työ monialayhtiössä kuten Samsungilla tai LG:llä, hyvä palkka ja taattu työura.

Hän ajatteli olevansa hyvä, mutta tajusikin, että maassa on tuhansia, jotka ovat paperilla vielä parempia.

– Se oli älyttömän vaikeaa. Hain puolessa vuodessa 20–30 yritykseen, mutta en päässyt edes haun ensimmäiseen vaiheeseen.

Suuret monialafirmat ovat Etelä-Koreassa työelämän SKY. Firmat järjestävät syksyisin joukkohakuja, joita varten nuoret opiskelevat ja työstävät esseitään kuukausia. Näin tekivät myös Jeongin ystävät.

– Perheeni ei ole sellainen, että se olisi voinut elättää minut niin pitkän valmistautumisen ajan.

Jeong meni lopulta töihin pieneen rakennusalan firmaan. Työn laatu oli pettymys ja palkka tuli usein myöhässä.

Hyunkyung Jeongin mukaan vuodet valmistumisen jälkeen olivat hänen elämänsä pahinta aikaa. Nyt hän on löytänyt mieluisan työpaikan.
Hyunkyung Jeongin mukaan vuodet valmistumisen jälkeen olivat hänen elämänsä pahinta aikaa. Nyt hän on löytänyt mieluisan työpaikan.Jenny Matikainen / Yle

Moni jakaa saman kohtalon. Etelä-Koreassa nuoret tekevät paljon pätkätöitä ja usein ympäripyöreitä työtunteja. Toimistolla nukkuminen on tavallista.

Perhe on monille ainoa syy mennä kotiin. Jos sitä ei ole, pomo ajattelee, että hommia voi painaa loputtomiin.

Vapaata voi saada, jos on menossa treffeille, Jeong nauraa.

– Olen onnekas, koska teen nykyisin vain yhdeksäntuntisia päiviä, hän sanoo.

Jeong löysi uuden työn investointialalta headhunterin kautta. Kokemus opetti hänet näkemään, että elämässä on muitakin tapoja pärjätä kuin se kaikkein himotuin.

– Ystäväni sanoivat, että on parempi yrittää heti huipulle ja minäkin päätin tehdä niin, Jeong pohtii.

Neonvaloissa sykkivä Soul vaikuttaa helposti mahdollisuuksien kaupungilta, jossa jokainen saa olla mitä vain.

Monen nuoren naisen mielestä se on kuitenkin paikka, jossa tarkat normit, sosiaalinen paine ja sukupuoli määräävät elämän suunnan.

Aivan kuten Jeong valmistuessaan, moni kokee, että eteenpäin pääse helpoiten seuraamalla yhtä tiettyä reittiä. Jeong on tyytyväinen, koska uskoo todistaneensa, että muillakin tavoin voi pärjätä.

Hän maksoi itse opintonsa ja elämänsä läpi yliopiston ja löysi lopulta hyvän työn.

Hyun Sun Kang uskoo, että hänen poikaystävällään Jang Woog Kimillä on sukupuolensa vuoksi edessään helpompi tulevaisuus kuin hänellä.
Hyun Sun Kang uskoo, että hänen poikaystävällään Jang Woog Kimillä on sukupuolensa vuoksi edessään helpompi tulevaisuus kuin hänellä.Jenny Matikainen / Yle

Häneen verrattuna Kang ja Kim ovat onnekkaita, sillä heidän ei ole tarvinnut kustantaa opintojaan.

Kangilla on stipendi, koska hän on veteraanin jälkeläinen. Kimillä on hyvätuloiset vanhemmat.

Molemmat ovat tehneet osa-aikatöitä ansaitakseen omaa rahaa. Molemmat haluavat vielä jatkaa opintojaan. Molemmilla on siihen mahdollisuus.

Työnhakua kumpikaan ei oikein ole vielä ajatellut. Se hermostuttaa ehkä hieman, mutta tuntuu samalla kaukaiselta.

– Ennen ajattelin, etten välitä, mitä muut ajattelevat. Mutta kyllä se on yksi syy, miksi halusin jatkaa opintoja: jotta voisin olla hieman parempi, Kim sanoo.

– Minä tavallaan rakastan rahaa, Kang puolestaan nauraa.

Hän tähtää tohtorin tutkintoon ja alalle, jossa voisi auttaa perheitä.

Kang uskoo, että monien korealaisperheiden ongelmat johtuvat siitä, että ihmiset ajattelevat, että heidän on täytettävä tietyt vaatimukset.

Erityisesti häntä ärsyttää miesten ja naisten eriarvoisuus työelämässä. Se, että miehet eivät edes tajua, miten helppoa heillä on.

Hän ei usko, että Etelä-Korea tulee kehittymään siinä suhteessa kovin nopeasti.

– Ehkä asiat muuttuvat paremmiksi sitten, kun olen kuollut. Ehkä eivät.

Korjattu 21. helmikuuta kello 14.10 ravintoterapeutti ravitsemusterapeutiksi.