Kullankaivajat hengittävät tappavia höyryjä ja sukeltavat ilman suojavarusteita – Sadattuhannet ottavat riskin Filippiinien kultakuumeessa

Kaivosten työolot ovat surkeat, sillä suuri osa niistä on laittomia.

kullankaivu
Domingo Chavez lähdössä sukeltamaan.
Elämä Filippiinien pienkaivoksissa on vaarallista. Domingo Chavez on lähdössä pariksi tunniksi kymmenen metrin syvyyteen kaivamaan kultaa pelkkä letku hampaiden välissä ilmalaitteenaan.Kirsi Crowley / Yle

CAMARINES NORTE, FILIPPIINIT Domingo Chavez vetää sukelluslasit naamalleen, asettaa sihisevän ilmaletkun hampaiden väliin ja pulahtaa veden alle kaivamaan kultaa.

Varustus on vähintäänkin alkeellinen.

Heppoinen muoviletku on yhdistetty kompressoriin. Letku pysyy paikallaan vain hampaiden voimalla ja kietaisemalla se pariin kertaan vartalon ympärille.

Päällään Chavezilla on useita kerroksia puuvillapaitoja.

Näiden turvin hän louhii kiviä käsikopelolla pilkkopimeässä kapeassa tunnelissa kymmenen metrin syvyydessä riisipellon laidassa.

– Täällä ei ole muutakaan työtä. Olemme tehneet tätä aina, sanoo Chavez noustuaan pintaan.

Neljän lapsen isä ottaa ahnaasti vastaan kaivajan ojentaman tupakan ja sanoo sen lämmittävän tuntikausia kylmässä vedessä virunutta kehoa.

Hän on sukeltanut kultaa 15-vuotiaasta asti, mutta toivoo toisenlaista elämää lapsilleen.

Domingo Chavez.
Domingo Chavez valmistautuu kullan louhintaan veden alla laittamalla sukelluslasit päähän ja kietaisemalla ilmaletkun rinnan ympärille.Kirsi Crowley / Yle

Filippiineillä 300 000 ihmistä riskeeraa henkensä pienkaivosten surkeissa työoloissa ympäri maata. Tuhannet heistä ovat lapsia.

Uhkarohkeutta pitää yllä kultakuume.

Miljoonien köyhien asuttaman maan maaperässä arvioidaan olevan viisi miljardia tonnia kultaa.

Domingo Chavezin kotiseudulla Camarines Norten provinssissa Luzonin saaren kaakkoisosassa tuotetaan noin 200 kiloa kultaa kuukaudessa.

Maaperän kulta on luvattu yhtiöille

Suurin osa pienkaivoksista on laittomia. 37-vuotias Chavezkin tekee työtään salaa Casaluganin tunnelikaivoksessa.

1 600 ihmisen kylässä on kolmisenkymmentä kaivostunnelia.

Filippiineillä laki ei kiellä pienkaivosten toimintaa, mutta viranomaiset eivät myönnä niille lupia.

Kaivostunneileita ja ihmisiä töissä.
Casaluganin kylässä on kolmisenkymmentä kaivostunnelia, joista paikalliset vuolevat kultaa.Kirsi Crowley / Yle

Muun muassa Camarines Nortessa esiintymien päällä asuvat ja maan omistavat paikalliset ovat hakeneet kaivuulupia. Valtio on silti myöntänyt suurimman osan kaivosluvista suurille kaivosyhtiöille.

Paikalliset kuitenkin kaivavat itse kultaa. Tätä rahoittavat kullankaivulla jo rikastuneet.

Löydetyn kullan tuotto jaetaan osuuksina, ja rahoittaja saa potista yleensä suurimman osan.

Kaivajat joutuvat tyytymään muutamaan euroon, ellei osuta lihavaan kultasuoneen.

– Emme ole tienanneet viime päivinä mitään, koska tämä on uusi esiintymä, mutta yleensä saamme noin 300 pesoa (5 euroa), Chavez kuvaa tulojaan.

Carlo Evona.
Carlo Evona ei pelkää, vaikka hän hakkaakin ahtaan tunnelin seinää maan alla pimeässä kahdeksankin tuntia.Kirsi Crowley / Yle

Koska työtä tehdään ilman lupaa, varusteet ovat huonot ja työturvallisuus olematonta. Kullan kaivussa käytetään elohopeaa, joka on myrkyllinen raskasmetalli.

– Viranomaiset eivät voi säädellä tai valvoa työoloja, mutta työläiset voivat itse joutua heidän vainonsa kohteiksi. Kaivostyöläiset joutuvat työssään vaaratilanteisiin ja käyttävät vaarallista elohopeaa, vaikka se on vastoin lakia, sanoo Ban Toxics -kansalaisjärjestössä valistustyötä tekevä Noel Percil.

Kultasuoni johti elohopeamyrkytykseen

Lähiseudulla kukkulan päällä 20-vuotias Carlo Evona kertoo työskentelevänsä jopa kahdeksan tuntia kerrallaan pimeässä maatunnelissa.

Kaivos on hikisen kävelymatkan päässä piilossa rehevän viidakkokasvillisuuden seassa.

– Menen alas köyden varassa, lastaan kiviä säkkiin ja lähetän sen ylös, Evona kuvaa.

Hän näyttää metallikeppiä, jolla hän louhii kiveä. Työ ei pelota.

– Olen siellä jopa pimeässä. Ei tarvitse pelätä mitään, pienikokoinen Evona hymähtää.

Kultahippu.
Kultahiput houkuttavat satojatuhansia vaarallisiin työoloihin.Kirsi Crowley / Yle

Kaivosta rahoittaa Joeboy Corbito. Hänen isänsä iski kultasuoneen vuonna 1989.

Nyt Joeboyn lapset opiskelevat toiveammatteihinsa, mutta isä on kuollut.

– Koska kultaa oli paljon, isä käytti paljon elohopeaa, Corbito kertoo.

Erottaessaan kultaa maa-aineksesta Corbiton isä hengitti kohtalokkaan määrän elohopeaa höyrynä sisäänsä. Hän kuoli sairaalassa.

Elohopean käyttö on käsityöläisille nopea, mutta vaarallinen tapa erottaa kulta. Filippiineillä sitä ostetaan pimeästi muun muassa rautakaupoista ja hammaslääkärien klinikoilta.

Ban Toxics -kansalaisjärjestön Noel Perciin mukaan kullanhuuhtojat käyttävät Camarines Nortessa yleensä 1–3 kiloa elohopeaa kuukaudessa.

Kullan kysynnän kasvaessa sekä pienkaivosten määrä että elohopean käyttö niissä on noussut 2000-luvulla.

Joeboy Corbito kiistää, että elohopean käyttö olisi vaarallista, kunhan välttää joutumasta suoraan kosketukseen raskasmetallin kanssa.

Samaan aikaan hänen työntekijänsä valuttaa elohopeaa vedestä astiaan paljain käsin.

May Lucinto työssään.
May Lucinto käsittelee elohopeaa lähes päivittäin auttaessaan kullankaivajamiestään. Hän pitää elohopean riskejä pienempänä kuin kullan hyötyä. - Olomme olisivat kurjat ilman kultaa, hän sanoo.Kirsi Crowley / Yle

“Kaikilla oli auto”

Charito Elcano kertoo palanneensa kotiin vuolemaan kultaa vuonna 1989.

Vanhat koulukaverit olivat rikastuneet, kun hän työskenteli muualla pienellä palkalla viranomaisena. Kun hän saapui käymään kotona, jokaisella oli oma auto.

– Kysyin miten se oli mahdollista. Olin kateellinen. He kehottivat minuakin kaivamaan, Elcano kertoo.

Elcano pyysi äidiltään, saako alkaa kaivaa tontilla.

– Osuin jättipottiin, Elcano nauraa.

Hän löysi kahdeksan kiloa kultaa vuonna 1990. Kulta rahoitti viiden lapsen opinnot ja sillä ostettiin sijoitusasuntoja pääkaupungista Manilasta.

Nyt Elcano rahoittaa kaivoksia.

– Kaivajat tienaavat meille joka viikko 50 000 pesoa (780 euroa). Missä muualla pääsisi näihin tuloihin? Kaikki haluavat kaivaa, Elcano kertoo.

Hän laskee, että kaivajat tienaavat paristakymmenestä eurosta jopa kymmeniintuhansiin. Mahdollisuus vaurastua on paljon isompi kuin lotossa.

Charito Elcano.
Charito Elcano valistaa kaivajia elohopean riskeistä. Hänen veljensä ja poikansa kuolivat, kun perhe höyrysti amalgaamia kotonaan.Kirsi Crowley / Yle

Kulta on tuonut Elcanolle kuitenkin myös tuskaa.

Koska pienkaivokset ovat laittomia, hän piilotti ensimmäisen kultansa kellariin.

– Pelkäsimme henkemme puolesta. Olemme syrjäseudulla. Joku voi tappaa meidät kultamme tähden, hän muistelee.

Niinpä hän haki kilokaupalla elohopeaa kotiinsa ja erotti kullan maa-aineksesta höyrystämällä amalgaamia kellarissa.

Elohopean höyry levisi ympäri taloa. Hänen veljensä ja poikansa kuolivat myrkytykseen.

Elcano kertoo nyt elohopean vaaroista kullankaivajille. Hän ei kuitenkaan odota tapojen muuttuvan nopeasti.

– En voi pyytää ihmisiä lopettamaan elohopean käyttöä. He kysyvät, mikä minä olen heitä neuvomaan. Heitä kiinnostaa enemmän tuhannen euron tienaaminen. He käyttävät elohopeaa, koska se nopeuttaa urakkaa ja vaihtoehtoja ei ole, Elcano sanoo.

Hän toivoo, että viranomaiset myöntäisivät pienkaivoksille lupia. Silloin valistuskin olisi helpompaa.

– Meitä rangaistaan ja kaivajiamme viedään vankilaan, koska kaivoksemme ovat laittomia. Kun kaivajiamme vangitaan, joudun maksamaan liki neljäsataa euroa per henkilö heidän vapauttamisekseen.

Efren Calmateon kultasepän pajassaan.
Efren Calmateon kultasepän pajassa taotaan koruja paikallisesta kullasta.Kirsi Crowley / Yle

Suuri osa kullasta päätyy salakuljettajille

Vaikka 80 prosenttia Filippiinien kullasta tuotetaan pienissä kaivoksissa, vain osa siitä päätyy keskuspankkiin, joka on lain mukaan kullan ainoa ostaja.

Salakuljetus on yksi kaivosten laittomuuteen liittyvistä ongelmista. Kultaa muotoillaan koruiksi. Sitä viedään pääkaupungin Manilan markkinoille ja pois maasta.

– Menetämme 1–2 miljoonaa pesoa (20 000–40 000 euroa) joka päivä laittomien operaatioiden takia, harmittelee Camarines Norten varakuvernööri Jonah Pimentel.

Jos Pimentel voisi päättää, hän laillistaisi Camarines Norten pienkaivokset.

– Emme voi pysäyttää kaivoksia. Työ tuo asukkaille ruokaa pöytään, hän sanoo.

Pimentel on käynyt lobbausreissuilla kaivoksista vastaavan viranomaisen ja ympäristöministerin luona, mutta mitään ei ole hänen mukaansa tapahtunut.

– Me haluamme, että kaivoksia operoivat pienyrittäjät. Silloin raha jää hyödyttämään yhteisöä suoraan. Suurkaivokset nostavat kullan, jättävät jalanjälkensä ja vievät tuotot muualle.

Kultakoruja sepän käsissä.
Kultaa salakuljetetaan muun muassa koruina. Paikallinen kultaseppä Paracalen kaupungissa muotoilee koruja.Kirsi Crowley / Yle

Kaivosten laillistamisesta voi päättää vain Filippiinien hallitus.

– Nyt vero ei tule paikallistasolle vaan jää valtiolle. Luoja tietää, milloin he toimittavat meille osuutemme, valittaa Pimentel.

Pienkaivosten kaivajat jatkavat hengenvaarallista työtään väistellen viranomaisia kuin vanhan ajan villissä lännessä. Vaikka viranomaiset eivät myönnä kaivuulupia, he käytännössä antavat laittoman toiminnan jatkua. Kurjissa oloissa tuotettu kulta rikastuttaa monia pimeästi.