Kaikki talviolympialaisista!

Sata vuotta sitten Lapissa käytiin kaksi taistelua – suomalaiset joutuivat venäläisten tulitukseen Tornion ratapihalla

Sisällissota vaati veronsa pohjoisessakin, vaikka taisteluja oli vain kaksi.

Suomen sisällissota
Sotainen ryhmä Tornion taistelun jälkeen. Tornion taistelussa saatua sotasaalista valtaajineen Tornion VPK:n talolla vuonna 1918.
Sotainen ryhmä Tornion taistelun jälkeen. Tornion taistelussa saatua sotasaalista valtaajineen Tornion VPK:n talolla vuonna 1918.Tornionlaakson maakuntamuseo –Tornedalens museum

Suomen sisällissota kohteli kaltoin nykyisen Lapin maakuntaa, vaikka taisteluja pohjoisessa ei käytykään kuin kaksi. Nyky-Lappiin asuin-, kirjoillaolo- tai kuolinkunnan kautta liittyviä kuolemia vuosina 1918–1922 oli kaikkiaan yli 450. Vuonna 1918 ei ollut olemassa Lapin maakuntaa siinä mielessä kuin nykyisin ymmärretään. Sata vuotta sitten Lapiksi nimitettiin Suomen pohjoisinta osaa. Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan välistä aluetta kutsuttiin Perä-Pohjolaksi ja se käsitti pääosan nykyistä Lapin maakuntaa,

Lapin taisteluista ensimmäisessä, Tervolassa 2. helmikuuta 1918 käydyssä taistossa olivat vastakkain valkoiset ja punaiset. Neljä päivää myöhemmin Tervolassa voiton saaneet valkoiset pyrkivät Torniossa riisumaan aseista venäläiset sotilaat.

Nykyisen Lapin maakunnan alueella käydyt taistelut vaativat Suomen sotasurmat 1914–22 -tietokannan mukaan ainakin viidentoista ihmisen hengen. Määrä on todennäklisesti hiukan suurempi.

Kuolonuhreja vähemmän kuin sanomalehdissä kerrottiin

Sotasurma-tietokannan mukaan Tervolassa kaatui valkoisten puolella taistellut Juho Koskinen. Lisäksi punaiset tappoivat Kemiä kohti perääntyessään talokas Pekka Kotajärven, jonka he olivat ottaneet panttivangiksi tulomatkallaan.

Punaisten puolelta Tervolan taistelussa kaatuivat Matti Sunnari ja Selim Toikkanen. Lisäksi samana päivänä kaatuneiksi, tosin ilman kuolinpaikkaa, on punaisten puolelta kirjattu alatorniolainen Juhan Koivuranta, keminmaalaiskuntalaiset Otto Karp ja Jalmari Petman, simolainen Evert Anttila ja tervolalainen Erkki Karvakko. Lisäksi neljä päivää myöhemmin Kemissä kuoli haavoittuneena punaisten puolella taistellut Wäinö Tuominen.

Tervolan taistelun kuolonuhrien määrä oli joka tapauksessa pienempi kuin kemiläiset sanomalehdet kertoivat taistelujen jälkeen. Niin maakunnan vanhin sanomalehti Perä-Pohjolainen kuin Pohjolan Sanomatkin kirjoittivat punakaartin menettäneen Tervolan taistelussa 13 miestä kaatuneina, parinkymmenen haavoittuneen ja kymmenkunta joutuneen vangiksi samalla kun suojeluskunta oli jäänyt ilman miestappioita.

Pohjolan Sanomat 15.2.1918.
Pohjolan Sanomat 15.2.1918Kansalliskirjasto

Hiihtämällä Tervolasta Karunkiin ja edelleen Tornioon

Jääkärimajuri Friedel Jacobson ja joukko muita jääkäreitä oli palannut kotimaahan tammi-helmikuun vaihteessa. Jacobsonin johdolla Tervolassa saadun voiton jälkeen suojeluskuntalaiset vetäytyivät Rovaniemelle lepäämään ja varustautumaan.

Lepotauon jälkeen noin 170-miehinen suojeluskuntalaisryhmä matkasi junalla Tervolaan, jatkoi sieltä suksilla Karunkiin ja Aapajoelle tarkoituksenaan riisua aseista Torniossa olleet venäläiset sotilaat.

Yksi suomalaisten neljästä osastosta suuntasi Peräpohjolan kansanopistolle, jossa oli pieni venäläinen sotilasosasto. Opistolla olleet venäläiset antautuivat suomalaisille laukaustakaan ampumatta.

Pääosa venäläisistä sotilaista oli rautatieasemalla valmiudessa poistua Suomesta tilaisuuden tullen. Osa venäläissotilaista oli ratapihalla olleissa junavaunuissa.

Suomalaisten pääjoukko suuntasi kohti rautatieasemaa.

Kuolema korjasi satoa päälliköiden joukossa

Helmikuun 6. päivänä, myöhään iltapäivällä suomalaisten pääjoukko saapui pohjoisen suunnasta ratapihalle, jossa se joutui venäläisten tulituksen kohteeksi. Ensimmäiset laukaukset tulivat ilmeisesti sairaskuljetusvaunuista. Yksien tietojen mukaan venäläiset ampuivat suomalaisia kohti yhteislaukauksen, toisten tietojen mukaan taistelu alkoi hermostuneen sotilaan ampumasta vahingonlaukauksesta.

Tulituksessa menehtyi lähes välittömästi joukkueenjohtaja, jääkäriluutnantti Tauno Juvonen. Juvosen tilannetta tarkastamaan mennyt suojeluskuntalaisten päällikkö Friedel Jacobson kaatui hetkeä myöhemmin venäläisen luotiin.

Taistelussa kaatuivat myös ryhmäpäällikkö, kemiläinen kultaseppä Eino Kosonen sekä tervolainen Matti Karvo, rovaniemeläinen Toivo Koivula ja kemiläinen Juho Vuopala.

Neljällä tanskalaisella pikakiväärillä varustautuneet suojeluskuntalaiset saivat venäläiset antautumaan kolmituntisen taistelun jälkeen. Päivää taistelun jälkeen Torniossa teloitettiin kaksi venäläistä, Svetlitš- ja Smirnov-nimiset miehet. Lisäksi samana päivänä teloitettiin suomalainen Viljam Sova, ilmeisesti Torniossa.

Koko Pohjois-Suomi jäi valkoisten haltuun

Suomalaiset saivat Tornion taistelun jäljiltä sotasaaliiksi noin 800 kivääriä, runsaasti patruunoita sekä muun muassa kolme autoa. Jo aiemmin suojeluskuntalaiset olivat saaneet venäläissotilailta haltuunsa Kemissä 171 sotilaskivääriä sekä Kemin maalaiskunnassa 30 kivääriä.

Valkoisten kannalta pohjoisen onnistuneet takavarikot, Tervolan ja Tornion sekä Oulun voitokkaat taistelut estivät pohjoisimpaan Suomeen muodostumasta punaisille vahvaa tukialuetta. Punakaartin valtakunnallinen johto ei tosin pitänyt pohjoista tukialuetta tarpeellisena.

Kuuntele myös Tornionlaakson maakuntamuseon eläköityneen johtaja Henri Norbergin ja toimittaja Kimmo Hiltulan keskustelu Lapin taisteluista.

Lähteet: Suomen vapaussota 1918: Kartasto ja tutkimusopas (Toimittaneet Juhana Aunesluoma ja Martti Häikiö), Ulla Aatsinki:Tukkiliikkeestä kommunismiin – Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, Kauko Kemppinen: Niin perkeleen punainen – 100 vuotta työväenliikettä Kemissä – Kemin Työväenyhdistyksen 100-vuotisjuhlajulkaisu, Matti Lackman: Vuoden 1918 sotatapahtumat Peräpohjolassa (Tornionlaakson vuosikirja 1991), Ilkka Teerijoki: Tornion historia, Heikki Rantatupa: Alatornion historia, Kansallisarkiston digitoitu sanomalehtiarkisto (https://digi.kansalliskirjasto.fi/)