Kaikki talviolympialaisista!

Kymijoen lohet tuhottiin – valtio maksoi pelastusoperaatiosta yli miljoonan, mutta tuloksena oli lihava riita

Kymijoen suistossa on käynnissä kiista vaelluskalojen tulevaisuudesta. Valtiolle Kymijoki on Etelä-Suomen ykköskohde.

vaelluskalat
Merilohen vaelluspoikasia Kymijoessa.
Kymijokeen istutettuja merilohen poikasia.Minna Heikura / Yle

Huoli merilohen katoamisesta repii vapaa-ajan kalastajien ja ammattikalastajien välejä Kotkassa. Eri osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että merilohen määrä on vähentynyt. Sen jälkeen erimielisyyttä on lähes kaikesta. Etenkin siitä, mistä lohien vähentyminen johtuu ja mitä asialle pitäisi tehdä.

Vyyhdin juuret ulottuvat vuosien taa, mutta sen purkamisen voi aloittaa parin viikon takaa.

Silloin suurin osa Kymijoen kalastuksenvalvojista ilmoitti lopettavansa kalastuksenvalvonnan Kotkan kaupungin vesillä. Mielenilmaus oli poikkeuksellinen. Se alkoi, kun Kotkan kaupungin virkamies teki päätöksiä, jotka eivät miellyttäneet kalastuksenvalvojien enemmistöä. Heidän mielestään verkkokalastus on Kotkan edustalla tällä hetkellä liian villiä.

Merilohen vaelluspoikanen.
Kymijokeen istutettu merilohen poikanen.Juha Korhonen / Yle

– Viimeiset kaksi päätöstä ovat olleet sellaisia, että verkkoja voi pitää missä tahansa alueella Kotkan vesillä. Viime vuonna verkkokalastusta rajoitettiin Keisarinsatamassa ja Kantasatamassa, jolloin lohelle annettiin paremmat mahdollisuudet nousta Kymijokeen, sanoo Kymijoen Kalastuksenvalvojat ry:n puheenjohtaja Jani Paananen.

Vaelluskalat palasivat Kymeen

Vielä 1970-luvulla lohi ei polskinut Kymijoessa. Alkuperäinen kalakanta oli kuollut sukupuuttoon patojen rakentamisen ja teollisuuden jätevesien vuoksi. 1970-luvulle tultaessa päästöjä oli kuitenkin saatu putsattua.

Aika alkoi olla kypsä lohikannan elvyttämiselle. Uusi kanta päätettiin tuoda Neuvostoliitossa sijainneesta Nevajoesta.

Neva on laskujoki, joka virtaa Laatokasta Suomenlahteen. Se on syvä ja rauhallisesti virtaava, vähän kuin Kymijoki. Ensimmäiset Nevan poikaset istutettiin 1980-luvun taitteessa. Osa niistä selvisi jokeen takaisin kutemaan ja alkoi lisääntyä omin voimin.

Vaelluslohet olivat palanneet Kymijokeen.

Valtion ykkösagenda

Kymijoki ei ole tärkeä vain Suomelle, vaan koko Suomenlahdelle, arvioi maa- ja metsätalousministeriö. Merilohen lisäksi Kymijoesta tavattavia vaelluskaloja ovat taimen, ankerias, nahkiainen, toutain ja vaellussiika.

– Suomenlahdelta puuttuu vapaa ja iso lohikalajoki, jollaiseksi Kymijokea pyritään tällä hetkellä elvyttämään, sanoo kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä.

Valtio on asettanut Kymijoen kärkihankkeeksi vaelluskalakantojen elvyttämisessä. Kymijoki on Etelä-Suomen merkittävin vaelluskalajoki. Toimenpiteitäkin on jo tehty. Vuonna 2016 voimaan astui uusi kalastuslaki, joka muun muassa tiukensi vaelluskalojen kalastamista koskevia ehtoja. Toinen merkittävä askel oli kalaportaiden rakentaminen Kotkaan Kymijoen Korkeakosken haaraan.

Valtio maksoi vuonna 2016 valmistuneesta kalaväylästä yli miljoona euroa.

– Tavoitteena on, että Kymijoki toimisi nousukalojen jokena, jossa olisi pääosin luonnonkierto, sanoo kalatalousylitarkastaja Jouni Tammi.

Portaita pitkin kalat pääsevät kutemaan Korkeakosken padon yläpuoliselle osalle Kymijokea. Siellä vaelluskalojen poikasia voisi syntyä vuosittain jopa 100 000–300 000 , arvioi Luonnonvarakeskus. Tällä hetkellä luonnonvaraisesti lisääntyvien poikasten määrä on koko Kymijoessa parhaimmillaan 30 000–40 000 eli vain murto-osa siitä.

Kalat ovat lähteneet nousemaan joen yläjuoksulle hitaasti. Suurin osa poikastuotannosta tapahtuu Koivukosken haarassa Koivukosken voimalaitoksen ja siinä olevan kalatien alapuolella. Vain häviävän pieni osa poikasista syntyy patojen yläpuolella.

Uusittu lainsäädäntö ja kalaportaat antavat mahdollisuuden onnistua kalakantojen elvyttämisessä. Yksin ne eivät kuitenkaan riitä. Elvytys vaatii yhteispeliä myös paikallistasolla. Kotkassa syntyneen lohikiistan perimmäinen syy näyttäisivät kuitenkin olevan eriävät näkemykset pelin säännöistä.

Kymijoen haarat Kotkassa
Kymijoen haarat KotkassaMaiju Hakalahti/Yle Uutisgrafiikka

"Verkko on ongelmallisempi kuin rysä"

Vuoden alussa Kotka myönsi jatkolupia kaupalliselle verkkokalastukselle. Luvat koskivat aluetta, jossa Kymijoki virtaa mereen. Joki laskee Kotkassa Keisarinsatamaan ja Kantasatamaan – alueille, joille kalastuksenvalvojat vaativat verkkokalastuksen rajoituksia.

Niihin Kotka on myöntänyt yhteensä 60 kaupallisen kalastuksen verkkolupaa. Kalastuksenvalvojat kokivat, ettei heitä ollut kuultu päätöksenteossa.

Virkamies perustelee lupien myöntämistä lähiruoalla, salakalastuksen vähentämisellä ja hoitokalastuksella. Verkkoja ei käytetä vain lohen pyyntiin, sillä lohet nousevat vain kesällä ja syksyllä.

– Nyt puhutaan yksipuoleisesti siitä, että verkoilla pyydystetään vain lohta tai siikaa. Kuitenkaan kaupallinen kalastaja ei voi olla yhden lajin varassa. He kalastavat verkoilla lähiruoaksi myös haukea, kuhaa ja ahventa. Oikeastaan kaikkea saaliskalaa, sanoo Kotkan kaupungingeodeetti Kirsti Ruutiainen.

Lupia harkitessa kaupungin on myös palveltava ammattikalastajia siinä, missä vapaa-ajankalastajia ja kalamatkailuyrittäjiä.

Korkeakoski.
Korkeakosken alapuolella sijaitsee suosittu kalastuslaituri, jossa voi käydä kalastamassa lohia. Rasvaevälliset lohet on vapautettava takaisin jokeen.Petri Lassheikki / Yle

Ruutiainen kuitenkin myöntää, että verkkokalastukseen voi liittyä ongelmia.

–Verkko on ongelmallisempi kuin rysä, koska siitä kalan vapauttaminen elävänä on hankalampaa. Siinä mielessä huoli on aiheellinen. Verkkokalastuksen kohdalla tulee olla hyvin tarkka, että miten sitä harjoitetaan.

Kalastan sen, mitä asiakkaat haluavat

Mielenkiintoisen jokisuiston verkkoluvista tekee se, että lupia on myönnetty yhdelle kalastusyritykselle. Kyse on ammattikalastaja Antero Halosen perheyrityksestä. Kalamiehet Halosella on pitkät perinteet Kotkassa. Antero Halonen on kalastanut merellä usean vuosikymmenen ajan. Sinä aikana ammattikalastajien määrä on vähentynyt, vaikka muutamia muitakin Halosen lisäksi vielä Kotkasta löytyy.

Perheyritys myy Kotkassa kalastettua kalaa suoramyyntipisteestä, joka sijaitsee Kuusisessa lähellä Kotkansaarta.

Halonen harmittelee keskustelua, jota ammattikalastajista käydään sosiaalisessa mediassa. Hän toivoisi, että syyttelyn sijasta saaliinjaosta ja yhteistyöstä neuvoteltaisiin kasvokkain. Halosen mielestä on hyvä muistaa, että lupien määrän sijasta olennaista on, miten kalastaja käyttää pyyntivälineitään. Verkot voidaan asettaa niin, etteivät ne ole lohien kulkureitillä.

– En ole nähnyt lohen kalastuksen suhteen muuta motivaatiota kuin, että kalastan sen määrän mitä asiakkaat kaupasta haluavat. Minulla olisi mahdollisuus enempäänkin, mutta en kalasta yhtään kalaa yli.

Halosille on myönnetty myös 10 rysälupaa. ELY-keskuksen myöntämissä luvissa on ehtona, että lohet, taimenet ja vaellussiiat vapautetaan rysistä. Antero Halonen kertoo, että vanhimmat verkko- ja rysäluvista ovat 15–20 vuoden takaa. Varsinainen keskustelu niistä nousi kuitenkin vasta kalaportaiden valmistuttua. Halonen sanoo haluavansa tukea vapaa-ajan kalastusta, mutta ei usko lohen vähentymisen johtuvan ammattikalastajista. Hänestä se johtuu ennen kaikkea istutuksen vähentymisestä ja petoeläimistä kuten harmaahylkeistä.

– Toivon, että joessa on virkeätä vapaa-ajan toimintaa ja kalamatkailua. Ei ole kenenkään etu, että kalakannat romahtaisivat, sanoo Antero Halonen.

Istutukset vähentyneet merkittävästi

Se on selvää, että Kymijoen vaelluslohien määrä on vähentynyt. Näin sanovat niin vapaa-ajan kalastajat kuin ammattikalastajat. Kuinka paljon vähemmän vaelluskaloja todellisuudessa on, sitä eivät edes tutkijat osaa tarkasti sanoa. Toistaiseksi Kymijoen lohi tuskin pärjäisi luonnonvaraisena ilman istutuksia.

– Voidaan katsoa, että olemassa olevaan potentiaaliseen poikastuotantoon nähden kanta on heikko, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tapani Pakarinen.

Vielä 2000-luvun alussa Kymijokeen istutettiin vuosittain 300 000–350 000 lohenpoikasta. Sen jälkeen velvoiteistutukset vähenivät. Lisäksi poikaskasvatuksessa ilmeni ongelmia. Vuonna 2015 määrä oli alhaisimmillaan, vain noin 50 000 vaelluspoikasta. Luonnonvarakeskuksen mukaan vaelluspoikasistutukset nousevat noin vuoteen 2019 mennessä noin 150 000:een poikaseen.

On myös huomioitava, että samana aikana ammattikalastus väheni. Vielä 1990-luvulla Kaakkois-Suomen merialueilla lohia pyydettiin noin 150 rysällä. Tällä hetkellä ELY-keskuksen myöntämiä rysälupia on enää joitakin kymmeniä. Näyttäisi siltä, että ainakaan suoran yhtäläisyysviivan vetäminen lohien vähentymisen ja ammattikalastuksen välille on vaikeaa.

– Lohikannan määrään vaikuttavat monet tekijät. Se voidaan sanoa, että kalastuksen volyymit ovat vähentyneet huimasti. Tällä hetkellä Suomenlahdesta kalastetaan vuosittain 6 000–7 000 lohta, sanoo kalastusmestari Vesa Vanninen Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta.

Kotkan Korkeakosken kalaportaat
Korkeakosken kalaportaat valmistuivat Korkeakosken voimalaitoksen yhteyteen vuonna 2016.Pekka Väisänen / maa- ja metsätalousministeriö

Kalaportaat ovat vajaakäytöllä

Toistaiseksi Korkeakosken kalaportaista on noussut vain joitakin kymmeniä lohia. Ovatko 1,4 miljoonaa euroa maksaneet portaat siis floppi? Ylipäätään lohien määrä on vähentynyt Korkeakosken haarassa. Viime vuonna Korkeakosken heittolaiturilta saatiin 76 lohen saalis, kun vuonna 2002 määrä oli noin 1 700.

Myös Koivukosken haarassa saaliit ovat pienentyneet 2000-luvun alusta. Perhokalastaja sanoo nähneensä tämän omin silmin.

– Minun näkemykseni on se, että lohien pääsy jokeen on turvattava aina merialueelta kutualueelle asti. Kyse ei ole niinkään siitä, että haluttaisiin vastakkainasettelua merikalastajien kanssa. Lohi vain yksinkertaisesti loppuu, jos sitä ei päästetä lisääntymään jokeen, sanoo Kotkan Perhokalastajat ry:n hallituksen jäsen Tuomo Kilpi.

Kalaportaiden toimivuudesta ei ole vielä kunnollista tietoa, koska Korkeakosken voimalaitos on ollut remontissa. Korkeakoskessa on virrannut huomattavasti normaalia vähemmän vettä, minkä vuoksi jokihaara ei ole houkutellut lohta. Lohi suunnistaa mielellään voimakkaisiin virtoihin.

Ehkä vasta ensi kesänä nähdään, miten kalaportaat todella toimivat.

– Me tiedämme jo, että kala nousee Koivukosken kalatietä pitkin. Näen realistisena mahdollisuutena, että kala saadaan nousemaan ylemmille jokialueille myös Korkeakoskesta, sanoo tutkija Tapani Pakarinen Luonnonvarakeskuksesta.

Kymijoen vaelluskalojen nousun pääväylä on tähän asti ollut Koivukosken haara. Koivukosken voimalaitoksessa on ollut kalatie sen valmistumisesta asti 1930-luvulta. Viime vuonna sitä pitkin nousi noin 450 lohta.

Koivukoski
Kymijoki virtaa avoimena joulukuussa.Aleksi Taponen / Yle

"Yksittäinen kalastaja ei ole ongelma"

Kalatalouden Keskusliitto katsoo, että Kymijoen Kalastuksenvalvojat ovat asettuneet lohikiistassa vapakalastajien puolelle. Kalastuksenvalvojat kuitenkin haluavat korostaa, että lohikannan elvyttäminen on yhteinen asia eivätkä he koe edustavansa vain vapakalastajia. Kalastuksenvalvojat eivät halua myöskään lähteä syyttelemään ammattikalastajia.

– Yksittäinen kalastaja ei ole ongelma, vaan tämä kokonaisuus. Ratkaisuehdotuksemme on, että Kotkan kaupungin vesialueilla rajoitettaisiin esimerkiksi juuri tätä verkkokalastusta. Kalojen pitäisi päästä kutualueelle kutemaan, että luontainen kanta lisääntyisi, sanoo Kymijoen Kalastuksenvalvojien puheenjohtaja Jani Paananen.

Tutkija allekirjoittaa kalastuksenvalvojien vaateen.

– Vuoden alussa myönnetty kalastuslupa ei ole oikein linjassa Kymijoen lohi- ja meritaimenkantojen elvyttämisen kanssa. Ennen kaikkea pitäisi voimakkaammin rajoittaa lohta ja meritaimenta pyytävien rysä- ja verkkotyyppien käyttöä vaelluskalojen nousureiteillä nousuaikaan, sanoo Tapani Pakarinen Lukesta.

Tutkija painottaa, että kyse ei ole vain verkkokalastuksesta.

– Myös rysät ovat tehokkaita pyydyksiä. Todennäköisesti niillä kalastetaan tai on kalastettu enemmän lohia kyseessä olevalta lupa-alueelta kuin verkoilla, sanoo Tapani Pakarinen.

Kotkan kaupungingeodeetti Kirsti Ruutiainen sanoo, että rajoitusten asettamista ei ole poissuljettu. Jo viime vuonna Kotka rajoitti verkkokalastusta lautakuntapäätöksellä. Päätöksellä haluttiin kokeilla, miten rajoitukset vaikuttavat nousukalojen määrään Korkeakosken kalaportaissa. Voimalaitosremontin vuoksi käyttökelpoista tietoa ei kuitenkaan saatu.

– On aivan mahdollista, että rajoituksia tehdään ajallisesti tai paikallisesti jatkossakin. Missään meillä ei ole päätöstä, että rajoituksia ei ehdottomasti aseteta, sanoo kaupungingeodeetti Kirsti Ruutiainen.

Vuonna 2017 verkkokielto oli voimassa Korkeakosken haaran edustalla viisi kilometriä lähempänä jokisuuta 1.7.–15.10. välisenä aikana. Silloin pääosa lohista nousee Kymijokeen.

Voiko ihmisen aiheuttamaa tuhoa korjata?

Lohia, taimenia ja siikoja koskeva kysymys ei poistu päiväjärjestyksestä vielä pitkään aikaan. Luonnonvaraisen vaelluskalakannan elvyttäminen ja vahvistaminen voi kestää vuosikymmeniä. Ammattikalastajalla on selkeä näkemys elvytyshankkeesta. Antero Halonen kannattaa istutusten lisäämistä.

– On turha kuvitelma, että nyt palautetaan alkuperäiseen malliin vaelluskalan nousu. Se juna meni jo vuosikymmeniä sitten. Sitä ihmisen aiheuttamaa tuhoa ei voi enää palauttaa ennalleen, hän sanoo.

Halosen sanakäänteet ovat räväkät, mutta hänen asettamansa kysymyksenasettelu on aiheellinen. Onko vaelluskalakantojen palauttaminen enää mahdollista, kun ne on jo kerran ehditty tuhota?

Kuorma-auto ja sen lavalla säiliöitä, joista päästetään merilohen poikasia Kymijokeen.
Merilohen poikasia istutetaan Kymijokeen.Juha Korhonen / Yle

– Yhden padon takana olevien lisääntymisalueiden elvyttämisen onnistumisesta on esimerkkejä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Yksi esimerkki on Ume/Vindeljoki Ruotsista ja toinen Exploitsjoki Kanadassa, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tapani Pakarinen.

Tutkijan mukaan onnistumisen mahdollisuus heikkenee huomattavasti, kun kalat pitää saada kulkemaan kahden padon takana oleville lisääntymisalueelle ja poikaset sieltä alavirtaan mereen. Hän sanoo, että Kymijoki omaa onnistumisen mahdollisuudet.

– Tiedetään jo, että Koivukosken kalaportaista kala nousee. Näen sen realistisena mahdollisuutena, että kala saadaan nousemaan ylemmille jokialueille. Siellä poikasmäärät voivat olla hyvinkin merkittävät, sanoo Tapani Pakarinen.

Hallintoa aiotaan selkeyttää

Kotkassa kehkeytynyt lohikiista on osoitus myös siitä, kuinka monimutkaisesta palapelistä on kysymys. Kalatalouden hallinto on sekavaa ja sirpaleista. Tietoa elvytyshankkeesta on jaettu yhteisissä pöydissä. Päämäärän pitäisi olla selkeä, mutta silti intressit näyttävät menevän ristiin.

Jatkossa sekavaan hallintoon pitäisi olla luvassa helpotusta. Kalataloutta koskeva hallinnointi selkeytyy vuonna 2021. Silloin voimaan tulevat uuden kalastuslain mukaiset kalatalousalueet. Ne ottavat vastuun alueellisista kokonaisuuksista.

– Kalatalousalueiden toimesta tehdään uudenmuotoiset käyttö ja hoitosuunnitelmat, joihin kirjataan selkeät pelisäännöt siitä, miten kalastus järjestetään. Siihen tulevat tarkat rauhoitusalueet ja pyydysrajoitusalueet yhteisesti sovittuina, sanoo kalaylitarkastaja Jouni Tammi maa- ja metsätalousministeriöstä.