Avioeron jälkeinen vuosi on ollut Heini Ahopellon elämän raskain – kirjoittaminen auttoi pahimman yli: "Äärettömän vapauttavaa on paljastaa, kuinka voimaton ja hauras voi vahvakin olla"

Heini Ahopelto luopui kulisseista ja kirjoitti sydänsärkynsä kaikkien luettavaksi. Siitä alkoi eheytyminen. Oman erosta selviytymisensä hän kiteyttää kolmeen kohtaan.

Avio- ja avoero
"Vaikka nyt on tultu todella paljon eteenpäin ja moni asia tuntuu jo helpommalta, niin eihän tässä ole kuin tämä matka vasta alussa", Heini Ahopelto sanoo.
"Vaikka nyt on tultu todella paljon eteenpäin ja moni asia tuntuu jo helpommalta, niin eihän tässä ole kuin tämä matka vasta alussa", Heini Ahopelto sanoo.Pauliina Jaakkola / Yle

Heini Ahopellon, 38, avioerosta tulee toukokuussa vuosi. Kuluneet kuukaudet ovat olleet monella tapaa kasvun ja oppimisen aikaa. Se on myös ollut ajanjakso, jollaista Heini ei koskaan kuvitellut joutuvansa kokemaan.

Kun elämä laittaa sinut selkä seinää vasten ja pakottaa pysähtymään, se on totuuden hetki. Sitä totuutta on vaikea katsoa silmiin, mutta se on opettavaisin oppimatka ikinä. Itsetunto on saanut kolauksen ja on vaikea vakuuttaa kyynelittä itselle, että olen edelleen arvokas ja rakastettu tapahtuneesta huolimatta. - Heini Ahopellon Facebook-päivitys

Heini Ahopelto sanoo olleensa sataprosenttisesti sitoutunut avioliittoon ja ajatelleensa, että siinä on hänen paikkansa hautaan asti.

– Sitten kun se ei niin menekään, niin se vie totaalisesti jalat alta.

– Se on uskomatonta, kun on kuvitellut olevansa vahva, on paljon kokenut ja monesta selvinnyt... sitten kadottaa elämänhalun ja tuntuu, että menettää kaiken.

Heini kuvailee, että ero oli kuin pieni kuolema.

– Sitten kun järki tulee kuvioihin, tajuaa, että edelleen on ne lapset, työ, ystävät, sukulaiset, tukiverkosto, harrastukset. Loppujen lopuksi mikään muu ei ole loppunut kuin se parisuhde.

”Piti vaan antaa tunteiden vyöryä”

Heini Ahopelto kertoo, ettei vuosi sitten olisi voinut kuvitella olevansa tässä: omassa kodissa, uuden edessä, omaa elämää rakentamassa. Vaikka avioliitossa oli ollut vaikeutensa, mullisti ero kuitenkin kaiken.

Kun koet elämässä hetken, jossa matto vedetään jalkojen alta etkä ole osannut varautua siihen, tiput korkealta ja kovaa. Lamaannus ja shokki kestää hetken, itku ja ahdistus pitää sinut toimintakyvyttömänä, kunnes tajuat ettet voi jäädä maahan. On noustava ja kerättävä palaset, koottava itsensä uudelleen. - Heini Ahopellon Facebook-päivitys

– Pahinta aikaa oli ne ensimmäiset kaksi viikkoa, kun ei päässyt sängystä ylös. Se oli yhtä itkemistä.

– Oli ihan järjettömän paha olo, pettynyt, surullinen, se oli valtavaa tunnekuohua. Piti vaan antaa tunteiden vyöryä, se oli sekavaa aikaa.

Hän sanoo, että läheiset pitivät huolta, ettei hän jäänyt sängynpohjalle.

– Siitä se sitten lähti, pienin askelin, viikko viikolta. Ehkä kahden kuukauden kuluttua alkoi olla jollain tapaa tolpillaan, että pystyi ajattelemaan ja alkaa järjestellä asioita.

Kirjoitusterapiaa

Heini Ahopelto kertoo, että kirjoittaminen on aina ollut hänelle tärkeä tapa ilmaista itseään. Se tuli avuksi myös eroprosessissa.

– Se on ollut se väylä, kun on halunnut kertoa jotain ja ottaa sisältä jotain ulos.

– Ajattelin, että jos kirjoitan ja jos teen sen vielä julkisesti. Sitten siitä tuli ikään kuin sellainen henkilökohtainen terapia, joka toimi tosi hyvin.

Heini kirjoitti ensimmäisen postauksen erostaan facebookiin heinäkuun lopussa. Lopulta ”Kupla puhki” –kirjoituksista syntyi seitsenosainen kokonaisuus. Hän yllättyi, kuinka valtavasti sai kirjoituksistaan palautetta.

– Moni sanoi, että ne pystyy vasta nyt alkaa käsittelemään omia erojansa, kun mä sanoin ääneen sen, mitä ne ei oo uskaltanu myöntää edes hiljaa itselleen.

– Jotenkin tuli hyvä olo siitä, että pystyi auttamaan muita.

Kulissit alas, kupla puhki

Heini Ahopelto pohtii, että ehkä se oli juuri hänen avoimuutensa ja raaka rehellisyys, mikä sai myös muut avautumaan.

– Sanoin ääneen sen, kuinka pahalta ja kauhealta voi tuntua ja olla hirveä hätä sisällä, mutta asioille ei vaan tehdä mitään.

– Kuinka moni loppujen lopuksi pitää sellaista tietynlaista kulissia, sellaista kuplaa yllä?

Miksi me sorrumme niin usein esittämään urheaa ja valehtelemme läheisillemmekin kaiken olevan hyvin. Mikä saakaan meidät feikkaamaan, vaikka mikään ei tunnu oikeasti enää miltään. Onhan se pelottavaa paljastaa rajalliset voimavaransa ja tunnustaa ettei kaikki mennytkään niin kuin elämäänsä suunnitteli. - Heini Ahopellon Facebook-päivitys

Heini sanoo, että kannatteli kulisseja itsekin.

– On helpompi työntää ne (ikävät asiat) pois, unohtaa ne, kiertää niitä ja ajatella vaan, että jos niistä ei puhu, ne katoaa.

– Todella monet, kuten minäkin olin, on tosi hyviä esittämään, että kaikki on hyvin. Sitä ei halua huolestuttaa muita. Luulee, ettei kenelläkään muulla mene yhtä huonosti eikä kestään muusta tunnu yhtä pahalle. Ajattelee, että kaikki muut onnistuu ja itse epäonnistuu.

Heini sai valtavasti hyvää palautetta avioeroa koskevista kirjoituksistaan.  "Jotenkin tuli hyvä olo siitä, että pystyi auttamaan muita."
Heini sai valtavasti hyvää palautetta avioeroa koskevista kirjoituksistaan. "Jotenkin tuli hyvä olo siitä, että pystyi auttamaan muita."Pauliina Jaakkola / Yle

Etäisyys auttaa

Heini Ahopelto sanoo avioerostaan, ettei se ollut kovin kaunis. Mutta vaikka se ei aivan oppikirjan mukaan sujunutkaan, he onnistuivat kuitenkin ex-puolison kanssa sopimaan lastensa asioista.

– Me päätettiin tosi varhaisessa vaiheessa, että emme käytä energiaa ja aikaa vihaan, katkeruuteen ja toistemme sättimiseen.

– Meillä on kolme ihanaa yhteistä tytärtä, joita me halutaan hoitaa mahdollisimman hyvin. Sovimme, että tyttöjen takia meidän pitää yrittää tulla toimeen ja siinä me ollaan kyllä onnistuttu äärettömän hyvin.

Etäisyys ja tietty aika vaadittiin, että pystyi toiseen suhtautumaan asiallisesti.

Heini Ahopelto

Hän sanoo, ettei asioista sopiminenkaan ihan heti onnistu, vaan asiaan – ja ihmiseen, pitää saada ensin etäisyyttä.

– Muutin pois, sain oman kodin ja elämä konkreettisestikin eriytyi. Kyllä se etäisyys ja tietty aika vaadittiin, että pystyi toiseen suhtautumaan asiallisesti.

”Kyllä aikuinen ikävänsä kanssa pärjää”

Heini Ahopellolla ja hänen ex-puolisollaan on 8-, 7-, ja 5-vuotiaat tyttäret. Heille oli heti selvää, että lapset asuvat molempien luona kaksi viikkoa kuukaudesta. Järjestely oli havaittu hyväksi heidän uusperheessään jo aiemmin.

– Siinä lapset saavat olla ihan rauhassa toisen luona ja keskittyä siellä olemiseen. Se on toiminut tosi hyvin.

Heini Ahopelto arvelee, että muutos oli suurin hänelle, sillä hän oli vastannut pitkälti perheen arjen pyörittämisestä. Nyt, kun lapset ovat isänsä luona kaksi viikkoa, Heinin olohuoneessa kovinta ääntä pitää seinällä raksuttava kello.

Mutta kun ei ole valinnanvaraa, on nähtävä ikävän ja eroahdistuksen keskellä mahdollisuus, jonka arvon tulen varmasti vielä sisäistämään ajan kanssa. Kun on tutustuttava itseensä uudelleen muissakin rooleissa kuin äitinä on päästettävä irti ja uskallettava taas elää myös Heininä. - Heini Ahopellon Facebook-päivitys

– En ollut koskaan ollut tytöistä erossa ja se totaali kahden viikon ero tuntui ihan järkyttävältä. Ne ensimmäiset pätkät oli tosi vaikeita.

– Tärkeintä on se, että tytöillä on hyvä olla, kyllä aikuinen ikävänsä kanssa pärjää. On pakko pärjätä.

Heinin uusi arki tarkoittaa välillä myös yksinäisiä illallisia. Entisessä arjessa hän kokkasi usein kuudelle.
Heinin uusi arki tarkoittaa välillä myös yksinäisiä illallisia. Entisessä arjessa hän kokkasi usein kuudelle.Heini Ahopellon kotialbumi

Omaa aikaa

Kiireisessä pikkulapsiperheen arjessa vanhemmat toivovat saavansa hetken hengähdystauon, aikaa itselle. Sellaisesta Heinikin myöntää haaveilleensa.

– Tämä onkin se ehkä vähän surkuhupaisa asia. Että todellakin siinä vuosikausia ruuhkavuosia eläessään, toivoo pääsevänsä sinne suihkuun tai vessaan yksin tai saavansa edes muutaman tunnin hengähdysaikaa. Kaikki sitä kaipaa, kun sitä ei ole.

– Mutta sitten, kun sitä tulee ja tässäkin tapauksessa ruhtinaallisesti paljon enemmän, niin ei siitä osaa heti nauttia.

Pitkä matka on vielä kuitenkin siihen, että ajatus ei harhaile haikeaksi ja rintaa purista ajatus "Kunpa vain saisin heidät syliini nyt". Hullunkurista on se, että aikaa itselle on ennen ollut liian vähän, mutta nyt se yhtääkkiä ahdistaakin ja saa olon ristiriitaiseksi. - Heini Ahopellon Facebook-päivitys

Hän sanoo, ettei osannut aavistaakaan, millaista on oppia sietämään hiljaisuutta, yksinäisyyttä ja omaatuntoa.

– Nyt pitäisi opetella siihen, että osaisi arvostaa sitä aikaa. Käyttää se hyödyksi ja tehdä niitä asioita, mitä ei vuosikausiin pystynyt tekemään.

– Siihenkin on mennyt paljon aikaa ja energiaa, että on oppinut, ettei tarvitse olla huono omatunto, vaikka tekee asioita ilman lapsia.

”Elämäni raskain vuosi”

Heini Ahopelto sanoo, että erosta on niin vähän aikaa, että alakulo valtaa mielen edelleen silloin tällöin.

– Surua, haikeutta ja ikävä omia lapsia kohtaan, joiden kanssa ei ole enää joka päivä. Se aiheuttaa sitä ailahtelevuutta arkeen.

Vuosi on ollut koettelemusten vuosi, mutta nyt hän näkee siinä jo jotain hyvääkin.

– Ehkä elämäni raskain vuosi. Ehkä myös opettavaisin. Aallonpohjia on tullut totta kai montakin, mutta kokonaisuutena voisin sanoa, että olen kiitettävästi tästä selvinnyt.

– Ei se eheytyminen mitenkään nopeasti tapahdu. Vaikka nyt on tultu todella paljon eteenpäin ja moni asia tuntuu jo helpommalta, niin eihän tässä ole kuin tämä matka vasta alussa.

Sinä selviät, mutta turha esittää, että se onnistuisi yksin. Voit esittää vahvaa aikasi, mutta voin kertoa, että meillä kaikilla tulee raja vastaan. Äärettömän vapauttavaa on paljastaa kuinka voimaton ja hauras voi vahvakin olla. Muista, että vaikka se turvallinen kupla puhkeaa, se ei ole loppu vaan uusi alku. _- _Heini Ahopellon Facebook-päivitys