Analyysi: Puolueet loikkasivat presidentinvaalien yli

Entiset presidenttipuolueet SDP ja keskusta haluavat unohtaa presidentinvaalien nöyryytyksen mahdollisimman pian, arvioi politiikan toimittaja Pekka Kinnunen.

puolueiden kannatus
Sauli Niinistö puhemiehen vastaanotolla valtiosalissa vuoden 2018 valtiopäivien avajaisissa eduskunnassa Helsingissä 6. helmikuuta
Sauli Niinistö puhemiehen vastaanotolla valtiosalissa vuoden 2018 valtiopäivien avajaisissa eduskunnassa Helsingissä 6. helmikuuta.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Sauli Niinistön valitsijayhdistyksen ehdokkaana olleen Sauli Niinistön murskavoitto presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella ei näyttäisi vaikuttaneen järisyttävästi puolueiden kannatuslukuihin.

Kun presidentin valinnassa 1990-luvulla siirryttiin suoraan kansanvaaliin, niin paljon porua herätti keskustelu siitä, vahvistaisiko vaalitavan muutos kehitystä kohti kaksipuoluejärjestelmää.

Keskustelu perustui siihen, että presidentinvaalin toisella kierroksella puoluekentän pitäisi ryhmittyä uudella tavalla kahden pääehdokkaan tukijoukoiksi.

Toive tai pelko kaksipuoluejärjestelmästä on osoittautunut kuitenkin vääräksi.

Koivisto-ilmiö nosti SDP:n

Lähihistoriassa presidentinvaaleilla on ollut suurin vaikutus puolueiden voimasuhteisiin 1980-luvun alussa, kun SDP:n ehdokkaan Mauno Koiviston kansansuosio tammikuun 1982 valitsijamiesvaaleissa heijastui vielä SDP:n vaalivoittoon kevään 1983 eduskuntavaaleissa.

Koivisto-ilmiö suli seuraavissa eduskuntavaaleissa, kun SDP menetti noin satatuhatta äänestäjää sekä vuoden 1987 että vuoden 1991 eduskuntavaaleissa.

Suoran kansanvaalin vuosilta vastaavia yhteyksiä presidentinvaalien voittajan kelkkaan hyppäämisen vaikutuksista eduskuntavaalien tulokseen ei löydy.

Ahtisaari ratsasti SDP:n suosiolla

SDP:n ehdokkaan Martti Ahtisaaren voittoa presidentinvaaleissa talvella 1994 seurasi SDP:n murskavoitto kevään 1995 eduskuntavaaleissa, mutta siinä ei ollut kysymys Ahtisaari-ilmiöstä, vaan 1990-luvun alun talouslaman poliittisista järistyksistä.

Voidaan jopa sanoa, että presidentinvaalien toisella kierroksella Ahtisaari hyötyi oppositiossa kasvaneen SDP:n suosiosta, kun taas vastaehdokas, puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) kärsi porvarihallituksen epäsuosiosta.

Lipposen varjo peitti Tarja-ilmiön

SDP:n ehdokkaan Tarja Halosen nousu ensimmäisenä naisena presidentiksi synnytti Tarja-ilmiön ja nosti SDP:n kannatusta talvella 2000.

Eduskuntavaaleihin oli silloin aikaa vielä kolme vuotta ja hallitusvastuussa SDP:n suosio ehti sulaa. Pääministerikisassa ennen kevään 2003 eduskuntavaaleja keskustan Anneli Jäätteenmäki kukisti SDP:n Paavo Lipposen.

Halosen voittoa vuoden 2006 presidentinvaaleissa seurasi SDP:n vaalitappio vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen nousu oli näkynyt jo presidentinvaaleissa, kun toisella kierroksella tappion kärsinyt Sauli Niinistö oli vaalipäivän äänissä niukasti ykkösenä.

Niinistö-ilmiö ohi kokoomuksen

Sauli Niinistön riemumarssi presidentiksi talven 2012 vaaleissa ei heilutellut silloinkaan kovin paljon kokoomuksen kannatusta.

Jyrki Katainen oli noussut pääministeriksi kevään 2011 eduskuntavaleissa ilman Niinistön vetoapua. Edellisten eduskuntavaalien ääniharava ei ollut edes ehdolla ja Uudellamaalla uudeksi äänivaltiaaksi nousi Alexander Stubb.

Kataisen ja Niinistön puolueakseli ei ollut erityisessä rasvassa presidentinvaaleissakaan. Puoluesihteeri Taru Tujunen yritti pysyä parhaansa mukaan Niinistön kyydissä, mutta Niinistö pärjäsi kisassa omalla, henkilökohtaisella suosiollaan.

Pääministeri on vallan ykkönen

Pääministerin selkeä asema politiikan ykkösenä on vahvistunut, kun presidentin valtaa on karsittu. Eduskunnan ja parlamentarismin vahvistaminen on ollut politiikan suuri linja.

Presidentinvaaleista on tullut entistä enemmän henkilövaali, jossa äänestäjät loikkivat yli perinteisten puoluerajojen.

Puolueiden päähuomio kohdistuukin eduskuntavaaleihin, joissa jaetaan hallitusvalta aina seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Kun eduskunnan hajotusaloitekin on pääministerin käsissä, niin hallitukset pyrkivät pysymään vallassa koko nelivuotiskauden, vaikka enemmistö vähän rakoilisi.

Pääministerikisa kolmen kauppa?

Presidentinvaalien jälkeen puolueiden voimasuhteet näyttävät asettuvan tutuille uomilleen.

Kokoomus lähtee pääministerikisaan paalupaikalta. Valtiovarainministeri Petteri Orpon johdolla kokoomus nousi Ylen kannatusmittausten ykköseksi viime maaliskuussa ja on sen jälkeen pitänyt kärkipaikkansa.

Suurin oppositiopuolue SDP puuskuttaa kokoomuksen kannoilla. Puoluejohtaja Antti Rinne taistelee huonoja imago-tuloksia vastaan ja yrittää nostaa asiat henkilökysymysten edelle.

Pääministeripuolue keskusta on joutunut puolustusasemiin ja puoluetta uhkaa sisäinen eripura, kun kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen on terrierinä pääministeri Juha Sipilän kintuissa.

Oppositiossa vihreät ja Touko Aalto ovat jäämässä ulos pääministerikisasta. Kannatuksen vakiintuminen uudelle tasolle lupaa kuitenkin suurta vaalivoittoa ja vahvaa asemaa tuleviin hallitusneuvotteluihin.