Kylän viimeinen mateenpyytäjä – "Matkailijat ja kaverit käyvät katsomassa, muuten täällä saa olla aivan yksin"

Talvikalastajat ovat harvassa Tornionjoen alajuoksulla. Kotitarvepyytäjien joukko on harventunut, kun jatkajia ei ole saatu ja karut olosuhteet pistävät kalastajat koville.

kalastus
Kalastaja jäällä.
Koski-isäntä Risto Leinonen talvikalastaa suvun vanhalla pyyntipaikalla.Riikka Rautiainen / Yle

Karvalakilla varustautunut kalastaja vaikuttaa hullunrohkealta, kun hän liikkuu jään reunalla lähellä sulaa jokiuomaa. Torninjoen alin koski, Kukkolankoski, virtaa vapaana, vaikka jäät kurkottavat väylään sekä Suomen että Ruotsin puolelta.

Kukkolan osakaskunnan koski-isäntä Risto Leinonen hakkaa tottuneesti pois jäätä avannosta, joka on kaikkein lähimpänä reunaa. Leinonen talvikalastaa samalla paikalla kuin hänen isänsä, pappansa ja ties kuinka monta sukupolvea ennen heitä.

– Tämä on turvallinen paikka. Virta ei ole kova ja pohjassa on isoja kiviä, joten jää ei lähde tästä mihinkään, sanoo Leinonen.

Talvikalastajalle turvaa tuo kaksi aitarakennelmaa, joihin voi tarrautua heikolla hetkellä. Ne laitetaan paikoilleen syksyllä tapahtuvaa nahkiaisenpyyntiä varten ja siihen ne jäävät odottamaan talvea ja mateenpyyntiä.

Kukkolankoski.
Kukkolankoski jäätyy rannoilta, mutta ei kokonaan.Riikka Rautiainen / Yle

Karut olosuhteet karkottavat osan pyytäjistä

Talvikalastajat ovat harvassa alisella Tornionjoella, ellei pilkkijöitä oteta lukuun. Kotitarvepyytäjien joukko on harventunut, kun jatkajia ei ole saatu ja karut olosuhteet pistävät kalastajat koville. Tänä talvena koski-isäntä on saanut kokea mademerrat aivan yksin.

– Viime vuonna meitä oli vielä neljä ja aikojen saatossa talvikalastajia on ollut enemmänkin, mutta siitä on jo aikaa. Matkailijat ja kaverit käyvät katsomassa, muuten täällä saa olla aivan yksin, luonnehtii Risto Leinonen.

Suurkaupungeista tulleet matkailijat silittelivät mateita kuin koiria.

Risto Leinonen
Kalastaja
Koski-isäntä Risto Leinonen on esitellyt kalastusperinnettä tänä talvena kiinalaisille matkailijoille.Riikka Rautiainen / Yle

Lapin ELY-keskuksesta arvioidaan, että Tornionjoella on vain pari kalastajaa, jotka pyytävät madetta kaupallisiin tarkoituksiin. Kaikki muu on kotitarvepyyntiä tai saalismäärä jää niin vähäiseksi, ettei pyytäjän tarvitse ilmoittaa saaliistaan.

Vielä alkutalvesta näytti siltä, että pyyntikausi ei pääse edes alkuun. Tornionjoen vedenkorkeus vaihteli, väylään lohkesi jäätä rannoilta eivätkä rannat alkaneet jäätyä totutusti.

– Tällä hetkellä on hyvät olosuhteet kovien pakkasten ansiosta. Jäätä on tullut paljon ja pyynti on turvallista. Vettä on metrin verran, jäätä on puolisen metriä ja lunta on vähän enemmän, sanoo Leinonen.

_Juttu jatkuu kuvan jälkeen. _

Kukkolankoski talvella.
Kukkolankoski pakkaspäivänä.Riikka Rautiainen / Yle

Kalastusperinteen tuntijat valjastetaan tarinaniskijöiksi

Kukkolankosken talvikalastusta on käynyt ihmettelemässä myös iso joukko kiinalaisia matkailijoita, jotka ovat olleet asiakkaina tänä talvena paikallisella matkailuyrittäjällä

– Ensin he eivät tuntuneet uskaltautuvan jäälle ja sitten heitä ei tahtonut saada pois rannasta. Kiinnostus oli valtavaa tätä paikkaa ja luontoa kohtaan yleensäkin. Suurkaupungeista tulleet matkailijat silittelivät mateita kuin koiria, naurahtaa Risto Leinonen.

Kukkolankoski on suosittu matkailunähtävyys kesäisin, jolloin kosken molemmilta rannoilta lipotaan siikaa ja vähäisessä määrin myös lohta vuosisatoja vanhan perinteen mukaisesti.

Kalastaja jäällä.
Saalis laitetaan kokukerran jälkeen vanhaan maitopänikkään, joka on upotettu avantoon. Koski-isännän mukaan saalis lähtee mukaan siinä vaiheessa, kun on aika tehdä jälleen madekeittoa.Riikka Rautiainen / Yle

Kyläläiset uskovat, että kesä- ja talvikalastus kiinnostavat matkailijoita, jos ne vain saadaan tuotteistettua. Kukkolan osakaskunnassa on virinnyt ajatus, että elävän perinteen taitajat olisivat oppaina ja kertoisivat matkailijoille, miten väylän varren kylässä on eletty ja kalastettu vuosisatoja.

– Meidän ei ole tarkoitus olla matkailuyrittäjiä vaan kertoa perinteestä ja auttaa, jos vaikka näin saataisiin kylälle matkailutoimintaa.