Monen sivustakatsojan on vaikea tunnistaa ja puuttua seksuaaliseen häirintään – ”Kun itseä ei ole ahdisteltu, empatiakyky on pienempi”

Seksuaalinen häirintä voi jatkua pitkään työpaikoilla tai oppilaitoksissa, koska kukaan sivustakatsoja ei puutu siihen. Miksi on niin vaikeaa olla ensimmäinen, joka puhaltaa pelin poikki?

seksuaalinen häirintä
miehen käsi naisen käden päällä
AOP

Kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm lähtee etsimään selitystä koulukiusaamisesta tehdyistä tutkimuksista. Niissä puhutaan puuttumisen kynnyksestä.

– Kiusaamiseen puuttuminen on vahvasti yhteydessä ihmisen myötäelämisen kykyyn eli empatiaan.

Koulukiusaamisesta tehtyjen tutkimusten tuloksia voidaan Häkkänen-Nyholmin mielestä soveltaa tietyin varauksin myös seksuaaliseen häirintään puuttumiseen.

Empatia muodostuu kahdesta osatekijästä: kyvystä ymmärtää toisen ihmisen kokemaa tunnetilaa ja kyvystä tuntea samanlaista tunnetta kuin uhri tuntee.

– Jos siis näen seksuaalista ahdistelua, niin minulle täytyy syttyä ymmärrys siitä, mitä ahdistelun uhri kokee. Eli minä näen, havaitsen ja tulkitsen uhrin reaktion esimerkiksi peloksi, Häkkänen-Nyholm selventää.

Omat kokemukset herkistävät ymmärtämään uhrin tunteita

Kaikilla ei ole omaa kokemusta siitä, miltä tuntuu tulla seksuaalisesti häirityksi. Tämä voi vaikeuttaa heidän kykyään tuntea empatiaa uhreja kohtaan.

– Uskon, että kynnys puuttua häirintään on silloin korkeampi. Häirintää kokemattomalla ei ole tilanteessa yhtä suurta myötäelämisen kykyä kuin itse häirintää kokeneella.

Voi siis olla, että varsinkin moni mies ei omakohtaisten kokemusten puuttuessa havaitse seksuaalista häirintää yhtä helposti kuin moni nainen.

Vaikka läheskään kaikilla naisilla ei ole omia kokemuksia häirinnästä, he ovat usein kuitenkin kuulleet ystävättäriensä kokemuksista ja ovat siten miehiä tietoisempia häirinnän yleisyydestä.

Jos jotain epäkohtaa ei havaitse, ei siihen tietenkään voi myöskään puuttua. Tämän takia kriminaali- ja oikeuspsykologian dosentti Helinä Häkkänen-Nyholm pitää #metoo-keskustelua erittäin tärkeänä.

Se tekee uhrien kokemukset näkyviksi myös niille, joilla itsellään ei ole samankaltaisia kokemuksia. Kun tietoisuus lisääntyy, epäkohtiin on helpompi puuttua.

Häirintää voi olla vaikea tulkita

Vaikka myötäelämisen kyky olisi kohdillaan, se ei vielä tarkoita, että sivustakatsoja puuttuisi häirintään. Puuttuminen edellyttää myös myötäelävää huolestumista toisesta ihmisestä.

– Tämä tarkoittaa, että ihminen huomaa toisen ihmisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden olevan jollakin tavalla uhattuna. Se voi herättää havainnoijassa myös vihaisuutta ja surua uhrin puolesta.

Seksuaaliseen häirintään puuttumista vaikeuttaa sen monitulkintaisuus.

– Ajatellaan työpaikan pikkujoulut. Näen, että pomon käsi on tanssikumppanin takamuksella. Minun tulkintani voi olla, että kyse on seksuaalisesta ahdistelusta, jonkun toisen ihmisen tulkinnan mukaan se ei sitä ole, havainnollistaa Häkkänen-Nyholm.

Häirintään ei aina kehdata puuttua

Tulkintaan vaikuttaa arvio osapuolten suostumuksesta. Havaitsijan on tärkeää saada lisätietoa siitä, miltä käsi takamuksella toisesta ihmisestä tuntuu.

Jos lähentelyn uhri reagoi näkyvästi esimerkiksi irrottautumalla lähentelijän otteesta, hänen tunteensa on helppo tulkita. Usein tilanne on kuitenkin vaikeammin tulkittavissa.

– Usein ahdisteltu ikään kuin jähmettyy paikalleen. Tarkkailijalle ei tällöin välity viestiä suuttumuksesta tai pelosta.

Puuttumista vaikeuttaa myös se, että seksuaalisuutta pidetään tiukasti yksityisasiana. Siihen ei kehdata puuttua väärintulkintojen pelossa. On helpompi ajatella, että ahdistelijalla ja hänen kohteellaan onkin suhde keskenään.

Ota havaintosi puheeksi, älä syytä

Moni häirintää todistanut kyllä ymmärtää, että asiaan pitäisi puuttua, vaikka häirinnän kohteeksi joutunut ei sitä tekisi. Samalla tiedämme, että edessä on psykologisin termein vaikea keskustelu.

– Ihminen punnitsee, mitä keskustelun aloittaminen saa aikaan ja mitä seurauksia sillä voi olla minuun itseeni. Miten se vaikuttaa työpaikalla minusta oleviin mielikuviin? Miten se vaikuttaa henkilösuhteisiin tai työtehtäviini?

Kouluttaessaan työyhteisöjä käymään vaikeita keskusteluja Helinä Häkkänen-Nyholm käyttää oppivan keskustelun menetelmää. Siinä pyritään ymmärtämään paremmin tehtyä havaintoa. Tapahtuneesta kysytään lisätietoja häirinnästä epäillyltä ja häirityksi tulleelta suoraan.

– Voi vaikka kysyä, että ”voisitko auttaa minua ymmärtämään tekemääni havaintoa siitä, että sinä laitoit kätesi hänen rinnoilleen pikkujouluissa?”

Tällöin asiaa lähdetään purkamaan osapuolten kautta ja puhuminen voi olla myös uhrille helpompaa. Syyttävä keskustelu yleensä vain pahentaa tilannetta.

Lue myös: Tuija Siltamäen kolumni: Seksuaalinen häirintä on yllätys vain, jos ei tajua, mitä seksuaalinen häirintä on