Janne Ahonen valmistautui olympialaisiin pukuja ommellen – hyppyharjoitukset jäivät vähemmälle

Koko Suomen mäkimaajoukkue hyppää olympialaisissa Ahosen valmistamissa hyppypuvuissa.

PyeongChang 2018
Janne Ahonen
Janne Ahonen on ommellut Suomen mäkimaajoukkueen kaikki hyppypuvut.Jaani Lampinen

Janne Ahonen, 40, on mukana talviolympialaisissa jo seitsemättä kertaa. Valmistautuminen on kuitenkin tällä kertaa sujunut tyystin eri tavalla kuin ennen. Lajiharjoittelun lisäksi Ahonen on ommellut hyppypukuja.

Töissä on kulunut jopa enemmän aikaa kuin mäkiharjoituksissa.

Koko Suomen maajoukkue hyppää olympialaisissa Ahosen valmistamilla hyppypuvuilla. Myös yhdistetyn urheilijat käyttävät mäkiosuudella Ahosen ompelimosta tulleita pukuja. Kaikkiaan Ahonen on valmistanut olympiajoukkueelle 20 hyppypukua.

– En ajattele, että olisin tinkinyt mistään. Elämässä vaan on muutakin sisältöä nyt niin paljon, ettei kaikkea ehdi millään tekemään yhtä aikaa. Se, minkä olen mäessä tehnyt ja treenannut, olen tehnyt sillä fiiliksellä, että täällä on kiva olla. Mitään en tee väkisin.

Veri vetää hyppytorniin, vaikka mitali jää haaveeksi

Janne Ahosen olympiaura alkoi Lillehammerissa vuonna 1994. Hän oli silloin 16-vuotias. Omien sanojensa mukaan Ahonen lähti tuolloin lähinnä ihmettelemään, millaiset ne "rengaskisat" oikein ovat.

– Aika nopeasti sitä oppi, että ei ne ole sen kummoisemmat kisat kuin muutkaan. Ihan samoja asioita siellä pitää suorituksessa tehdä kuin missä tahansa kilpailuissa.

Olympialaisissa Ahonen tunnetaan ikuisena nelosena. Hän on hypännyt neljänneksi peräti kolmissa olympiakisoissa. Joukkukilpailuista olympiamitaleita on kaksi: hopeaa vuosilta 2002 ja 2006.

On Ahosen syy, kun ei kulje.

Henkilökohtaista olympiamitalia ei siis ole eikä sitä todennäköisesti tule. Ahonen onkin usein joutunut vastaamaan kysymykseen, miksi yksi maailman menestyneimmistä mäkihyppääjistä lähtee tappelemaan häntäpään sijoituksista.

Ahosen mukaan ainoa motiivi on se, että hän haluaa hypätä.

– Ammatti on nykyään muu kuin urheilu. Teen normaalia päivätyötä, josta pyrin ansaitsemaan sen verran, että pystyn vähän harrastamaan eli tekemään sitä, mistä tykkään. Joku tykkää golfista, minä tykkään hypätä mäkeä.

Harrastaja pääsee kisoihin, koska parempia ei ole

Olympiakisoissa ovat paikalla lajiensa parhaat. Penkkiurheilija voi siis hyvästä syystä kysyä, miksi Suomi lähettää olympialaisiin urheilijan, joka sanoo vain harrastavansa lajia.

Mäkihypyn kohdalla vastaus on yksinkertainen: parempaakaan ei tällä hetkellä ole.

– Minun viaksihan se aina laitetaan. On Ahosen syy, kun ei kulje. Mutta en minä muiden tekemisiin pysty vaikuttamaan. Olen tällainen nelikymppinen veteraani ja yritän kulkea nuorten miesten mukana ja haastaa heitä.

Ahosen mukaan suomalaisen mäkihypyn alamäki oli ennakoitavissa jo kauan ennen kuin se alkoi. Tausta maajoukkueen takana jäi retuperälle ja edessä olivat hiljaiset vuodet. Niitä eletään edelleen. Nyt tunnelin päässä näkyy kuitenkin jo orastavaa valoa.

– Nyt maajoukkueiden takana tehdään hyvää työtä ja sieltä varmasti nousee lähivuosina nuoria hyppääjiä. Esimerkiksi Andreas Alamommo on jo kiertänyt vähän maailmancupia ja on varmasti tulevaisuuden menestyjä.

Oma paras riittää nestorille

Näistä olympialaisista suomalaisilta mäkihyppääjiltä ei odoteta suuria. Menestys on ollut viime vuosina vaatimatonta, usein kilpailun toiselle kierrokselle pääseminenkin on ollut hankalaa.

Ahonen lähteekin olympialaisiin maltillisin tavoittein, haaveet henkilökohtaisesta olympiamitalista on haudattu.

– Pitää olla realisti. Tavoitteena ei voi olla mikään muu kuin tehdä siellä parhaat hypyt, mihin tällä kaudella pystyy. Jos omalla tasollaan pystyy onnistumaan, vähintään kohtuullisen lopputuloksen saa aikaiseksi.

Ahosen ja muiden suomalaisten olympiaurakka alkaa torstaina normaalimäen karsinnalla. Kohtuullisen tuloksen saavuttaminen näyttää Ahosen osalta mahdolliselta, sillä harjoituksissa nestori Ahonen on ollut Suomen joukkueen paras hyppääjä.