Palestiinalaisalueelle on syntynyt liveroolipelaajien joukko, jolla on tiiviit yhteydet Pohjoismaihin: "Suomalaiset pelaajat ovat hauskoja"

Palestiinalaisnuoret tarttuvat roolipelin avulla vanhoillisen yhteiskunnan kipukohtiin kuten homoseksuaalisuuteen ja seurusteluun ennen avioliittoa.

liveroolipelit
Tulevaisuuden historianopiskelijoita esittävät pelaajat katselivat esityksiä vuodesta 2016.
Tulevaisuuden historianopiskelijoita esittävät pelaajat katselivat esityksiä vuodesta 2016.Mimmi Nietula

RAMALLAH, LÄNSIRANTAOn vuosi 6016. Joukko historian opiskelijoita on saapunut luennolle, jolla on tarkoitus perehtyä muinaisiin tapahtumiin. Siihen, miten ihmiskunta eli vuonna 2016.

Vuosi 2016 on jo oikeastaan muinaishistoriaa, mutta onneksi niistä päivistä on säilynyt videonauhoja, joita analysoimalla voi päätellä jotain.

Meno oli silloin ihmeellistä, opiskelijat pohtivat. Perheessä naiset näyttivät hoitavan kotityöt, eivätkä työntekijät uskaltaneet sanoa hankalalle pomolle vastaan.

Tällaiseen maailman joukko larppaajia uppoutuu nuorisokeskuksen tiloissa palestiinalaiskaupunki Ramallahissa.

Todellisuudessa eletään tammikuuta 2018, ja toimistolla on hieman koleaa.

Joukko nuoria syventyy rooleihinsa tulevaisuuden historianopiskelijoina katsoakseen nykymaailmaa neljäntuhannen vuoden etäisyydeltä.

Liveroolipeleissä pelaajat uppoutuvat rooleihin ja rakentavat tarinaa yhdessä improvisoimalla.

Hahmoja ja asetelmaa on suunniteltu yleensä etukäteen, mutta tarinan kulku on lopulta pelaajien mielikuvituksen varassa.

Pelit voivat sijoittua oikeastaan mihin vain – historiaan, tulevaisuuteen tai täysin keksittyyn todellisuuteen.

*Palestiinalaisalueelle Länsirannalle on syntynyt vireä *liveroolipelaajien joukko, jolla on tiiviit yhteydet Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Takana on jopa yhdessä Suomessa järjestettyjä larppeja.

Pohjoismaiset kollegat ovat auttaneet palestiinalaisia pelaajia pääsemään alkuun larppiskenen rakentamisessa.

Itse asiassa nytkin pelattava peli on norjalainen, mutta siihen kuuluva, illan ehkä odotetuin juttu on lainattu Suomesta.

Pöydällä odottaa kasa pieniä, lasisia teekuppeja, joilla on tässä pelissä aivan erityinen tarkoitus: Heittämällä kupin maahan voi näyttää tunteita vihasta iloon ja suruun.

Ajatus on peräisin suomalaisen pelisuunnittelijan Juhana Petterssonin pelistä.

Joku kyselee kupeista jo kärsimättömänä.

– Älkää huolehtiko, rikkomista tulee kyllä, pelinjohtaja Mohamad Rabah vakuuttaa.

Palestiinalaiset larppaajat rikkovat teekuppeja ilmaistakseen tunteitaan. Idea on lainattu suomalaisesta pelistä.
Palestiinalaiset larppaajat rikkovat teekuppeja ilmaistakseen tunteitaan. Idea on lainattu suomalaisesta pelistä.Mimmi Nietula

Peleissä pureudutaan niin miesten ja naisten rooleihin, vanhemmuuteen, seurusteluun kuin pakkoavioliittoihinkin; siis hyvin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Tänään paikalle on saapunut noin 15 pelaajaa, joista osa on opiskelijoita ja osa jo työssäkäyviä. Pelaajat vaikuttavat tavallista tiedostavammilta ja vapaamielisemmiltä nuorilta.

Pelinjohtaja Mohamed Rabah kehottaa pelaajia alkajaisiksi kuvittelemaan, millainen maailma olisi vuonna 6016, jos se olisi ihanteellinen paikka.

– Kaikki ovat vapaita, ei ole sotaa, ei rahaa, ei poliiseja, kevät on ainoa vuodenaika, ei ole rajoja, ei avioliittoja, pelaajat alkavat huudella kuorossa.

Kun ihanteellinen maailma on luotu, on aika tarkastella sitä, miten kummallisesti asiat olivat vuonna 2016.

Pelaajat esittävät tilanteita menneisyydestä vuorotellen muiden katsellessa ja analysoidessa niitä tulevaisuuden opiskelijoiden roolissa.

Yhdellä "videolla” kaksi isää pettyy synnytyssairaalassa, kun molemmat saavat tyttölapset. Toisessa tarinassa nuori mies ilmoittaa vanhemmilleen olevansa homoseksuaali.

Vanhemmat suuttuvat, peliä varten ostetut lasikupit lentävät.

Tulevaisuuden opiskelijat ihmettelevät neljäntuhannen vuoden takaisen kulttuurin takapajuisuutta.

– Oliko sukupuoli siis joku kysymys silloin? Yksi opiskelijaa esittävistä nuorista kysyy.

– Kyllä, silloin vain miehet ja naiset saattoivat mennä naimisiin, pelinjohtaja Mohamed Rabah selittää opettajan roolissa.

Mohamad Rabah jakoi pelaajille lappusia, joissa oli määritelty skenaarioita vuodelta 2016.
Mohamad Rabah jakoi pelaajille lappusia, joihin oli kirjoitettu kohtauksia vuodelta 2016.Mimmi Nietula

Rabah on yksi tärkeistä ihmisistä palestiinalaisen larpin syntytarinassa.

Hän törmäsi larppaamiseen aikoinaan norjalaisen järjestön kautta. Rabah innostui, sillä ajatteli voivansa hyödyntää larppaamista työssään nuoriso-ohjaajana.

Hänelle larppaaminen on maailmanparantamista ja edustaa isoja ja tärkeitä arvoja: luovuutta, oppimista ja toisen asemaan asettumista.

– Tavallisesti ihminen ei joudu asettamaan itseään toisen asemaan. Sitä vain elää elämäänsä. Larppi saa ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Se auttaa ymmärtämään, miten konfliktit alkavat ja pitkittyvät. Se saa ajattelemaan omia arvojaan, Rabah sanoo.

Palestiinalaiset larppaajat korostavat larppaamisen vakavampaa merkitystä. Se ei ole heille pelkästään hauskanpitoa. He elävät Israelin miehittämällä Länsirannalla, jossa konflikti on jatkuvasti läsnä. Palestiinalaisyhteisöt ovat myös usein melko vanhoillisia, ja sukupuoliroolit ovat tiukat.

Pelaamalla larppaajat uppoavat erilaisiin paikkoihin ja rooleihin. He kokevat myös muuttavansa pienen palan maailmaa.

Kolme vuotta larpanneen sistustussuunnittelija Zainah al-Moghrabin, 25, mukaan eläytyminen toisen asemaan on paljon voimakkaampaa kuin yksikään oppitunti.

– Larpissa asiat kokee itse, joten ne jäävät mieleen. Oma kokemus on unohtumaton. Se on ihan eri juttu kuin luento, joka menee toisesta korvasta ulos. Uskon, että ihmisiin voi vaikuttaa larppikokemuksella.

Larppien teemat ovat usein vaikeita kysymyksiä palestiinalaisessa yhteiskunnassa. Esimerkiksi seurustelua ennen avioliittoa usein paheksutaan ja homoseksuaalisuus on tabu.

–Joudun samastumaan naishenkilöihin, joilla on vaikeaa. Miksi minä elän näin ja joku toinen noin? Miksei kaikilla ole samoja oikeuksia? Se kouraisee, liberaalin perheen kasvatti al-Moghrabi kuvailee.

Yhdessä esityksessä poika kertoi perheelleen olevansa homo.
Yhdessä esityksessä poika kertoi perheelleen olevansa homo.Mimmi Nietula

*On vuosi 1975. Norjan kommunistinen puolue on aloittamassa kokoustaan. *Kokoukseen osallistuu myös kaksi palestiinalaisten vapautusjärjestön PLO:n edustajaa.

Heidän on tarkoitus puhua palestiinalaisten asian puolesta, mutta he ovat itsekin erimielisiä siitä, millä keinoin palestiinalaisten asiaa pitäisi ajaa. Toinen kannattaa vasemmistolaisen PLFP-järjestön lentokonekaappauksia, toisen mielestä siviilit pitäisi jättää rauhaan.

Jälkimmäinen PLO:n edustaja saa heti kokouksen alkajaisiksi tietää, että hänestä on tulossa isä. Hän oli tutustunut norjalaiseen avustustyöntekijään Libanonissa. Nyt tämä on raskaana.

Todellisuudessa elettiin vuotta 2011. Mohamad Rabah oli Norjassa uppoutumassa ensimmäiseen pelirooliinsa 1970-lukulaisena palestiinalaisaktivistina.

– Se oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Sanoimme norjalaisille, että haluamme oppia tekemään itsekin larppeja Palestiinassa, Rabah kuvailee.

Rabah ja tuttavineen alkoivat toden teolla opetella, miten kirjoittaa kiinnostavia hahmoja ja pelejä. Mukaan oli saatava lisää pelaajia, joten he alkoivat järjestää pienimuotoisia pelejä.

Inspiroituneena Rabah alkoi kehitellä kavereidensa kanssa larppia, joka kertoi palestiinalaisen naisen ja norjalaisen miehen häistä.

Siitä tuli ensimmäinen palestiinalaisalueilla järjestetty larppi. Mukana oli niin palestiinalaisia kuin pohjoismaalaisia pelaajia.

Yhteydet kansainvälisiin larppiyhteisöihin kasvoivat koko ajan.

Palestiinalaiset perustivat oman larppausjärjestönsä. Järjestön nimi Bait Byout tulee palestiinalaisesta lastenleikistä. Siinä lapset kuvittelevat olevansa aikuisia: Joku on äiti, toinen isä, kolmas perhelääkäri. Koteja rakennetaan tyynyistä ja huonekaluista.

Tutulla nimellä larppaajat pyrkivät selittämään palestiinalaisille, mistä uudessa harrastuksessa on kyse.

Mohamad Rabah valmistautui tulevaan larppiin palestiinalaiskaupunki Ramallahissa.
Mohamad Rabah valmistautui tulevaan larppiin palestiinalaiskaupunki Ramallahissa.Mimmi Nietula

*Kuvitteellinen Uralian valtio on miehittänyt Suomen. *Maan kaakkoisosat on eristetty muurilla, tarkastuspisteet tekevät liikkumisesta vaikeaa.

Suomalainen talous on uraliaisten tiukassa kontrollissa. Monet uralialaiset väittävät, ettei suomalaisia ole oikeastaan olemassakaan, ja viittaavat heihin pohjoismaalaisina. Saunaa ja salmiakkia he sanovat uralialaisiksi.

Piiritystila eli halat hisar -larppi on suomalais-palestiinalaisen larppiyhteistyön huipentuma. Siinä Suomi on palestiinalaisalueiden tilannetta muistuttavan miehityksen alla.

Pelaajat ovat opiskelijoita, opettajia, toimittajia, vakoojia, avustustyöntekijöitä ja sotilaita.

Peli on järjestetty Suomessa jo pariin kertaan, viimeksi vuonna 2016. Rabahkin oli mukana järjestämässä peliä Suomessa.

– Turku oli vähän niin kuin Jerusalem, hän kuvailee.

Kokemus on ollut tunteikas sekä palestiinalaisille että suomalaisille pelaajille. Pelin purkukeskustelussa moni itki. Vielä kuukausia myöhemmin palestiinalaiset osallistujat saivat kysymyksiä Suomesta.

– Se näytti ihmisille, miltä tuntuu kokea epäoikeudenmukaisuutta ja elää miehityksen alla, kun erilaiset syrjivät säännöt rajoittavat elämää, Mohamad sanoo.

Olosuhteet palestiinalaisalueilla ovat tietenkin yksi merkittävä ero palestiinalaisen ja vaikkapa pohjoismaalaisen larpin välillä.

Yhteistyö suomalaisten ja muiden maiden larppiyhteisöjen kanssa on ollut palestiinalaisille tärkeää, sillä miehityksen keskeltä yhteydet ulkomaailmaan ovat rajallisia.

Se on ollut myös tutustumista uusiin kulttuureihin. Rabah kuvailee hymyillen, miten suomalaiset tekevät tarkkaan suunniteltuja hahmoja, joille on luotu etukäteen taustaa jo sivukaupalla. Palestiinalaiset hyppäävät tarinaan vähäisemmällä valmistelulla.

– Suomalaiset ovat tosi vakavia, kun he pelaavat. He eivät näytä niin paljon tunteitaan. Ja sitten pelin jälkeen sanovatkin, että tämä oli paras kokemus ikinä. Ja itse ajattelen, että ´okei, ei näyttänyt siltä, Rabah nauraa.

– Suomalaiset pelaajat ovat todella hauskoja, heillä on sellaista mustaa huumoria.