Maailman meriin jää kilometrikaupalla kalaverkkoja ja isoja trooleja – Karanneita kalanpyydyksiä on nostettu Itämerestäkin satoja tonneja

Merten haamuverkot ovat myös Itämeren ongelma. Suomessa vasta aloitellaan niiden kartoittamista.

kalastus
kadonnut kalaverkko vedessä

Vahvoista materiaaleista kudotut verkot eivät hajoa meressä, vaan niistä tulee surmanloukkuja lämpimien vesien delfiineille, haille, isoille merikilpikonnille ja hylkeille. Hampurissa toimivan Bracenet-yrityksen (siirryt toiseen palveluun) sukeltajat keräävät mereen jääneitä trooleja ja kalaverkkoja.

Meriin päätyvät kalanpyydykset joutuvat sinne eri syistä. Joskus niitä viskotaan tarkoituksella pois, usein kuitenkin trooli tarttuu pohjan kallioihin tai hylkyyn.

Haamuverkkoja poistavia yrityksiä on ympäri maailmaa. Bracenet kierrättää keräämänsä materiaalit koruiksi tai vaatteiden raaka-aineiksi.

Valtameriin arvioidaan jäävän satoja kilometriä (siirryt toiseen palveluun) kalaverkkoja vuosittain. YK:n maatalousjärjestö FAO nosti asian esille jo kolmekymmentä vuotta sitten.

Etelä-Itämerellä varsinkin Saksa ja Puola ovat olleet aktiivisia haamuverkkojen etsinnässä. Parhaillaan menossa olevassa Marelitt Baltic (siirryt toiseen palveluun) -hankkeessa ovat mukana myös Ruotsi ja Viro.

Puolan WWF julkaisi jo vuonna 2011 raportin (siirryt toiseen palveluun) Itämereen jääneistä verkoista ja trooleista. Nämä pyydykset jatkavat kalastusta ja tuhoavat kalakantoja.

– Puolan aluevesillä on nostettu haamuverkkoja, puhutaan sadoista tonneista eli hyvin merkittävistä määristä on kysymys, sanoo Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Mika Raateoja.

Viistokaikuluotaimen kuva hylystä, jossa trooli kiinni
Trooli jäänyt kiinni merenpohjan hylkyyn.Pasi Rytkönen

Itämeren tilannetta tutkitaan

Suomessa ollaan vasta aloittelemassa Itämereen päätyneiden kalanpyydysten keräämistä. Tällä hetkellä pääasiassa tietoa on ammattikalastajilla, jotka ovat ilmoittaneet kadonneista tai karanneista pyydyksistään.

Ajoverkkojen käyttökielto vähensi karkuun päässeiden verkkojen määrä, mutta hylkyjä löytyy runsaasti Suomenkin rannikolta. Niihin pääsee tutustumaan esimerkiksi hylyt.net-sivuston (siirryt toiseen palveluun) avulla.

Ympäristöministeriön, ammattikalastajliiton sekä Suomen ympäristökeskuksen projektissa selvitetään meressä olevien karanneiden pyydysten sijaintia kalastajilta ja kalastusvakuutusyhtiöiltä saatujen tietojen perusteella.

Hanke toteutuu, jos maa- ja metsätalousministeriön rahoitushaussa luonnistaa.

Hylyt troolien turmana

Porilainen ammattikalastaja Heikki Salokangas troolasi aiemmin silakkaa Selkämerellä.

– Troolatessa kaikkein suurin ongelma olivat laivojen hylyt. Niihin jäi eniten pyydyksiä ja todennäköisesti ne ovat siellä edelleen, ellei joku sukeltajaryhmä niitä ole poistanut, Heikki Salokangas kertoo.

Verkkoja ja rysän osiakin on kadonnut, mutta kaikkiin on syynä ollut joku ulkopuolinen tekijä, että niitä on jäänyt mereen.

Ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Mika Raateoja kertoo, että tarkoitus on ensi kesänä tehdä koeluontoisia testejä siitä, miten näitä pyydyksiä voitaisiin nostaa.

Silakkatroolin nostoa
Silakkatroolia nostetaan alukseen.Markku Sandell / Yle

Kalastajalle iso menetys

Ison silakkatroolin tarttuminen pohjaan ja päätyminen hylkyyn on kalastajalle suuri menetys. Repeytyneenkin troolin korjaus vie tuhansia euroja.

Kalastusvälineitä ei ole enää viime vuosina voinut vakuuttaa kuten aiemmin.

– Vähimmillään trooli maksaa kymmenen tuhatta euroa, mutta isojen alusten troolien hinta liikkuu neljän viidenkymmen tuhannen euron tasolla, Heikki Salokangas sanoo.

Selkämerelle ja Satakunnan rannikkoalueelle aluksi keskittyvään projektiin kuuluu myös pyydysten jätehuollon ja kierrätyksen selvittäminen.

Kalasatamissa on vieläkin kymmenisen vuotta ajoverkkokalastuksen loppumisen jälkeen vanhoja verkkoja lojumassa. Niiden mahdollinen kierrätys tai tuhoaminen kuuluu selvityksen piiriin.

Talvi puhdistaa merta

Selkämeren rannalla asuva Heikki Salokangas kertoo talven auttavan meren siivoamisessa.

Pohjaan jääneitä verkkoja nousee talvella rantaan, kun niihin kertyy jäätä, joka nostaa ja kuljettaa verkkoja. Rantoihin ajautuu jäiden mukana mereen joutuneita verkkoja.

– Matalilla avorannoilla ahtojäät yltävät hyvin syvälle ja murskaavat kaiken heikomman, Heikki Salokangas kertoo.

Hänen mukaansa jäät hajottavat myös pohjaan jääneet pyydykset.

Ammattikalastajilta mereen jää yhä harvemmin pyydyksiä, mutta virkistyskalastajien osalta haamuverkoiksi päätyvien pyydysten lukumäärää ei kukaan pysty arvioimaan. Ympäristökeskuksen Mika Raateoja epäilee virkistyskalastajien olevan nykyään merkittävä haamuverkkojen lähde.