Kaikki talviolympialaisista!

Työnhakijat narahtavat mitä erikoisimmista vedätyksistä: erinomaista englantia mainostava töksäyttelee tankeroa, pomokokemus paljastuu puppupuheeksi

Meitä on moneksi työpaikan ja apurahojen haussa. Huijaajan saattaa paljastaa jopa oma suosittelija.

työnhaku
Naamareita joita työnhakija joskus käyttää huijjatakseen.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Herra X esiintyy julkisesti äidinkielen opettajana, vaikka on koulutukseltaan kandidaatti, eikä ole suorittanut pedagogisia opintoja.

Rouva Y käyttää netissä titteliä koreografi, vaikka ei ole opiskellut päivääkään koreografiaa. Takana ei ole pitkää alan työkokemusta, vaan ainoastaan pari pienehköä projektia. Ammattikoreografit kohisevat.

Herra Z mainitsee ansioluettelossa olevansa tuntiopettaja organisaatiossa vuonna 2016. Hän onkin opettanut yhteensä vain kaksi tuntia. Ansioluettelon perusteella voisi luulla, että hän ollut tuona vuonna esimerkiksi viikoittain tuntiopettajana.

Tapauksia, jotka voisivat tulla eteen työntekijää rekrytoivalle organisaatiolle tai apurahaa myöntävälle säätiölle.

– Kokonaisuutena kaikissa noissa esimerkeissä on otettu jokin yksittäinen, projektiluontoinen työtehtävä, jota on laajennettu kuulostamaan laajemmalta kuin mitä se onkaan. Hakijan tulisi mielestäni ilmaista rehellisemmin ja täsmällisemmin työkokemuksensa todellisuutta vastaavasti, sanoo Personnelin konsulttijohtaja ja psykologi Taija Stoat.

Rekrytointialan yritys Personnel tekee organisaatioille soveltuvuusarvioita työnhakijoista. Erilaisilla menetelmillä kartoitetaan kunkin ehdokkaan valmiuksia, ominaisuuksia ja osaamista.

Stoat käy työkseen läpi massoittain hakemuksia verraten kirjoitettua tekstiä todellisuuteen tapaamalla ihmisen nokakkain.

Silloin voi paljastua vedätys.

Tyypillisintä totuuden muuntelua Stoatin mukaan on, että viljellään haettuun tehtävään liittyvää sanahelinää ja termejä jättäen ne yleiselle tasolle ilman konkretiaa.

– Haastattelussa voi selvitä, että varsinaiset työtehtävät ovat olleet paljon suppeampia tai käytännönläheisempiä ja kapeampia tehtäviä kuin hakemusasiakirjoissa on annettu ymmärtää.

Taija Stoat.
Taija Stoat tekee väitöskirjaa, jonka aiheena on väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteet ja uusintarikollisuus.Jani Laukkanen

Hakija saattaa narahtaa kielitaitonsa liioittelusta.

– Hakemuksessa kerrotaan oman englannin kielen taidon olevan erinomainen, mutta haastattelussa ei kyetäkään sanomaan sanaakaan englanniksi.

Pahin Stoatin eteen tullut huijaus oli, kun henkilö asiakirjoissaan ja haastattelussa kertoi toimineensa esimiehenä.

– Kun soitin hänen suosittelijalleen, selvisi, ettei hän ollut toiminut lainkaan esimiehenä.

Ihmeellisiä määriä kokemusta

Vedätys omista ansioista on mahdollista myös apurahojen haussa. Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen myöntää, että koulutuksen, kurssituksen ja työkokemuksen korostaminen on joskus voinut mennä hakijoilta liiallisuuksiin.

– Onhan siellä ollut hakijoita, joilla on aivan ihmeellisiä määriä kokemusta. Mielestäni huijaaminen on kuitenkin marginaalinen ongelma. Enemmänkin meitä harmittaa, jos apurahan hakija jättää kertomatta tärkeitä asioita. Kun meidän täytyisi tietää, mitä on tehty ja mitä osataan, miettii Korhonen.

Myös psykologi Taija Stoat sanoo, että vedätys on tavallisuudesta poikkeavaa.

– Pääsääntöisesti suomalaiset ovat rehellisiä työnhaussa. Hakuasiakirjat ja ehdokkaiden haastattelussa antamat tiedot pitävät yleensä hyvin paikkansa.

Suosittelija höpläyttää totuuden

Suomeenkin on rantautunut amerikkalaishenkinen puhe itsensä rummuttamisesta ja henkilöbrändäyksestä (siirryt toiseen palveluun), josta Helsingin Sanomat kirjoitti 4. helmikuuta 2018 (juttu maksumuurin takana).

Ikävimmillään suurisanainen itsensä brändäys voi johtaa oman työkokemuksen, koulutuksen ja kurssituksen liioitteluun. Lahtelaisia työnhaussa auttava ammattilainen pitää kuitenkin suomalaisia edelleen turhankin vaatimattomina.

– Ihmisiä pitää oikein kannustaa kertomaan kokemuksistaan riittävästi. Pelkkä ammattinimike ei nykyisellään riitä, vaan pitää tarkemmin avata minkälaisia työtehtäviä on tehnyt, sanoo hankepäällikkö Susanna Holopainen Lahden kaupungin työllisyyspalveluissa.

Holopainen ei ole havainnut työnhakijoiden keskuudessa valehtelua. Hänen kokemuksensa mukaan ihmiset pitävät todistuksensa tallella ja kirjoittavat päivämäärät niistä tarkoin ansioluetteloihin. Holopaisen mielestä myös rekrytoijan vastuulla on kysyä riittävän tarkasti koulutuksen ja osaamisen yksityiskohdista haastattelussa.

Haastattelussa voi selvitä, että varsinaiset työtehtävät ovat olleet paljon suppeampia kuin hakemusasiakirjoissa on annettu ymmärtää.

Taija Stoat

Suosittelijat täydentävät kuvaa apurahanhakijan todellisesta osaamisesta, huomauttaa Koneen Säätiön tiedejohtaja Kalle Korhonen.

– Lausunnon antaja saattaakin antaa meille tyystin erilaisen kuvauksen kuin hakija on itsestään antanut.

Suomi on myös pieni maa, joten tieto ammattitaidosta tai ammattitaidottomuudesta kiirii nopeasti varsinkin pienemmillä aloilla.

Valehtelija tarinoi petollisen luontevasti

Työnhaussa vedättäminen saattaa ääritapauksissa antaa viitettä hakijan laajemmastakin manipulatiivisesta käytöksestä. Psykologi Taija Stoat on työskennellyt kriminaalipsykologina vankilamaailmassa ja tuntee manipuloinnin kaavan. Tekeillä on myös aihetta sivuava väitöskirja Helsingin yliopistoon (siirryt toiseen palveluun).

Stoatin mukaan työnhakijan manipulointiyrityksiä on usein vaikea tunnistaa, sillä manipulatiiviset henkilöt osaavat luoda itsestään vilpittömän kuvan ja ovat valehdellessaankin luontevia.

Kun haastattelijoita on useampia, on ehdokkaalla pienemmät mahdollisuudet johdattaa keskustelua. Yksi varoitusmerkki voi Stoatin mielestä olla se, ettei hakijalla ole yhtään entistä esimiestä suosittelijanaan (siirryt toiseen palveluun).

– Taustastani vankilamaailmassa on ihan ehdoton hyöty nykyisessä työssäni. Huomasin nopeasti, että vuosien kokemus vankiloista on harjaannuttanut silmääni manipulaation tunnistamiseen työelämässä ja työnhakijoissa, toteaa Taija Stoat.