Runoilevan bussikuskin lyriikat syntyvät ratin takana

Esa Kärhä kirjoittaa runoja bussi ratissa tekemistään havainnoista. Arjen kohtaamiset kirjoitetaan talteen aina päätepysäkillä.

sanataide
Esa Kärhä linja-auton ohjaamossa.
Olli Koski/Yle

Espoosta, linja-auton ratin takaa, löytyy runoileva bussikuski. Hän on Esa Kärhä, joka on ajanut pääkaupunkiseudulla bussilinjoja 1980-luvulta lähtien. Esa asuu työpäivinä bussivarikolla Espoossa ja vapaalla hän palaa kotiinsa Padasjoelle.

Esan runot syntyvät pään sisällä, kun bussi liikkuu. Mies kiinnittää reitillä huomionsa arkipäiväisiin asioihin, jotka jalostuvat aiheiksi ja tunnelmiksi aina päätepysäkillä.

– Bussin ratissa tulee ajateltua, katseltua ja välillä naureskeltua. Kun pääsen linjan päätepysäkille, niin siinä on pieni hetki aina aikaa kirjoittaa runo talteen pienellä tietokoneella, joka on minulla matkassa. Sitten myöhemmin runosta voi ottaa roskat pois ja laittaa sen talteen. Jos pätkä ei miellytä, niin aina sen heittää roskakoriin, naurahtaa Kärhä.

työnantajani...

bussini penkit
täyttyvät,
lastenrattaiden paikatkin,
jokunen seisoo,
on
aikainen aamu,
jokaisella on nyt
menemistä,
illalla tulemista,
mutta yhteistä kummallekkin
reissulle on, että he
ovat työnantajiani...

– Esa Kärhä, runoileva bussikuski

Esa Kärhä linja-auton ratissa.
Olli Koski/Yle

Runo ammennetaan asiakkaista

Runoilevan bussikuskin teos voi syntyä pienestäkin yksityiskohdasta. Niitä ovat ihmisten katseet, eleet, toimintatavat tai vaikkapa sanat. Runoksi taipuu muun muassa yksinkertainen linja-autoon nousu.

– Nuori lapsi kipuaa autoon ja jalka juuri ja juuri nousee kynnyksen yli. Hän leimaa lipun ja istuu penkkiin kuljettajan lähelle. Sitten sieltä saattaa kuulla tarinoita kotoa tai koulusta. Lopuksi lapsi jää pysäkillään pois. Esimerkiksi tällaisesta tilanteesta voi syntyä hieno runo, muotoilee Kärhä.

Aiheita runoihin riittää myös keskisormea näyttävästä nuorisosta, humalaisista öykkäreistä, lumisilla ajoneuvoilla tai ikkunat huurussa ajavista kanssa autoilijoista, ilman turvavöitä autossa olevista lapsista tai tyypillisistä asiakkaista, jotka kulkevat omissa oloissaan luurit korvilla.

Esa Kärhä nousee linja-autoon.
Olli Koski/Yle

Tuhansia runoja vuodessa

Aiemmin Esa kirjoitti runoja kynällä paperille. Tuolloin luovuudesta ei meinannut tulla mitään, vaan moni paperi päätyi roskiin tai Esan vaimo siivosi vuoden kuluttua irtopaperit saunan pesään.

– Digiaika on pelastanut minut runoilijana. Parasta ovat pienet kannettavat laitteet, joilla voi kirjoittaa runot muistiin, kehuu Kärhä.

Esa Kärhä kirjoittaa nykyään noin 5000 runoa vuodessa. Häneltä on ilmestynyt kaksi runoteosta ja kolmas on valmisteilla. Lisäksi mies kirjoittaa omaa runoblogia (siirryt toiseen palveluun).

Esa Kärhä linja-auton ratissa.
Olli Koski/Yle