Miksi lempeistä äideistä tulee toisiaan teurastavia hirviöitä sosiaalisessa mediassa? Psykologi vastaa

Imetys, äitiys ja lastenkasvatus ovat aiheita, jotka aiheuttavat herkästi rajuja sanasotia sosiaalisessa mediassa ja äitiyteen liittyvillä keskustelufoorumeilla.

äitiys
Kaksi lasta leikkii leikkipuiston hiekkalaatikolla.
Yle / Wasim Khuzam

"Säälin lapsiasi."

"Pyydän, älä hanki enempää lapsia."

"Mahtaa tuo olla kaamea äiti."

"Toivottavasti kyseisellä toimittajalla ei ole omia lapsia."

Tässä muutamia poimintoja Ylen lastenkasvatus-aiheiseen juttuun tulleista palautteista ja jutun synnyttämästä Facebook-keskustelusta. Vastaavia kommentteja ja rajuja sanasotia tulee vastaan säännönmukaisesti sosiaalisessa mediassa ja muilla keskustelufoorumeilla, joilla käsitellään äitiyttä ja lastenkasvatusta. Äitiyteen ja lastenhoidon kysymyksiin perehtynyt psykologi Leea Mattila on huomannut, että tilanteet kärjistyvät helposti..

– Lapsen päivähoidon ja kotihoidon vastakkainasettelusta leimahtaa tosi usein kohuja samoin kuin imetyksestä ja lasten kurituksesta. Myös siitä on aika polarisoituneita mielipiteitä, että saako äiti olla kännykällä. On niitä, jotka sallivat sen ja niitä, joiden mielestä se on pahinta mahdollista. Asetelma on näissä hirveän mustavalkoinen, Mattila toteaa.

Väärin tehty kysely

Yle Uutiset pyysi hiljattain yleisöä osallistumaan juttuun, jossa pohdittiin keinoja lasten kurittoman käytöksen suitsimiseen. Ilmeni, että koko kuritusväkivallan käsite on monille vanhemmille epäselvä.

Tarkoitus oli kyselyn avulla selvittää, millaisia keinoja vanhemmat käyttävät lastensa kasvatuksessa. Myös asiantuntijoilta pyydettiin näkemyksiä siitä, missä menevät lastenkasvatuksen laillisuuden rajat. Lisäksi lähteenä oli Lastensuojelun keskusliiton teettämä selvitys kuritusväkivallan yleisyydestä ja siihen liittyvistä asenteista.

Tyypillisesti niillä, jotka älähtävät voimakkaasti, aihe osuu kipeään paikkaan.

Leea Mattila

Verkossa julkaistussa kyselyssä pyydettiin vastauksia siihen, käyttävätkö lukijat lastensa kasvatuksessa fyysistä kuritusta vai niin sanottuja pehmeitä keinoja. Lisäksi kysyttiin kuritukseen liittyvistä asenteista.

Kysely toi toimitukselle hyvin aggressiivista palautetta. Palautteessa haluttiin esimerkiksi kieltää jutun julkaisu. Lisäksi vaadittiin, että juttu tehtäisiin aivan muusta näkökulmasta.

He, jotka eivät pärjää lasten kanssa ilman kuritusväkivaltaa, tarvitsevat tukea – eivät sen enempää kyselyitä kuin tuomitsevia artikkeleitakaan.

Olen valmis kirjoittamaan julkisesti pidemmän ja perusteellisemman kannanoton, mikäli tämänkaltainen tarkoitushakuinen jutunkalastelu jatkuu.

Jyrkin palaute tuli niiltä, jotka tuntuvat suosivan lastensa kasvatuksessa kaikkein lempeimpiä keinoja.

Jo pelkästään se, että puhutaan rankaisemisesta ja tottelemisesta asioiden yhdessä RATKAISEMISEN sijaan haalii mukaan tietynlaisia ihmisiä. Heitä, joiden arjessa oletetaan, että lapsen pitää totella sen sijaan, että hän ajattelisi omilla aivoillaan.

Pettymys

Kyselyn ja muiden lähteiden pohjalta tehdyn jutun julkaisun jälkeen palautteessa ihmeteltiin, miksi juttu sittenkin julkaistiin eikä näkökulmaakaan ollut muutettu.

Olen kauhuissani, miten tällainen juttu voi olla Ylellä. Tiedän, että moni vastaaja on ehdottanut muita menetelmiä toimia, mutta tästä ei näköjään toimituksessa oltu kiinnostuneita.

_Jos olisitte olleet kiinnostuneita tekemään jotain lasten ja perheiden hyvinvoinnin lisäämiseksi olisitte edes maininneet, millä tavalla voidaan hoitaa tilanne ilman fyysistä rangaistusta. _

Jos teitä kiinnostaa edistää yhteiskuntaa, kirjoitatte jatko-osan, jossa annetaan työvälineitä perheille toimimaan ilman väkivaltaa.

Koska jutussa jo annettiin näitä työvälineitä, päätimme niistä kertovan jatkojutun sijaan kysyä äitiyteen ja lastenhoidon kysymyksiin perehtyneeltä psykologilta, mistä näin voimakkaat reaktiot kertovat.

Ryhmäilmiö

Psykologi Leea Mattilan mukaan tilanteiden kärjistyminen johtuu siitä, että mielipiteenvaihdossa ovat yleensä kiihkeimmin mukana ihmiset, joiden mielipiteet ovat hyvin kaukana toisistaan. Jos myös kyky asettua toisen asemaan on jostain syystä heikentynyt, tuloksena on riita.

– Kyky eläytyä toisen todellisuuteen heikkenee stressaantuneena, ärtyneenä ja väsyneenä. Reaktiot kertovat, että ihmisten tunnesäätelyn kehittyminen ja kyky pitää mielessään vaihtoehtoisia todellisuuksia on syystä tai toisesta horjunut.

Taustalla vaikuttaa usein myös ryhmäilmiö, kun suurempi joukko samanhenkisiä ihmisiä kokoontuu yhteen.

– Ryhmässä syttyy tietynlainen ajatus, josta tulee ryhmän jäsenille yleinen totuus.

Omat käsittelemättömät haavat

Mattilan mukaan vahva reaktio voi olla myös psyykkinen puolustuskeino.

– Omassa elämässä voi olla haavoja, jotka ovat jääneet käsittelemättä. Kun joku asia tulee tosi lähelle haavaa, herää voimakas puolustusreaktio. Ne estävät meitä hajoamasta. Ne ovat välillä epäloogisiakin.

Yksi tällainen reaktio on esimerkiksi fyysisen kurituksen puolustaminen sillä varjolla, että vanhempaa itseään on kuritettu lapsena. Hän voi vedota siihen, että hänestäkin kasvoi kaikesta huolimatta hyvä ihminen.

– Jos hän käsittelisi asian kunnolla, hän huomaisi, ettei olisi lapsena ansainnut sellaista. Tyypillisesti niillä, jotka älähtävät voimakkaasti, aihe osuu kipeään paikkaan. Väitän, että hallinta- tai manipulaatioyritykset ovat jonkinlaisia suojia, joiden avulla torjutaan uhkaa ja turvattomuutta.

Liian outoa?

Toisaalta selitys voi löytyä myös aivan toisesta ääripäästä. Mattila sanoo, että asiat, jotka eivät ole itselle tuttuja, voivat herättää pelkoa, ahdistusta ja voimakkaita mielipiteitä. Hän nostaa esimerkiksi seksuaalivähemmistöt ja muunsukupuoliset.

– Nämä asiat herättävät jonkinlaista uhkaa ihmisissä, joille ne ovat täysin vieraita. Siksi he reagoivat niihin voimakkaasti ja pyrkivät kieltämään tämän heille vieraan todellisuuden.

Huolestuttavaan suuntaan voimakas reaktio voi Mattilan mukaan mennä silloin, kun se johtaa konkreettiseen toimintaan. Pahimmillaan pelkkään omaan ehdottomaan totuuteen lukittautuminen voi johtaa mielenterveysongelmiin. Mattila kannustaakin kaikkia kannassaan ehdottomia pohtimaan myös toisen osapuolen tunteita, ajatuksia ja motiiveja.

– Kaikissa mielenterveyden pulmissa havaitaan eriasteista eläytymiskyvyn puutetta ja kyvyttömyyttä nähdä vaihtoehtoisia selityksiä. Silloin voidaan olla jo tilanteessa, jossa on lakattu ajattelemasta toisen näkökulmaa. Siihen voi puuttua ajoissa pysähtymällä miettimään, miten tämä minun ehdottomuuteni voikin loukata toista.