Kaikki talviolympialaisista!

Vaatesuunnittelija taisteli valtavirtaa vastaan – ompelee nyt satojen eurojen arvoisia asuja vanhoista farkuista

Farkkukangas kierrätetään yllättäviin kohteisiin autoteollisuudesta talonrakennukseen. Kierrätysfarkulla on kysyntää yksilöllisten vaatteiden valmistuksessa.

tekstiili- ja vaatetusteollisuus
Farkkutakkeja näyttelyssä.
Vaatesuunnittelija Elina Prihan uusimmat teokset ovat esillä lappeenrantalaisessa taidegalleria Täkyssa.Tommi Parkkinen / Yle

Viitisen vuotta sitten Elina Priha oli opintojensa kanssa umpikujassa. Lontoolainen muotialan oppilaitos oli kyllä innostava opinahjo, mutta välit opettajan kanssa alkoivat kiristyä.

Kaikista maailman materiaaleista Prihaa kiinnosti vain ja ainoastaan farkkukangas. Hän tutki ja kokeili denim-kankaan uusiokäytön mahdollisuuksia monin tavoin. Opettajaa jatkuvat kokeilut alkoivat kyllästyttää. Hän antoi ymmärtää, että kokeilut saisivat jo riittää.

Prihan muistikuvan mukaan opettaja antoi luvan tehdä vielä yhden vihoviimeisen projektin, jossa pääosassa olisi farkkukangas. Sen jälkeen Prihan pitäisi keksiä jotain muuta.

Japanista löytyi kiinnostava tekniikka

Prihan valmistumisesta muodin maisteriksi on jo viisi vuotta, mutta opintojen käänteentekevä hetki on hänellä melko tarkkaan muistissa. Oma tyyli löytyi. Opettaja vaihtui Prihan kokeiluja paremmin ymmärtäväksi. Sitten mukaan tuli vielä rakkaus sashikoon.

En halua luoda enää mitään uutta maailmaan, jossa on jo niin paljon kaikkea.

Elina Priha

Sashiko on vanha japanilainen käsinkirjailutekniikka. Elina Priha yhdistää sashiko-kirjailua kierrätysfarkkuun, ja tästä yhdistelmästä hänet nykyään muodinluojana tunnetaan.

– Suunnittelufilosofiani lähtee siitä, että en halua luoda enää mitään uutta maailmaan, jossa on jo niin paljon kaikkea.

Käyttövaatteet tuotiin taidegalleriaan

Mitä monimutkaisempia kirjailuja Priha farkkuvaatteisiin tekee, sitä vaikeampi hänen on sanoa, onko hän vaatesuunnittelija vai tekstiilitaiteilija.

Lontoosta valmistumisen jälkeisinä vuosina Elina Prina haki mallistoilleen markkinakanavia sekä netistä että kivijalkaliikkeistä niin kiivaasti, että huomasi uupuvansa. Nykyinen työote on toisenlainen. Priha on tuonut teoksensa näytille taidegalleriaan lapsuudenkaupungissaan Lappeenrannassa.

Farkkutakkeja näyttelyssä.
Vaatesuunnitteli Elina Priha haluaa käyttää vaatteissaan ainoastaan jo olemassa olevia raaka-aineita. Kierrätetty farkkukangas on hänen ehdottomia suosikkejaan.Tommi Parkkinen / Yle

Täky-gallerian näyttelytilassa katsojan huomion vangitsevat katosta roikkuvat muhkeat takit. Niiden hihat ovat levällään kuin lentoon lähdössä. Jokainen takki on omannäköisensä, erivärisistä farkkutilkuista rakenneltu. Osassa takeissa on vahvalla puuvillalangalla tehtyjä kirjailuja esimerkiksi pienen ristin muotoisena kuviona tai yksinkertaista viivasuoraa pistosta. Se juuri on tietenkin sashikoa.

Identiteettinä käsityöläisyys

On tietenkin selvää, että Elina Prihan työskentelytapa ei taivu teolliseen tuotantoon. Farkkutilkkujen asettelu ja erityisesti kirjaileminen ovat hidasta käsityötä, eikä menetelmää ole mahdollista soveltaa sarjatuotantoon.

Prihaa itseään käsityövoittoinen työtapa ei ahdista. Päinvastoin. Hän kertoo, että on jopa hyvin meditatiivista istua pitkiä aikoja kirjailemassa yhtä ja samaa kangastilkkua.

Elina Priha kutsuu valmistamaansa sashiko-kirjailtua farkkuvaatetta slow fashioniksi. Se syntyy hitaasti. Sen on tarkoitus pysyä käytössä pitkään. Vaatebisnestä hallitsevien suurten maailmanlaajuisten tuotemerkkien toimintaa ohjaavat juuri päinvastaiset tavoitteet.

Prihan Anorakki-näyttelyssä esillä olevien takkien hinnat pyörivät noin 600 eurossa ja siitä ylöspäin. Prihan mukaan kuluttajille tulee tulevaisuudessa yhä enemmän mietittäväksi, mistä vaatteen arvo muodostuu.

– Itse ajattelen, että hitaasti ja huolella valmistettu vaate on paljon arvokkaampi kuin kiireessä ja hutaisten tehty.

Kalastajien keinot käyttöön

– Arvostan ajatusta, joka sashiko-kirjailussa on taustalla. Sitä, että jokaista vaatetta pidetään sen verran arvokkaana, että se ansaitsee tulla paikatuksi, Priha sanoo.

Japanilaisessa kulttuurissa Priha tietää sashikoa käytetyn ainakin kalastajien vaatteiden kunnostuksessa.

Eri ihmisten käytössä vaatteesta kuluvat eri kohdat.

Elina Priha

Kalastajan asussa ideana oli laittaa puhkikuluneen kohdan päälle pala uutta nahkaa tai kangasta ja kiinnittää se huolellisesti osaksi vaatetta.

– Siinä lisätään vaatteen historiaa.

– Vaatteesta tulee paikka paikan jälkeen myös yksilöllisempi, sillä eri ihmisten käytössä vaatteesta alkavat ensimmäisenä kulua eri kohdat, Prihan kuvailee viehätystään sashikon käyttöön.

Joustofarkku aiheuttaa ongelmia

Farkkukankaan uusiokäyttö kiinnostaa Elina Prihan kaltaisia vaatteiden massatuotannon kriitikoita eri puolilla maailmaa. Kokeiluissa denimiä on muokattu jopa rakennusten lämmöneristeeksi ja autoteollisuuden tarpeisiin. Farkkukankaan suosio kierrätyskokeiluissa perustuu materiaalin hyvään saatavuuteen.

– Denim-kangasta on saatavana isoja määriä. Perinteinen denim on värjätty kestävällä synteettisellä indigolla siniseksi. Myös värin voi kierrättää, kuvailee Aalto-yliopiston muotoilun tutkimuksen professori Kirsi Niinimäki farkkukankaan kierrättämistä tukevia ominaisuuksia.

Tosin sekä Niinimäki että toinen vaatejätteen kierrätykseen perehtynyt suomalaisasiantuntija Anniina Nurmi ottavat heti puheeksi nykyfarkkujen heikon laadun. Kangas on usein ohutta ja puuvillakuidun lisäksi joukossa on lycraa tuomassa vaatteeseen venyvyyttä.

Venyvät denimlegginsit sopivat huonosti kierrätykseen.

Anniina Nurmi

Hyvälaatuinen farkkukangas sopii pienessä mittakaavassa kierrätettäväksi kankaana, kuten Elina Priha vaatteissaan tekee. Paljon suurempi potentiaali sisältyy sen muokkaamiseen ensin hahtuvamaiseksi kangassilpuksi, joka kehrätään langaksi ja valmistetaan lopulta uudenveroiseksi kankaaksi.

Farkkutakkeja näyttelyssä.
Osa Elina Prihan Anorakki-näyttelyn takeista on ajateltu toimivan myös tauluna tai seinävaatteena.Tommi Parkkinen / Yle

– Venyvät denimlegginsit sopivat huonosti kierrätykseen, sillä elastaania ei vielä pysty kierrätysprosessissa erottelemaan muusta materiaalista, Anniina Nurmi sanoo.

Puuvillan saanti ei ole itsestäänselvyys

Aiemmin suunnittelijana työskennellyt ja oman Nurmi-vaatemerkin perustanut Anniina Nurmi keskittyy nykyään asiantuntijan ja neuvonantajan rooliin vastuullisen vaateteollisuuden edistämiseksi.

Vaatejätteen kerääminen kiinnostaa hänen mukaansa isojakin vaateketjuja, mutta kierrätysmateriaalin tuotantoprosessi ei toistaiseksi ole riittävän tehokas. Jos olisi, kierrätyskuidun käyttö voisi olla vaatejäteille jopa edullisempi valmistaa vaatteita kuin se, että raaka-aineena käytetään puuvillakasvia.

– Puuvillan kasvatukseen liittyvät ongelmat ja hinnan nousu ovat vaikuttaneet siihen, että isot vaateketjut etsivät vaihtoehtoisia keinoja raaka-aineen saannin turvaamiseksi, Nurmi sanoo.

Professori Kirsi Niinimäki arvioi, että vielä nykyään vanhojen vaatteiden takaisinotto on osittain "viherpesua" eli sillä on vaikutusta lähinnä vaatevalmistajan imagon kohottajana. Käytännön merkitystäkin tekstiilinkierrätyksellä jo on.

– Vaatteiden takaisinotto valmistaa kaikkia toimijoita, myös kuluttajaa, uusiin tulevaisuuden käytäntöihin, Niinimäki toteaa.

Elina Prihan Anoraks-näyttely on esillä Täky galleriassa Lappeenrannassa 28. helmikuuta asti.

Lue myös:

Puuvilla loppuu – vaateteollisuuden on nyt pakko keksiä uusia vaihtoehtoja tilalle

Yksi kuva kertoo paljon: vaatekerääjät hukkuvat rikkinäisiin lumppuihin, koska ihmiset eivät tiedä, minne ne oikeasti kuuluvat

Puuvillaa pakkotyöllä

Metsästä saadaan vaatteita suomalaistekniikoilla – vanhat farkutkin kelpaavat kiertoon