Samojen näyttelijöiden pyöriminen elokuvasta toiseen harmittaa roolittajia – moni potentiaalinen lahjakkuus ei selviä edes koekuvauksiin

Roolittajat tekevät paljon suurelle yleisölle näkymätöntä työtä elokuvien ja tv-sarjojen näyttelijöiden löytämiseksi.

kulttuuri
Salo, Hietanen, Rokka ja Koskela (Akseli Kouki, Aku Hirviniemi, Eero Aho ja Jussi Vatanen)
Tähtihetkessä keskusteltiin roolittamisesta esimerkiksi uuden Tuntematon sotilas -elokuvan roolittajien kanssa.

Useimmiten elokuvien ja tv-sarjojen päätähdet ovat jo ohjaajan ja tuottajan päättämiä, mutta suureen osaan muista rooleista koe-esiinnytään roolittajalle.

Suomalaisen elokuva- ja tv-alan suurimman roolitustoimiston Roolituspalvelun perustajat Pia Pesonen ja Tutsa Huuska ovat olleet alalla jo parikymmentä vuotta. He työskentelevät esimerkiksi Aku Louhimiehen, Antti Jokisen ja Dome Karukosken elokuvien roolitusten parissa.

Työ alkaa yleensä keskustelulla ohjaajan ja tuottajan kanssa. Käsikirjoituksen lukemisen jälkeen keskustellaan, mihin rooleihin tarvitaan hakua.

– Pääasiassa meitä tarvitaan siihen, että etsimme uusia kasvoja, lapsia tai etnisiä esiintyjiä. Tällä hetkellä lähes jokaiseen produktioon tarvitaan maahanmuuttajia, sanoo Pesonen.

Pakolaisuus, maahanmuuttajuus ja rasismin käsittely ovat aiheina pinnalla kotimaisessa elokuvassa tällä hetkellä.

Lähikuva paljastaa lahjakkaan nopeasti

Pesonen ja Huuhka roolittavat vuosittain satoja ihmisiä, joten näyttelijöitä haetaan ahkerasti. Harjaantunut silmä erottaa nopeasti lahjakkuuden.

– Ihmistuntemus on pitkän työn tulos. Meillä on pitkä rupeama näyttelijöiden kanssa työskentelyä ennen tätäkin, esimerkiksi Teatterikorkeakoulun valintakokeita seuraamassa, sitä on harjaantunut, sanoo Huuhka.

– Melkein aina kuvaamme lähikuvan kasvoista. Siinä näkee heti, miten ajatus kulkee ja uskaltaako ihminen näyttää tunteitaan, Pesonen kertoo.

Monesti roolittajat löytävät lahjakkuudet varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Ikitiessä ja Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! –elokuvassa nähty lapsinäyttelijä Eedit Patrakka bongattiin ennen kuin hän oli edes 10-vuotias.

– Hän oli sellainen, jota lähdettiin tuuppaamaan projekteihin. Eedit on superlahjakkuus, sanoo Pesonen.

– Monesti me olemme roolittaneet näyttelijän ennen kuin hän pääsee edes Teatterikorkeakouluun, Huuhka sanoo.

Sidse Babett Knudsen (vas.) ja Eedit Patrakka kuvauksissa.
Sidse Babett Knudsen (vas.) ja Eedit Patrakka Ikitien kuvauksissa.Andres Teiss © Matila Röhr Productions

Liikaa samoja kasvoja, liian vähän naisrooleja

Roolittajat harmittelevat useasti samaa asiaa kuin katsojatkin: samojen naamojen pyörimistä ruudussa ja valkokankaalla.

– Ottaa päähän, kun on aina samat näyttelijät. Uusia kasvoja pitäisi saada. Suomessa on niin paljon näyttelijöitä, jotka eivät edes pääse näyttämään kynsiään. He eivät edes pääse koekuvauksiin, harmittelee Pesonen.

Toinen harmi on se, että naisrooleja on vähän.

– Viime aikojen työmme Ikitie, Tuntematon sotilas ja Suomen hauskin mies ovat täynnä miesrooleja, sanoo Huuhka.

Roolittajien mielestä naisille kirjoitetaan liian vähän. Etenkin vanhemmille naisille on tarjolla vähän rooleja, vaikka työkokemusta olisi kartuttanut kuinka paljon.

Turvallista jännittävissä olosuhteissa

Huuhka ja Pesonen korostavat roolitustilanteiden turvallisuutta Me too -kampanjan ollessa tapetilla.

– Meille on turvallista tulla. Ohjaajat haluavat luotettavissa olosuhteissa tavata näyttelijöitä, Pesonen sanoo.

Koekuvaukset ovat yleensä jännittäviä tilanteita etenkin alalle pyrkiville. Huuhka lohduttaa tulokkaita sillä, että edes konkarinäyttelijä ei puhku itsevarmuutta.

– Ihan samalla tavalla ammattinäyttelijä voi tulla koekuvauksiin jäykkänä ja hermostuneena. Sitä tapahtuu ihan koko ajan, sanoo Huuhka.