Elokuvaohjaaja Michael Haneke soimaa eurooppalaisia: "Olemme uskomattoman etuoikeutettuja ja välinpitämättömiä"

Ahdistavien elokuvien mestari kertoo Yle Uutisten haastattelussa, että hän on kyllästynyt järkyttämään. Ohjaajan uusin elokuva Happy End sai Suomen ensi-iltansa perjantaina.

Michael Haneke
Laurentin perhe on pöydän ääressä kääntyneenä katsomaan kohti kameraa.
Ranskalaiseen Calaisin pikkukaupunkiin sijoittuvan elokuvan tapahtumien taustalla Eurooppa painii pakolaiskriisin kanssa, mutta Laurentin perhe keskittyy tuijottamaan omaa napaansa.Future Film

Sylkäisy, kurlutus, pissaaminen. Kännykkä tarkkailee salaa äidin iltatoimia. Snapchat-teksti kertoo jokaisen toimen vähän ennen kuin se tapahtuu.

Seuraavaksi kuvataan hamsteria. Tekstaaja kirjoittaa, että sen ruokaan on sekoitettu äidin masennuslääkettä. Hamsteri kuolee.

Seuraava teksti vihjaa, ettei marsu ole ainoa, jonka annokseen on kajottu.

Onnellinen loppu

Funny Games, Pianonopettaja, Kätketty, Valkoinen nauha, Rakkaus. Harva elokuvaohjaaja on tehnyt yhtä monta hyvää elokuvaa kuin itävaltalainen Michael Haneke mestariteoksia.

Harva on myöskään tehnyt edes yhden elokuvan, joka käsittelisi yhtä rajuja aiheita. Edellä lueteltujen elokuvien tarkkailtavana ovat muun muassa motivoimaton väkivalta, fasismin juuret ja armomurha.

Haneken, 75, uusin elokuva Happy End sai Suomen ensi-iltansa perjantaina. Jo sen nimi on ohjaajan elokuvia tunteville pahaenteinen. Tuo tunne ei suinkaan katoa elokuvan ensimmäisinä minuutteina, jotka on selostettu tämän jutun alussa.

Suurin järkytys lieneekin, ettei Happy End toimi odotetulla tavalla.

– En enää luota traagisuuteen, Haneke kertoo hotellihuoneessa Cannesin elokuvajuhlilla.

– Minusta farssi sopii paremmin kuvaamaan maailmaamme. Me esitämme arvokkaita ihmisiä, mutta käyttäydymme koko ajan varsin arvottomasti

.

Elokuvaohjaaja Michael Haneke.
Elokuvaohjaaja Michael Haneke.Yle

Onnellinen elämä

Michael Haneke on hyvällä tuulella. Hän pulppuaa mielipiteitä, jotka ovat tarkkoja ja ankaria kuin hänen teoksensa.

Uusimmassa teoksessaan ohjaaja on siirtynyt yksilöiden tarkkailusta laajempaan kuvaan. Hänen mikroskooppinsa alla on nyt koko Eurooppa.

– Me eurooppalaiset olemme kaikki välinpitämättömiä. Olemme kuin strutseja, jotka vaaran havaitessaan työntävät päänsä hiekkaan, Haneke sanoo.

Happy End on saanut maailmalla ristiriitaisen vastaanoton. Sen katsojat eivät ole tienneet, mitä ajatella, kun elokuva ei ollutkaan sitä, mitä he odottivat.

Siitä Haneke saa syyttää mainettaan. Tyypillinen haneke alkaa synkkänä, muuttuu alati ahdistavammaksi ja päättyy lopulta järkyttämään katsojansa perin pohjin.

Toisin Happy End. Se on farssi, joka ei naurata. Sen sijaan elokuvapaljastaa kylmyyttä ja tyhjyyttä kuvaamissaan ihmisissä: vauraissa, hyvinvoivissa eurooppalaisissa.

Niissä, joilla olisi Haneken mukaan varaa olla vähemmän kylmiä tai vähemmän tyhjiä.

– Olemme uskomattoman etuoikeutettuja. Elämme miljoonien kärsivien ja nälkää näkevien selkänahasta. Meillä on huono omatunto, mutta elämme ihan mukavaa elämää, ohjaaja lataa.

Onnelliset pakolaiset

Happy End tapahtuu Calaisin vauraassa pohjoisranskalaisessa rantakaupungissa. Raksafirman omistavan Laurentien perheen neljä sukupolvea elää elämäänsä välinpitämättöminä muuta maailmaa kohtaan.

– He ovat ihan tavallinen perhe. Kamppailevat kotona ja töissä arvostuksesta tai ovat turhautuneita siitä, että heillä ei ole mitään arvoa, Haneke sanoo.

Perhettä näyttelemään on palkattu eurooppalaisen elokuvan kärkikaartia. Mukana ovat muun muassa Rakkaudessa esiintyneet Jean-Louis Trintignant ja Isabelle Huppert, vieläpä edellisestä elokuvasta tuttuina hahmoina.

Calais on viime vuosina ollut yksi Euroopan pakolaiskriisin näyttämöistä. Kriisi näkyy myös Happy Endissä, joskin taustalla, eräänlaisena peilinä, joka paljastaa, miten yhden ihmisen välinpitämättömyys ja apatia vaikuttavat koko maailmaan.

_Happy End _ei ole pakolaiselokuva, eikä ohjaaja Haneke sellaista halua tehdä.

– Tiedän pakolaisista yhtä vähän kuin kuvaamani perheen jäsenet. Mielestäni pakolaisista kertovan elokuvan voi tehdä vain henkilö, joka on ollut tai on pakolainen. Kaikki muu olisi liian kliseistä, hän sanoo.

Onnellinen perhe

Yksi on myrkyttänyt äitinsä. Toinen kirjoittaa rivoja viestejä netissä vaimonsa selän takana. Kolmas junailee avustettua itsemurhaa.

Laurentin perheen joka jäsenellä on oma traaginen tarinansa. Samoin kuin osa näyttelijöistä, myös osa _Happy Endin _aiheista tuntuu kaiuilta Haneken aiemmista elokuvista.

Elokuva onkin kuin kollaasi ohjaajan urallaan käsittelemistä teemoista. Uutta tarkoitusta varten ne on käännetty uuteen asentoon.

– Tästä elokuvasta löytyy paljon yhtäläisyyksiä useampiin aiempiin elokuviini, mutta en ole suunnitellut sitä niin. Se on aina sama pää, josta nämä jutut tulevat. Enempää sieltä ei vaan tule!

Onnellinen ihmisvihaaja

Kylmäävä tunnelma on Michael Haneken tavaramerkki. Se on myös syy siihen, että häntä syytetään tuon tuosta nihilistiksi. Kysyn itävaltalaismestarilta mitä hän ajattelee ihmisvihaajan tittelistään?

Haneke nauraa lempeästi.

– En ole ihmisvihaaja. Jos olisin, en varmaankaan tekisi elokuvia.

Sitten hän ryhtyy pohtimaan.

– Kaikki taideteokset ovat eräänlaisia utopioita. Ne ovat olemassa avatakseen pään tai sydämen ja viestiäkseen jotain kokijalleen. Taide on aina positiivinen, optimistinen teko.

Ohjaajan mielestä todellinen ihmisviha löytyykin ihan toisenlaisista elokuvista.

– Aitoja pessimistejä ovat tylsien viihde-elokuvien tekijät. He pitävät yleisöä niin tyhmänä, ettei se kykene keskustelemaan vakavasti ongelmista.