Ida-Riina Itkonen saa lukumummista avun, josta moni lapsi jää paitsi: "Se aika on varattu vain meille kahdelle"

Lukumummi Seija Viitajoki kuuntelee ja lukee lasten kanssa koulupäivän aikana. Rauhalliset kahdenkesken järjestetyt lukuhetket ovat lapsen lukemisen kehitykselle arvokkaita.

lukeminen
Seija Viitajoki ja Iida Itkonen lukevat yhdessä kirjaa.
Seija Viitajoki ja Ida-Riina Itkonen lukevat yhdessä. Yhteinen lukuhetki auttaa lasta kehittymään lukemisessa.Jarmo Nuotio / Yle

KajaaniKello soi välitunnin päättymisen merkiksi.

Valtava meteli täyttää Kajaanissa Lohtajan kaupunginosassa sijaitsevan koulun käytävän. Kolmannen luokan oppilaat pamahtavat käytävään kuin merenrantaan syöksyvä aalto.

– Tässä menee vielä reipas hetki, kun lapset kuoriutuvat talvivaatteista, kertoo luokanopettaja Iita Vehkaperä vieno hymy kasvoillaan.

Pian koko 3B-luokka on omien pöytiensä äärellä kailottamassa suurella äänellä hyvät huomenet luokan edustalla seisovalle opettajalle.

Vehkaperä aloittaa tunnin nostamalla pöydältä Eppu Nuotion Kingi-kirjan. Se on valikoitunut luokan seuraavaksi lukukohteeksi, joka päästään aloittamaan koko luokan voimin.

– Tänään Ida-Riina menee Seijan kanssa lukemaan, Vehkaperä toteaa kirjan esiteltyään.

Luokan oviaukossa kolmosluokkalaista Ida-Riina Itkosta odottaa Seija Viitajoki, jonka perään Itkonen lähtee innostuneena.

Viitajoki on lukumummi.

Varastossa tarina edistyy

Seija Viitajoki ja Ida-Riina Itkonen istahtavat koulun varastotilaan, joka on sisustettu kahdella pehmeällä tuolilla.

Viitajoki naureskelee, ettei mummin selkä kestä moista pehmeyttä. Lukumummi asettuukin mieluummin lattialle nuoren lukijan vierelle avustamaan lukemisessa.

Nokka ei kauaa tuhise, kun kirjan tarina pääsee käyntiin Itkosen lukemana. Viitajoki kuuntelee ja auttaa vaikeiden sanojen kanssa.

Lapsi katselee kirjaa kirjastoautossa.
Erityispedagogiikan professori Leena Holopaisen mukaan lapsi tarttuu kirjaan tai sarjakuvaa uudelleenkin lukutaidon kasvaessa.Heikki Rönty / Yle

Itkonen kertoo, että Viitajoen kanssa lukeminen on mukavaa touhua.

– Lukeminen on vaan niin kivaa ja välillä on mukavaa kuunnella kun Seija lukee, Itkonen kertoo pienen lukutauon lomassa.

Lukumummin huomiot eivät ole menneet hukkaan. Innokas lukija huomaa Viitajoen hoksautusten vaikuttaneen hänen omaan lukemiseensa.

– Joskus huomaa, että osaa jonkun asian, mitä Seijan kanssa ollaan luettu monta kertaa, Itkonen kertoo.

Yhteinen lukuhetki on suuri hyöty lukemisen kehittymisen kannalta.

Esimerkiksi lukusujuvuus on vain yksi pieni, mutta tärkeä osa lukemisessa. Toisen henkilön läsnäolo tuo lapselle ja nuorelle mahdollisuuden lukea oman ikätason tekstiä tai kirjaa niin, ettei hänen tarvitse jännittää tilannetta, pelätä virheitä eikä yrittää lukea liian nopeasti.

Lukumummi ei hoputa tai arvostele

Lukumummin kanssa lukeminen on erilaista kuin koulutilanteessa. Lapsen kannalta on hyvä, että kuuntelija on hyväksyvä ja ei arvostele suoritusta. Tämä helpottaa lukemisen tilannetta.

Erityispedagogiikan professori Leena Holopaisen mukaan jo pelkästään lukemiseen liittyvä tilanne helpottaa jännittämistä.

– Tilanne sallii myös tekstin käsittelyn, kysymyksiin vastaamisen ja pohtimisen, että ymmärsikö lapsi oikein. On aikaa jutella, Holopainen toteaa.

– Näkisin sen laajempana kielellisen kehityksen ja taitojen tukemisena, Holopainen jatkaa.

Koen, että kahdestaan oleminen on tärkeää myös lapsille.

Seija Viitajoki

Lukumummit ja -vaarit (siirryt toiseen palveluun) (Lukumummit ja -vaarit) ovat vapaaehtoisia henkilöitä, jotka auttavat lapsia lukemaan. He käyvät lukemassa kouluilla kerran viikossa, yhden oppilaan kanssa kerrallaan.

Lukumummien ja - vaarien tavoite on, että vuonna 2018 jokaisessa suomalaisessa kunnassa olisi vähintään yksi lukumummi tai lukuvaari. Toiminnallaan he pyrkivät siihen, että vuonna 2020 jokaisessa koulussa olisi oma lukumummi tai -vaari.

Mummit ja vaarit lukevat lasten kanssa, joilla lukeminen takkuaa. He auttavat myös lapsia, jotka tarvitsevat innostusta lukuharrastuksen pariin.

Lapsi ei saa kokea lukutilanteessa kiirettä, pakotusta tai arviointia. Lukemisen tärkein seikka on se, että lapsi oppii ymmärtämään sitä, mitä lukee. Se kuinka nopeaksi lukijaksi hän kehittyy, on toisarvoista.

– Kun lukutaito kasvaa, lapsi tarttuu kirjaan tai sarjakuvaa uudelleenkin, Holopainen toteaa.

Erityispedagogiikan professori on tyytyväinen, että lukumummit ja -vaarit -toiminta on levinnyt moneen paikkaan Suomessa.

– Suhtaudun erittäin myönteisesti siihen, että isovanhempia saadaan talkoisiin kohentamaan ja edistämään lasten ja nuorten lukutaitoa.

"Omille lapsenlapsille ei voi enää lukea"

Seija Viitajoen matka lukumummiksi sai alkunsa perinteisellä tavalla: vastaamalla Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) lehti-ilmoitukseen. Eläkkeellä oleva nainen tarttui tarjoukseen lyhyen pohdinnan jälkeen.

– Siitä homma alkoi kehittyä, ja kävinkin tuleville lukumummoille suunnatussa koulutuksessa, Viitajoki kertoo.

radio kylässä uurainen kirjasto lastenkirja timi möhläri
Lukemisessa tärkkeintä on, että lapsi oppii ymmärtämään lukemansa tekstin,Pirkko Tainio / Yle

Kokemustakin lukumummina olemisesta toki löytyi.

– Minun omat lapsenlapseni ovat jo teini-ikäisiä ja asuvat ulkomailla. Heidän kanssa ei tarvitse enää lukea, se aika on mennyt, Viitajoki kertoo hymyillen.

Nyt taivalta lukumummiuden parissa on takana jo miltei vuoden verran. Oma rooli lasten kouluarjen keskellä alkaa olla selvä.

– Lasten kuunteleminen on tärkeää. Tärkeää on myös, että lapsi joka lukemassa käy tuntee olonsa turvalliseksi, Viitajoki kertoo.

Lukumummi uskoo, että läheisyys on tärkeässä roolissa isojen koululuokkien keskellä.

– Koen, että kahdestaan oleminen on tärkeää myös lapsille. Se, että se aika on varattu vain meille kahdelle, Viitajoki toteaa.

Viikon odotetuin hetki

Ida-Riina Itkosen kanssa tarinassa päästään eteenpäin ja koittaa aika vaihtaa lukijaa. Itkonen palaa takaisin luokkaan muiden opiskelijoiden pariin ja Jenna Karjalainen lähtee lukumummin mukaan.

Luokanopettajan Iita Vehkaperän mukaan Viitajoen kanssa vietetyt tuokiot ovat haluttua tavaraa lasten parissa.

– Kävijöitä olisi enemmän kuin Seijalla aikaa, Vehkaperä toteaa.

Innoissaan oleva Karjalainen istuu Seija Viitajoen viereen ja tarina lähtee liitoon. Haastaviksi kohdiksi nuorelle kainuulaiselle nousevat Helsingin kaupunginosat, mutta lukumummin avustuksen jälkeen nekin kulkevat komeasti verbaaliseen maaliin asti.

Nämä ovat kilttejä ja kohteliaita lapsia.

Seija Viitajoki

Lukumummin kanssa vietetyt hetket ovat olleet arvokkaita maahanmuuttajataustaisille lapsille. Viitajoen kuunteleminen ja neuvot ovat auttaneet uuden kielen oppimisessa.

– Jos lukemisen yhteydessä nousee esille outoja sanoja, niin selitän ne auki. Jos en hoksaa kysyä lapselta ymmärsikö hän, niin he kyllä kysyvät itse, Viitajoki kertoo.

Kirja etenee Jenna Karjalaisen kanssa vauhdilla ja pian ollaankin sellaisen luvun loppupuolella, jonka ylittäminen ei tällä kertaa ole mahdollista. Lukumummi palkitsee lukijan joka tuokion jälkeen tarralla ja pian myös Karjalainen jatkaa matkaansa viikon viimeiselle tunnille.

Viitajoki katselee hymyillen Karjalaisen perään. Lapsille tuokio on aina arvokas, mutta niin se on myös lukumummille.

– Nämä ovat kilttejä ja kohteliaita lapsia, Viitajoki toteaa leveä hymy kasvoillaan.

Lue lisää:

Lukumummi tai -vaari auttaa, kun lukeminen takkuaa: "Ei ole häpeä kysyä, jos ei ymmärrä"

Lukumummit ja -vaarit tekevät lukemisesta hauskempaa

_Juttua korjattu 15.2.2018 klo 11:31: Korjattu Ida-Riina Itkosen nimi leipätekstistä ja otsikossa. Aikaisemmin jutussa nimi oli virheellisesti Iida Itkonen. _