Kynä ja paperi jäävät historiaan – Äidinkielen ylioppilaskoe suoritetaan viimeisen kerran käsin

Oikeakielisyys ei saa olla yo-kokeen tärkein arviointikriteeri, sanoo asiantuntija.

ylioppilaskirjoitukset
Ylioppilaslakkeja
Kaisa Siren / AOP

Konseptipaperit, lyijykynät ja pyyhekumit jäävät äidinkielen ylioppilaskirjoitusten historiaan.

Abiturientit aloittivat tänään kevään kirjoitusurakkansa äidinkielen tekstitaidon kokeella, joka tehtiin viimeistä kertaa käsin. Kuukauden kuluttua on vuorossa äidinkielen esseekoe, joka sähköistyy samaan tapaan ensi syksynä.

Äidinkielen kokeiden sähköistyminen on osa suurta valtakunnallista siirtymää, jossa ylioppilaskokeita siirretään asteittain sähköisiksi. Vuoden kuluttua kaikki yo-kokeet on tarkoitus tehdä ilman perinteisiä kirjoitusvälineitä. Paperille luonnostelua ennen varsinaista sähköistä vastausta saa toki harrastaa.

Jyväskylän yliopiston suomen kielen professori ja dekaani Minna-Riitta Luukka uskoo uudistuksen helpottavan kokeen teknistä suorittamista.

– Kun ylioppilaskirjoituksissa saa kirjoittaa pitkän tekstin koneella, on paljon helpompi muokata, muotoilla, korjata virheitä ja vaihtaa asioiden esittämisjärjestystä. Enää ei kulu aikaa myöskään tekstin puhtaaksi kirjoittamiseen.

Luukka arvioi, että äidinkielen ylioppilaskokeiden sähköistymisellä tulee olemaan iso vaikutus lukio-opetukseen. Hänen mukaansa digitalisoituminen vaikuttaa koulutukseen myös laajemmin. Esimerkiksi jo varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen opetussuunnitelmissa puhutaan näppäintaidoista ja harjoitellaan kirjoittamaan koneella.

Asenteet koneella kirjoittamisen yleistymistä kohtaan vaihtelevat kuitenkin rajusti.

– Toiset ovat sitä mieltä, että se turmelee ajatusmaailman ja muistin ja vaikka mitä. Maailma kaatuu, kun ei kirjoiteta enää käsin. Osa on taas sitä mieltä, että koneella kirjoittaminen on nykyaikaa, ja he näkevät siinä myös monia hyviä puolia, Luukka kuvailee.

Luku- ja kirjoitustaitoa mitataan erikseen

Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeesta keskusteltiin paljon jo viime vuonna, kun pohdittiin perusteita kokeen kaksipäiväisyydelle. Kahta koetta päädyttiin kehittämään eri suuntiin siten, että ensi syksynä sähköisissä kirjoituksissa puhutaan lukutaidon ja kirjoitustaidon kokeista. (siirryt toiseen palveluun)

Ennen varsinaista päätöstä opettajapiirejä kuohutti tieto (siirryt toiseen palveluun), että oppilaiden oikeinkirjoitusta ei jatkossa enää arvioitaisi yo-kokeen lukutaidon kokeessa.

Suomen kielen lautakunnan puheenjohtajana liki kymmenen vuotta sitten aloittanut professori Minna-Riitta Luukka ei näe kohuun syytä. Hän vakuuttaa, että oikeinkirjoitusta arvostetaan ja arvioidaan edelleen. Luku- ja kirjoitustaidoilla on vain ikään kuin omat kokeensa, joissa painottuvat eri asiat.

Kielitaito ei kuitenkaan parane sillä, että oikeakielisyys olisi tärkein arviointikriteeri. Lukemiseen kannustaminen on todella tärkeä asia ja ihan oma juttunsa.

Minna-Riitta Luukka

Luukka ei myöskään kanna huolta julkisuudessa moititusta nuorison äidinkielen taidon rapautumisesta. Hänen mukaansa äidinkielen kirjoituksissa abiturientit yrittävät parhaansa mukaan kirjoittaa yleiskielistä suomea, eikä somemaailmasta tuttuja ilmaisuja viljellä. Osalle yleiskieli tuottaa kuitenkin vaikeuksia.

– Osa nuorista ei ole niin tottunut yleiskieleen, ja heidän taitonsa ovat sitten heikommat. Toisaalta heikkoja kirjoittajia on ollut aina. On vaikea sanoa, johtuuko kirjoitustaidon heikkous somekielestä vai jostain muusta, esimerkiksi siitä, että opiskelijat lukevat yhä vähemmän.

Luukka korostaa, että oikeakielisyyden korottaminen tärkeimmäksi arviointikriteeriksi ei ole kuitenkaan ratkaisu, jolla nuorten luku- tai kirjoitustaitoa voitaisiin kohentaa.

– Kieli opitaan kielenkäyttötilanteissa. Jos nuorten kielenkäyttötilanteet ovat kaikki puhuttuja tai sisältävät vain tietynlaista kirjoitettua kieltä esimerkiksi netissä tai somessa, eivät he välttämättä altistu yhtä paljon kaunokirjallisuuden kielelle tai yleiskielelle. Osa kielestä opitaan ikään kuin korvan ja silmän kautta, ja mikäli kokemukset jäävät vähäisemmiksi, kehittyy kielitaitokin heikommin. Kielitaito ei kuitenkaan parane sillä, että oikeakielisyys olisi tärkein arviointikriteeri. Lukemiseen kannustaminen on todella tärkeä asia ja ihan oma juttunsa, Luukka muistuttaa.