Eläkeläisrouvan nukeilla on salatut elämät - "Mietin esimerkiksi, kuinkahan heidän joulunsa tänä vuonna sujuu"

Moni aikuinen on salaillut lasten jutuksi miellettyä nukkekotiharrastustaan, mutta sosiaalisen median myötä miniatyristit ovat löytäneet toisensa.

nukkekodit
Lähikuva nukkekodin olohuoneesta.
Eeva Repo on itse tehnyt jopa pikkuruisia aikakausilehtiä nukkekotinsa asukkaiden luettavaksi.Esa Huuhko / Yle

Eeva Revon olemus huokuu intoa. Naisen silmät oikein tuikkivat ja puhetahti kiihtyy, kun hän avaa puisen seinäkellon etuosan ja alkaa kertoa nukeistaan. Revon olohuoneen seinällä olevan kellokodin sisälle on rakennettu kaksi huonetta täynnä toinen toistaan pienempiä esineitä.

Tiesin heti että tämä on minun juttu

Eeva Repo, nukkekotiharrastaja

– Täällä asuvat siskokset Ilona ja Elina, jotka perivät vanhemmiltaan tämän rintamamiestalon. Näillä on molemmilla ihan omat persoonat ja elämät. Elinan aviomies on palvelutalossa muistisairauden vuoksi ja Elina käy siellä joka päivä, Repo kertoo ja osoittaa pikkuruisia nukkeja tyhjän 1950-luvun puukellon sisällä.

Eeva Repo esittelee kelloon tehtyä nukkekotia.
Yhden kurkistushuoneen erli roomboxin Eeva Repo on tehnyt vanhaan kelloon.Esa Huuhko / Yle

Eeva Repo hurahti nukkekoteihin vuonna 2006, kun hän meni mukaan kansalaisopiston nukkekotikurssille.

– Ensimmäisellä kokoontumiskerralla näin opettajamme tekemät pienet mallihuonekalut. Tiesin heti että tämä on minun juttu.

12 harrastusvuoden aikana Repo on valmistanut lukuisia miniatyyriesineitä, joista pienimmät ovat vain muutamien millimetrien kokoisia. Harrastukseen käytettyjä tunteja hän ei ole laskenut, mutta sadoista ellei tuhansista puhutaan.

Yksityiskohta Eeva Revon nukkekodin sisältä.
Eeva Repo miettii tarkkaan jokaisen nukkekodin asukkaan persoonat ja ympäristöt, joissa he asuvat. Tämän huoneen kynttelikkö on valmistettu käytetystä nallipyssyn rengaspanoksesta.Esa Huuhko / Yle

– Näissä on ihan hirveästi työtä, mutta se on palkitsevaa työtä. Tässä haastaa koko ajan itsensä tekemään entistä kauniimpia ja pienempiä esineitä.

Revon puheessa vilahtelee maallikolle tuntemattomia termejä kuten roombox. Sillä tarkoitetaan nukkekodista erillistä tilaa, kuten vaikkapa juuri vanhaan seinäkelloon rakennettua huonetta, johon voi kurkistaa. Revon kotoa löytyy kelloon tehdyn kodin lisäksi kaksi muutakin kurkistushuonetta. Rikkinäiseen puuvatiin syntyi kalastusmaja ja kukkakauppa on rakennettu vuoden 1944 valtioneuvoston sääntökokoelman sisään.

– Kirjan sivut piti liimata lakalla kiinni. Sen jälkeen mattoveitsellä ja poralla koversin siihen aukon. Se oli työlästä ja hidasta, mutta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen, Repo kuvailee kirjaan rakennetun pikkuruisen kukkakaupan työvaiheita.

Kirjan sisään tehty miniatyyrikukkakauppa.
Miniatyyrikukkakaupan Eeva Repo rakensi vanhaan kirjaan. Kukkakaupan vieressä on kyläkauppias Kaape Kauppisen kalastusmaja.Esa Huuhko / Yle

Miniatyyrikukkien valmistusta varten Eeva Repo joutui opettelemaan aivan uusia valmistustekniikoita.

– Netistä katselin kuvia ja värjäsin vesiväreillä kopiopapereita oikeaan sävyyn. Kukat muotoilin painelemalla niitä pehmeän hiirimaton päällä, ja sitten kokosin valmiiksi, Repo sanoo, ja nostaa pienestä lasimaljakosta pikkuruisen ruusun.

Millimetrien kokoisten ruukkuorvokkien sekä pitkien leikkoruusujen lisäksi kukkakaupassa on tarjolla ovikransseja, kukkalannoitetta sekä siemenpusseja. Kukkakauppaa pitää kellokodissa asuvan Elinan tytär Lilli. Revon harrastuksessa ideana on, että kaikkien hahmojen tarinat nivoutuvat jollain tavalla toisiinsa.

Miniatyyrikukkakaupan pieniä esineitä.
Kukkakaupan hyllystä löytyy pikkuruisia lannoitepurkkeja sekä siemenpusseja. Etiketit Repo pienentää tietokoneella ja pullot hän muotoilee massasta oikeaan mittasuhteeseen.Esa Huuhko / Yle

Lannoitepullojen ja siemenpussien etiketit ovat aidon näköisiä. Repo etsii tuotteiden kuvia netistä, ja pienentää niitä tietokoneellaan miniatyyrikokoon. 1cm x 1cm kuvan leikkaaminen ja liimaaminen ei vielä tuota ongelmia näppäräsormiselle Revolle, mutta sitä pienemmät kaipaavat jo pinsettien apua.

Minä en leiki, minä harrastan

Eeva Repo, nukkekotiharrastaja

Eeva Repo kuuluu nukkekotiyhdistykseen (siirryt toiseen palveluun) yhdessä tuhannen muun miniatyyriharrastajan kanssa. Todellisuudessa harrastajia on paljon enemmänkin. Kaikki eivät suinkaan ole liittyneet yhdistykseen ja osa on edelleen niin sanotusti kaapissa harrastuksensa kanssa, kertoo Nukkekotiyhdistyksen varapuheenjohtaja Tiina Honkanen.

– Kyllähän nukkekoti edelleen usein mielletään lasten jutuksi, ja siihen liittyy ennakkoluuloja. Mutta sosiaalisen median kautta tieto miniatyyriharrastuksesta on levinnyt ja kynnys siitä kertomiseen on madaltunut, Honkanen kuvailee.

Eeva Repo nukkekotinsa edessä.
Eeva Revon mies rakensi puitteet nukkekodille, mutta suurin osa nukeista ja esineistä on Eevan itsensä valmistamia.Esa Huuhko / Yle

Tyypillinen nukkekotiharrastaja on aikuinen nainen. Monesti harrastus alkaa siitä, että lapsenlapselle ostetaan nukkekoti, jota ryhdytään yhdessä sisustamaan. Eeva Revon nukkekodeilla saavat lapsenlapset toki leikkiä. Jos jotain särkyyn, korjataan se tai tehdään uusi.

– Minä itse en leiki, minä harrastan, Repo vakavoituu hetkeksi ja katsoo nelikerroksista nukkekotiaan.

Nukke kertoo tarinaansa

Nukkekodit on tyypillistä nimetä. Revon yläkerrasta löytyvän yli metrin korkean nukkekodin Repo on nimennyt Olkihatuksi. Talon ulko-ovea koristaa pikkuruinen olkihattu ja sisällä asuu Tainion perhe. Revon silmät syttyvät taas ja puhetahti kiihtyy, kun hän alkaa kertoa nukkekotiperheen tarinaa.

Nukkekodin nukke istuu kiikussa
Nukkekoti Olkihatun asukas Pekka Tainio viettää eläkepäiviään kiikussa istuen ja kahvia nautiskellen.Esa Huuhko / Yle

Kaikesta kuulee, että Tainion perheen nukeilla on ainakin Eeva Revon mielessä ihan omat elämänsä. Loviisa-täti on kuulemma hyvin hankala ihminen, joka ei tule juuri kenenkään kanssa toimeen. Hän on ollut sinkku jo pitkään ja on tarkka ulkonäöstään. Perheenäiti Tiituleena on satukirjailija. Isä Tarmo on linja-autonkuljettaja ja käy kalalla kyläkauppias Kaape Kauppisen kanssa. Kaapen kalastusmaja sijaitsee puolestaan Lillin kukka-aitan lähellä.

Loviisa-täti adoptoi aikoinaan veljenpoikansa Timon, jonka vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa.

– He asuvat Madeiralla, jossa Timo käy englanninkielistä koulua ja Loviisa hoidattaa terveyttää, Repo kertoo innostuneena ja osoittelee sormella nukkekodin sisälle.

Eeva Repo sanoo, että nuket ja esineet alkavat kertoa hänelle tarinaansa siinä vaiheessa, kun hän alkaa niitä työstämään.

– Siinä tehdessä hahmottuu nukkien persoonallisuudet ja esimerkiksi se, millaisessa ympäristössä ne haluavat asua.

Nuket käyvät vierailulla

Repo on ottanut valokuvia nukeistaan saadakseen aitoja tauluja nukkekodin seinälle. Yhdessä kuvassa ovat Pekka ja Maija Tainio kahden muun nukkekotinuken kanssa. Kuvan taustalla on tarina.

– Pekan, siis Olkihatun vanhan isännän, veli vaimoineen tuli ihan fyysisesti Varkaudesta kylään Olkihattuun. Niin oli paljon juttua pariskunnilla, ettei sitä meinannut saada katkaistua. Ja tietysti ihanalla Pohjois-Karjalan murteella käytiin keskustelut, Eeva Repo muistelee.

Miniatyyritaulu nukkekodin seinällä.
Tainion pariskunta Pekka ja Maija saivan taannoin vieraita Varkaudesta. Pekan veli vaimoineen tuli ihan fyysisesti Joroisiin Olkihattuun ja juttua piisasi. Tapahtuma ikuistettiin valokuvaksi ja siitä teetettiin taulu Olkihatun olohuoneen seinälle.Esa Huuhko / Yle

Tosiasiassa Eevan varkautelainen ystävä harrastaa myös nukkekoteja. Hän toi kerran mukanaan omat nukkensa Eevan nukkekotiin käymään. Vierailusta napattiin valokuva taulua varten. Myös Eeva on käyttänyt omia nukkejaan kyläilemässä.

– Kyllä näiden nukkien elämään tulee eläydyttyä. Joskus mietin millaisessa ympäristössä esimerkiksi Loviisa-täti ja Timo Madeiralla viettävät aikaansa.

Etenkin jouluisin Eeva kokoaa nukkensa Olkihattuun juhlimaan. Varastosta nostetaan esiin valoilla koristeltu joulukuusi ja muut koristeet.

– Jouluna tämän perheen tarina oikein herää eloon. Mietin mielessäni, kuinkahan heidän joulunsa tänä vuonna sujuu.

Miniatyyriharrastajan päreet eivät helpolla pala

Kun Repo alkaa rakentaa uutta esinettä nukkekotiinsa, penkoo hän ensimmäisenä taltioimiaan roskia, ja etsii niistä sopivia materiaaleja. Olkihatun kylpyhuoneen lampunvarjostin on tehty vanhasta shampoopullonkorkista. Olohuoneen jalkalampun varjostin puolestaan syntyi yskänlääkkeen mittakiposta.

Nukkekodin kylpyhuone.
Nukkekodin vessan valaisimen Eeva Repo valmisti vanhasta saippuapullon korkista.Esa Huuhko / Yle

Vaativin Eevan tekemä esine on pikkuruinen, aito pärekori.

– Pärekori oli hankala ja aikaa vievä. Oli hyvin vaikea saada tuohi muotoutumaan tasaisesti ja sellaiseksi, kuin korin kuuluu olla, Repo sanoo, ja pitelee kädessään muutaman sentin kokoista, aidosta tuohesta tehtyä koria.

Pieni pärekori naisen kädessä.
Pärekori on Eeva Revon haasteellisin miniatyyrityö.Esa Huuhko / Yle

Vaikka nykyään nukkekoteihin saa kaupasta ostettua ihan kaikkea akvaarioista taulutelkkareihin, on Eeva Revon lähtökohtana itsetekeminen. Olkihatun puitteet valmisti Eevan mies Eino Repo. Mutta suurin osa esineistä ja asukkaista on Eevan kädenjälkeä.

– Esimerkiksi tämä kakkukupu on tehty ison lääkepillerin päällysmuovista. Pienet keksit ja kääretorttupalat olen muovaillut askartelumassasta, Repo esittelee pikkuruisella pöydällä olevaa pikkuruista tarjoiluastiaa.

Nukkekodin kahvipöytä.
Nukkekodin kahvipöydässä tarjolla tänään domino-keksejä sekä kääretorttua. Kakkukupu syntyi Eeva Revon käsissä vanhasta lääkepillerin suojakuoresta. Herkut Repo muotoili massasta.Esa Huuhko / Yle

Pakopaikka arjesta

Repo laittaa töpselin seinään ja nukkekodin lamppuihin syttyvät valot. Sähkömies asensi sähköt vuosia sitten, aikaa ennen led-lamppuja, sillä pitäähän asukkailla valot olla. Juoksevaa vettä ei sentään ole asennettu, toisin kuin lie maailman kuuluisimmassa nukkekodissa, Kuningatar Maryn nukketalossa, jossa jopa wc-pöntöt ovat toimivia.

Eeva Repo ei ole fanaattinen minkään tietyn tyylisuunnan suhteen, vaan hän kertoo tekevänsä asukkaista ja esineistä nykypäivään sopivia.

Nukkekodin keittiönpöytä.
Pikkuruinen maitopurkki ja karjalanpiirakat sekä muut pöydänantimet syntyivät askartelumassasta Eeva Revon käsissä näppärästi.Esa Huuhko / Yle

Nyt eläkkeellä oleva Repo oli vielä tukevasti työelämässä, kun hän 12 vuotta sitten aloitti miniatyyriharrastuksen. Pienten ja kauniiden esineiden rakentaminen vei ajatukset pois työhuolista tehokkaasti.

– Kun oli päivän hankalia asioita käsitellyt työssään, tuli kevennys itselle kun saattoi keskittyä johonkin pienen tekemiseen.

Vaikka päällisin puolin Eeva Revon nukkekodeissa on jo kaikkea, on ainakin yksi asia josta Repo haaveilee.

– Nukeiltani puuttuu sauna. Yritin tehdä tähän taloon viidennen kerroksen johon sauna olisi tullut, mutta talon taakse vedetyt sähköt tekivät sen mahdottomaksi. Seuraava työni voisi olla Tainion perheen sauna, Repo visioi tuike silmissään.