Utelias saukko järjesti yllätyksen: Loikki koulun pihalla ja kurkisteli sisään lasiovista

Juuso Valkonen ja Santosh Upmal kuvasivat saukon touhuja Mikkelissä. Virtaviivainen viilettäjä tutki Etelä-Savon ammattiopiston rakennusta kuin etsiäkseen reittiä sisälle.

saukko
Saukko juoksentelee oppilaitoksen pihalla
Saukko juoksentelee oppilaitoksen pihalla

Saukko järjesti yllätyksen Etelä-Savon ammattiopistolla maanantaiaamuna. Se ilmestyi oppilaitoksen pihapiiriin ja tutki rakennuksen seinänvierustoja sekä kurkisti sisään lasiovesta.

– Saukko juoksi monta kertaa seinustaa edes takaisin. Raukkaparka törmäsi jopa kaarevaan ikkunalasiin, mutta sitä en kerennyt saamaan nauhalle. Aloitin kuvaamisen vähän sen jälkeen, kertoo datanomiopiskelija Juuso Valkonen.

Saukko loikkii Juuso Valkosen ja Santosh Upmalin kuvaamalla videolla (siirryt toiseen palveluun) vauhdikkaasti lumihangella.

– Kovasti näytti olevan leikkikaveria vailla, pohtii Valkonen.

Tutkija: Saukko on voinut eksyä

Filosofian tohtori, saukkotutkija Risto Sulkava Heinävedeltä arvelee, että saukko on säikähtänyt kotipurollaan jotain, ja siksi seikkaillut oppilaitoksen pihapiiriin.

– Se on voinut säikähtää esimerkiksi koiraa tai jotain työkonetta. Se on sitten ehkä pinkonut karkuun, eikä ole löytänyt heti tietä takaisin purolle. Tällainen siinä saattaa olla taustalla.

Sulkava kertoo, että saukko pystyy liikkumaan maallakin pitkiä matkoja, ja varsinkin aurattua tietä pitkin se voi viilettää itsensä jopa hieman eksyksiin. Vesistön reunamia se voi seurailla niin, että se kiertelee esimerkiksi joen vartta jopa 30 kilometrin matkalla säännöllisesti ravinnonhaussa. Päivämatkaa kertyy useita kilometrejä.

Saukko tunnetaan myös leikkisyydestään.

– Saukko voi aikuisenakin lasketella mäkeä. Se kiipeää rinteelle ihan vain laskeakseen alas. Se myös työntelee itseään mahallaan tasaisella järven jäällä, se voi olla myös sellaista liikkumisen helppoutta, menee kuin pulkkaa työnnellen. Leikkiminen on aikuisilla nisäkkäillä harvinaisempaa, mutta esimerkiksi jokainen koiranomistaja tietää, että aikuinenkin koira leikkii.

Saukkojen ihmisarkuus karissut

Sulkava on väitellyt tohtoriksi saukkopopulaatioiden kartoittamisesta lumijälkien perusteella (siirryt toiseen palveluun). Hän on seuraillut saukkoja lapsesta saakka, joten oli luonnollista jatkaa aiheen parissa väitöskirjaan saakka. Sulkava on toiminut myös kymmenen vuotta Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajana.

Saukkojen kanta on Suomessa viime vuosina vakiintunut ja ne ovat tehneet paluuta entisille asuinsijoilleen. Saukkotutkija Risto Sulkava arvioi, että asutuksen lähellä liikkuvat saukot eivät nykyään ole niin ihmisarkoja kuin ennen. Esimerkiksi kuvatakseen saukon oikeassa elinympäristössään on Sulkavan mielestä nähtävä hieman vaivaa ja liikuttava hiljaa.

– Rannikkoalueilla kanta on runsastunut ja täällä Etelä-Savossa kanta on vakaa. Savossa suuret järvet eivät ole saukolle helppoja elinympäristöjä, ja sen kanta on esimerkiksi Keski-Suomessa suurempi, koska siellä on enemmän virtavettä.

Saukko on edelleen rauhoitettu eläin (siirryt toiseen palveluun), ja se on luokiteltu uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi. Se oli aikanaan merkittävä turkiseläin, mutta kantaa verotettiin liikaa.

Saukko syö talvella sammakkoja

Varsinkin talvella virtaava vesi tai muiden tekemät aukot järven jäähän ovat saukon elinehto, koska se ei osaa itse kairata jäähän reikiä.

– Talvella se, yllättävää kyllä, syö eniten sammakkoja. Ne ovat helppo saalis, koska niitä löytää puolihorroksessa veden pohjasta. Saukolla on etutassuissaan hyvin kehittyneet tuntokarvat, joilla se tunnustelee pohjaa, ja napsii sieltä saalista, kertoo Sulkava.

Yleensä saukon pääravintoa ovat kalat, esimerkiksi pienet särkikalat ja ahvenet, mutta myös kivisimppu ja pienet mateet.