Lähtisitkö tueksi kuolevalle? Anne Ballini käänsi herkkyytensä voimaksi: "Olen hiljaa ja pidän kädestä"

Kuolevan ihmisen viimeisten hetkien tuki ja turva voi olla saattohoidon tukihenkilö. Ammattilaisten rinnalla toimivat tukihenkilöt ovat vapaaehtoistyötä tekeviä tavallisia kansalaisia, jotka ovat tarkkaan valittuja ja koulutettuja.

saattohoito
Puinen enkeli sairaalan pöydällä.
Saattohoidossa kuoleva ihminen elää viimeisiä elinpäiviä.Kimmo Hiltunen / Yle

KajaaniOlisiko sinusta kuolevan ihmisen vierellä olijaksi hänen viimeisinä elon hetkinään?

Saattohoidon vapaaehtoinen tukihenkilö on koulutettu vaikeisiin hetkiin antamaan turvaa, seuraa ja apua kuolevalle sekä hänen omaisilleen.

Kajaanilainen Anne Ballini hakee parhaillaan koulututtevaksi saattohoidon tukihenkilöksi.

Hän haluaa ottaa haasteen vastaan ja omalta osaltaan levittää maailmaan hyvää, ilman erityisiä odotuksia. Ballini toivoo, että hän pystyy olemaan läsnä ja kanssakulkijana ihmisen viimeisinä päivinä maan päällä.

– Toivon, että voin kenties lievittää sitä pelkoa ja tuskaa, mikä tilanteeseen voi liittyä, kun ollaan elämän lopussa, Ballini sanoo.

Vapaaehtoistyöstä (siirryt toiseen palveluun) (Kajaanin vapaaehtoistyö) Ballinilla ei ole kokemusta, vaikka hän onkin tehnyt monenlaisia asioita ilman palkkaa. Kun Ballini kuuli saattohoidon tukihenkilötoiminnasta, hänen ensimmäinen reaktionsa oli, ettei hänellä ole siihen aikaa. Kiinnostusta kyllä löytyi.

Mielipide ajasta kuitenkin muuttui.

– Ajattelin, että jostakin sen ajan löydän ja ehdin, kun laitan itseni ehtimään, Ballini tuumaa.

Kynttilä palaa ikkunan edessä. Taustalla kukkasia.
Saattohoidon tukihenkilö toimii ammattihenkilöstön rinnalla ja mitään ihmeellisiä taitoja ei tarvita. Vierellä olo, kuuntelu, pysähtyminen ja kiireetön läsnäolo riittävät.Yle

Riittääkö tavallisen ihmisen tuki kuolevalle?

Kajaanilaisen sairaalapastori Jaana Rautio-Wacklinin mielestä riittää, sillä saattohoidon tukihenkilö toimii ammattihenkilöstön rinnalla.

– Hoitajilla ei jää kovinkaan paljon aikaa yhdelle potilaalle, kun hoidettavana on koko osasto, Rautio-Wacklin kertoo.

Tukihenkilö voi koskettaa, hyräillä, lukea tai kommunikoida jollakin muulla tavalla, johon hoitohenkilökunnalla ei välttämättä ole aikaa.

– Tämä on tärkeää. Tuki, mitä tavallinen ihminen antaa, voi olla vierellä oloa, kuuntelua, pysähtymistä ja kiireetöntä läsnäoloa kuolevan sekä hänen omaisten luona. Mitään ihmeellisiä taitoja ei tarvita ja tilannetta ei tarvitse pelätä, kertoo sairaalapastori Jaana Rautio-Wacklin.

Kenenkään ei tarvitse näännyttää itseään eikä raataa yli voimiensa.

Jaana Rautio-Wacklin

Toisen eläkkeelle siirtyneen sairaalapastorin virka päätettiin seurakunnan yt-neuvottelujen yhteydessä jättää täyttämättä. Vapaaehtoinen saattohoidon tukihenkilö ei kuitenkaan korvaa sairaalapastorin tai muun ammattilaisen tehtävää, vakuuttaa sairaalapastori.

– Vapaaehtoistoiminta on ollut seurakunnan painopistealueena jo vuosia ja nyt tarjotaan tämän tyyppistä toimintaa seurakuntalaisille, Rautio-Wacklin sanoo.

Herkkyydestä voimaa ja vahvuutta

Vapaaehtoiset valitaan huolella ja tarkasti, sillä saattohoidon tukihenkilönä toimiminen on raskasta myös vapaaehtoiselle.

Tukihenkilöksi hakeva Anne Ballini ei lähde asiaa erityisesti miettimään, eikä varaudu siihen mitenkään erityisellä tavalla. Yksi asia kuitenkin pohdituttaa ja se liittyy hänen omaan luonteeseen.

– En tiedä miten tulen käyttäytymään saattohoitotilanteessa. Olen herkkä ihminen, joten se voi olla myös voimavara ja vahvuus. Toivottavasti en valtaudu siinä tilanteessa ylisuremaan, Ballini sanoo.

Anne Ballini ja sairaalapastori Jaana Rautio-Wacklin
Tukihenkilöksi hakeva Anne Ballini ja sairaalapastori Jaana Rautio-WacklinJarmo Nuotio / Yle

Ballini kokee vahvuudeksi myös sen, että hän elää elämää hetki kerrallaan ja ottaa vastaan sen mitä tulee. Hän toivoo, että pystyy täyttämään niitä odotuksia ja toiveita, mitä kuoleva ihminen hänen vierellään tuntee.

– Hengitämme samaa ilmaa ja jos hän haluaa, että olen hiljaa ja pidän kädestä, niin sen teen, pohtii tukihenkilöksi hakeva kajaanilainen Anne Ballini.

Valituille tukihenkilöille järjestetään toimintaan peruskoulutus ja perehdytys hoiva- ja hoitoyksiköihin, jossa tukikäyntejä tehdään. Varsinaisen toiminnan käynnistyttyä tukihenkilöille järjestetään kerran kuukaudessa palaute- ja keskustelutilaisuus, jossa on mukana seurakunnan työntekijä.

Mitään ihmeellisiä taitoja ei tarvita ja tilannetta ei tarvitse pelätä.

Jaana Rautio-Wacklin

Vaikka tukihenkilöt allekirjoittavat vaitiololupauksen, rajatuissa keskustelu- ja purkutilaisuuksissa heillä on lupa puhua ja tuoda esille asioita, jotka ovat muodostuneet joko ongelmaksi tai hankaloittaneet toimintaa.

– He voivat ottaa myös henkilökohtaisen ajan ja keskustella kahdestaan seurakunnan työntekijän kanssa. Jos vapaaehtoistyö on liian raskasta, saa jäädä pois, täsmentää sairaalapastori Jaana Rautio-Wacklin.

– Kenenkään ei tarvitse näännyttää itseään eikä raataa yli voimiensa, Rautio-Wacklin jatkaa.

Saattohoito alkaa kun mitään ei ole enää tehtävissä

Saattohoito (siirryt toiseen palveluun) (Saatto.fi) on kuolevan ihmisen hoitamista silloin, kun toivoa paranemisesta ei ole. Tavoitteena on oireiden helpottaminen ja kivun lievittäminen. Samalla autetaan potilasta ja hänen omaisiaan mahdollisen ahdistuksen helpottamisessa.

Potilas voi toivoa saattohoitoon vapaaehtoista tukihenkilöä, jos hänellä on vähän läheisiä tai haluaa muista syistä lisäapua. Saattohoidon tukihenkilö täydentää läheisten ja ammattilaisten antamaa tukea. Tukihenkilö voi auttaa käytännön asioissa, kuten ruokailussa.

Myös potilaan läheiselle tukihenkilö voi antaa mahdollisuuden tarpeelliseen lepotaukoon tai olla keskustelukumppanina, jonka kanssa voidaan käydä läpi esimerkiksi eri tunnetiloja.

Vanhuksen kädet Marjoniemen terveyskeskuksessa Kouvolassa.
Valtiovalta on omalla tavalla huomioinut saattohoidon, sillä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi joulukuussa saattohoidon suositukset.Juha Korhonen / Yle

Elämän loppuvaiheen hoitoa ohjaavat ja säätelevät kansainväliset ja kansalliset lait, sopimukset ja suositukset, joista kerrotaan muun muassa terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (siirryt toiseen palveluun)(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) verkkosivuilla.

Saattohoidon toteutusta suuntaavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset. Niistä keskeisimpiä ovat YK:n Kuolevan oikeuksien julistus vuodelta 1975, Euroopan ihmisoikeussopimus vuodelta 1999 sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeuksia ja biolääketiedettä koskeva sopimus, joka on vuodelta 2009. Tarvelähtöisyys ja tasavertaisuus ohjaavat saattohoidon järjestämistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi joulukuussa 2017 saattohoidon suositukset (siirryt toiseen palveluun) (Sosiaali- ja terveysministeriö), joiden mukaan saattohoitoa ja palliativista eli oireita lievittävää hoitoa tulisi saada kattavasti ja yhdenvertaisesti koko Suomessa. Saattohoito on osa palliatiivista (siirryt toiseen palveluun)(Suomen palliatiivisen hoidon yhdistys) hoitoa, jota WHO:n arvioiden mukaan Suomessa tarvitsee vuosittain noin 30 000 ihmistä.

Hoitolaitoksissa henkilökunnan tuki on lähellä

Tänä vuonna Kajaanin seurakunnan käynnistämän saattohoidon tukihenkilötoiminnan taustalla on vuoden 2014 yhteisvastuukeräys (siirryt toiseen palveluun) (Kirkkopalvelut), jonka kotimaan kohteena oli saattohoidon kehittäminen. Varat toiminnan käynnistämiseen ovat jo valmiina.

Monessa muussa seurakunnassa saattohoidon tukihenkilötoiminta on jo käynnissä.

Tyhjä sairaalasänky.
Kajaanissa saattohoidon tukihenkilötoiminta käynnistetään kahdessa hoivakodissa ja terveyskeskussairaalan kahdella osastolla.Kimmo Hiltunen / Yle

Kajaanissa toiminta käynnistetään kahdessa hoivakodissa ja terveyskeskussairaalan kahdella osastolla. Näin siksi, että laitoksissa uudelle tukihenkilölle löytyy tarvittaessa tukea henkilökunnasta.

Kotisaattohoito on hieman erilaista, sillä silloin tukihenkilö menee vieraaksi toisen ihmisen kotiin. Kotisaattohoidon kynnys on hieman korkeampi, sillä se vaatii enemmän ammattitaitoa ja kokemusta.

– Hoitolaitoksessa tukihenkilö on hieman vieraalla maaperällä, niin kuin on hoidettavakin. Haluamme antaa tukihenkilöille hyvän alun. Jos vastaan tulee pulmia, heillä on mahdollisuus tukeutua henkilökuntaan, Rautio-Wacklin perustelee.

Koulutuksen tarve lähtee kysynnästä

Saattohoidon tukihenkilötoimintaa on monella paikkakunnalla ja usean eri toimijan järjestämänä.

Seurakuntien lisäksi eri kouluttavia tahoja ovat saattohoitokodit (siirryt toiseen palveluun) (Suomen palliatiivinen yhdistys), joita Suomessa on neljällä eri paikkakunnalla: Turussa, Tampereella, Helsingissä ja Hämeenlinnassa. Lisäksi syöpäjärjestöt (siirryt toiseen palveluun) (Syöpäjärjestöt) ovat kouluttaneet tukihenkilöitä jo vuosia.

Tilastotietoa ja tarkkaa lukumäärää saattohoidon tukihenkilöiden määristä ei kuitenkaan ole. Koulutettuja tukihenkilöitä on useita satoja, jopa tuhansia ympäri Suomen. Kaikki eivät kuitenkaan ole enää toiminnassa mukana.

Potilashuone Terhokodissa.
Terhokodin saattohoitohuone. Terhokoti on 17-paikkainen saattohoitokoti, joka sijaitsee Helsingin Lassilassa.Mårten Lampen / Yle

Suomen syöpäyhdistyksen kehittämispäällikkö Hannele Arvekari on vienyt eteenpäin syöpäjärjestöjen tukihenkilötoimintaa viimeiset kaksi vuotta.

Suomen Syöpäyhdistyksen saattohoidon vapaaehtoistoiminta palkittiin viime vuonna valtakunnallisella SOSTE-palkinnolla (siirryt toiseen palveluun) (Suomen sosiaali- ja terveys ry), jolla annettiin tunnustusta tärkeälle ja arvokkaalle työlle, jota sadat vapaaehtoiset tekevät saattohoitopotilaiden kanssa.

Vaikka kunnianosoituksella nostettiin esiin järjestöissä ja yhdistyksissä tehtävä vapaaehtoistyö ja sen moninaisuus, niin Arvekari myöntää, että saattohoidon tukihenkilöiden tarve ja kysyntä vaihtelee paikkakunnittain.

– Eroja eri paikkakuntien välillä on, mutta sellainen tuntuma minulla on, että kysyntää vapaaehtoisista tukihenkilöistä on, sillä koulutuksen tarve lähtee kysynnästä, sanoo viime viikonloppuna Seinäjoella Pohjanmaan syöpäyhdistyksen ja paikallisen terveyskeskuksen yhteisessä koulutustilaisuudessa ollut Arvekari.

Haluamme antaa tukihenkilöille hyvän alun.

Jaana Rautio-Wacklin

Kajaanissa uskotaan, että saattohoidon tukihenkilöille on kysyntää, vaikka aikaisemmin paikallisen syöpäyhdistyksen kouluttamien tukihenkilöiden tarve oli vähäistä. Sairaalapastori Jaana Rautio-Wacklin arvelee, että omaisilla ei ole ollut tarpeeksi tietoa asiasta ja samalla omaisia ei ole rohkaistu tarpeeksi tarttumaan tällaisiin asioihin.

– Meillä on tarkoitus ottaa tämä asia huomioon ja laatia potilaan omaisille esite, jota henkilökunta voi jakaa osastolla, kun saattohoitopäätös on tehty, Rautio-Wacklin kertoo.

Sairaalapastorin ehtoollispöytä
Papin etuoikeus on tarjota saattohoidettavalle ja omaisille mahdollisuuden nauttia ehtoollinen.Jarmo Nuotio / Yle

Monesti, kun pappi kutsutaan paikalle, ei kuolevan potilaan kanssa voi enää käydä keskustelua.

Rautio-Wacklin toivookin, että tukihenkilö kutsutaan mukaan vähän aikaisemmin, jotta kuolevalle ja tukihenkilölle ehtii muodostua tuttavuus, jota ei yhdestä käyntikerrasta muodostu.

– Minusta parin viikon mittainen saattelu olisi sopiva, mutta niitä tulee olemaan monenlaisia. Se riippuu siitä, milloin yhteydenotto lähtee potilaalta tai omaisilta ja miten löydetään sopiva kuuntelija sekä vapaaehtoinen juuri siihen tilanteeseen, kertoo Kajaanin sairaalapastori Jaana Rautio-Wacklin.

Lue lisää:

Aimo Sinkkonen kulkee kuolemansairaiden rinnalla: "Tehtävä ei ole helppo, mutta pidän sitä arvokkaana"

Sellisti Ulla Lampela on soittanut kuoleville kymmeniä kertoja: "Se on pyhä hetki"

Saattohoitaja: Kuoleva kaipaa rakkaitaan loppuun asti – "Kun omaiset ovat tulleet, kuoleva onkin virkistynyt"