Kaikkein pienimmistä asioista kertonut lehti lopettaa 30 vuoden jälkeen – Päätoimittaja: "On ne aina joitain kiinnostanut"

Pikkutarkasti rajakylän arjesta kertonut lehti ilmestyy ensi viikolla viimeisen kerran.

painetut julkaisut
Uutis-Vainikkala-lehtiä
Uutis-Vainikkalan levikki on noin 300.Petri Kivimäki /Yle

Lappeenranta– Tästäkin on kerrottu meidän lehdessä.

Siis siitä, että Lappeenrannan Vainikkalan sankarivainajien muistotaulut olivat vähän aikaa hukassa, kunnes ne löytyivät seurakuntasalin nurkasta.

Itse asiassa ei taida olla olemassakaan sellaista asiaa, josta Vainikkalassa ilmestyvä Uutis-Vainikkala ei ole kertonut. Kerran kuukaudessa postilaatikosta on kolahtanut 12–16-sivuinen lehti, joka varmasti kertoo kaiken, mitä noin 500 asukkaan rajakylässä on tapahtunut.

Uutis-Vainikkalan ensimmäinen numero ilmestyi helmikuussa 1988. Nyt 30 vuoden ja 358 lehden jälkeen on edessä loppu. Viikon kuluttua ilmestyy Uutis-Vainikkalan viimeinen numero.

Valtava into

Sauli Vainikka oli reilut kolmekymppinen mies, kun häneen iski valtava into ja innostus. Naapurikunnassa Ylämaalla oli ilmestynyt monistenippuna Ylämaan kuntatiedote. Jotain sen tapaista pitää saada Vainikkalaan.

– Lehden teko otti mukaansa heti alkuajatuksesta lähtien. Tammikuussa 1988 ruvettiin kirjoittamaan, kertoo Vainikka.

Silloin Vainikkalassa asui vielä paljon ihmisiä. Oli koulut sekä kaupat ja tapahtumia oli paljon. Kirjoitettavaa oli paljon. Tekstiä syntyi aluksi kirjoituskoneen ja alkeellisen tietokoneen välimuodolla sivu kerrallaan.

Ensimmäinen lehti oli kahdeksansivuinen. Se kertoi presidentinvaalien äänestystuloksesta, reservin aliupseerien tapahtumista, koulun kuulumisista, tulevista tapahtumista ja urheilu-uutisista. Lisäksi lehdessä oli pakina ja nimikilpailu. Seuraava lehti olikin jo nimeltään Uutis-Vainikkala, kun 9-vuotias Saara Kiesi oli lehdelle nimen keksinyt.

– Siihen aikaan Ankkalinnassa ilmestyi Uutis-Ankka. Olisikohan Saara sen siitä keksinyt, naurahtaa Sauli Vainikka.

Uutis-Vainikkala ja Sauli Vainikka
Sauli Vainikka selailee Uutis-Vainikkalan ensimmäisiä numeroita.Petri Kivimäki /Yle

Ei vain hömppää

Uutis-Vainikkala on alusta lähtien ollut Vainikkalan kylätoimikunnan lehti. Lehden toimitus on ollut kunnianhimoinen, eikä se halunnut tehdä vain kevyitä juttuja. Lehden palstoilla on käsitelty hyvin tarkkaan esimerkiksi viereisen Vainikkalan rautatieaseman ja ratapihan turvallisuutta.

Lappeenrannan Vainikkalan ratapiha on Vainikkalassa merkittävä työllistäjä. Kylän halki kulkee Suomen ainoa säännöllinen henkilöliikenteen rautatieyhteys Suomesta Venäjälle. Vainikkalassa pysähtyvät Helsingin ja Pietarin väliä kulkeva Allegro sekä Helsingin ja Moskovan väliä kulkeva Tolstoi-juna. Muutama kuukausi sitten Vainikkalassa nähtiin myös VR:n kilpailija, kun Fenniarail toi sinne veturinsa.

– Siitäkin on kerrottu meidän lehdessä, kertoo Sauli Vainikka.

Uutis-Vainikkala on perusteellisesti kertonut kylälle tulevan uuden tien rakennusvaiheista, kirjaston ja koulun lakkauttamisesta kylän sekä tietysti Vainikkalan koulun vaiheista. Koulu Vainikkalasta lakkautettiin keväällä 2011.

Sauli Vainikka ja Allegro-juna Vainikkalassa
Vainikkalassa pysähtyy Pietariin kulkeva Allegro. Siitä Sauli Vainikka on kertonut lehden sivuilla useaan kertaan.Petri Kivimäki /Yle

Oikea lehti

Uutis-Vainikkala ilmestyi aluksi monistenipun näköisenä lehtenä, mutta jo vuonna 1991 lehden tekoon alettiin käyttää taitto-ohjelmaa ja näin Uutis-Vainikkala saatiin enemmän oikean lehden näköiseksi.

Sauli Vainikka on ollut tekemässä lehden jokaista numeroa. Välillä avustajia on ollut mukana enemmän ja vähemmän, mutta viime aikoina lehden sisältö on ollut päätoimittaja Vainikan vastuulla. Hän kirjoittaa itse ja pyytää tekstejä vainikkalalaisilta. Ihan kaikkea ei onneksi tarvitse tehdä itse.

– Tällä hetkellä Teppo Suhonen auttaa lehden teksteissä ja Esa Rantanen hoitaa taiton.

Talkootyönä lehti painetaan ja nidotaan isolla kopiokoneella tukevalle paperille, että se ulkoasultaankin muistuttaa oikeaa lehteä. Kerran kuukaudessa talkooporukka jalkautuu ja jakaa lehdet tilaajille. Posti nosti liikaa postimaksuja, eikä kylätoimikunnalla enää ollut varaa postimaksuihin. Tilaajille lehti on maksanut 25 euroa vuodessa.

Uutis-Vainikkala
Uutis-Vainikkala kertoi laajasti vuonna 1999 ratapihalla sattuneesta ympäristöonnettomudesta.Petri Kivimäki /Yle

Tarkka muisto kylästä

30 vuoden aikana Uutis-Vainikalan sivuille on tarttunut valtava määrä tietoa kylän vaiheista. Harvasta suomalaiskylästä on yhtä hyvää kuukausittaista dokumentointia kylän tapahtumista ja sattumuksista.

Vainikkala on asukasluvultaan pieni kylä. On aikamoinen saavutus tehdä kerran kuukaudessa lehti kylästä, jossa loppujen lopuksi ei kovin paljon tapahdu.

– Tarvitaan mielikuvitusta ja avoimia aisteja. Kun katsoo ympärilleen, niin aina sieltä jotain, mistä voi jutun tehdä. Kun kirjoittamiseen ja asioiden tutkimiseen on paljon mielenkiintoa, niin ei se juttujen tekeminen oli ikinä ollut mikään ylivoimainen haaste, sanoo päätoimittaja Sauli Vainikka.

Vainikka on itse ylpeä siitä historiamäärästä, mitä Uutis-Vainikala on lukijoilleen tarjonnut. Lehden sivuilla on kerrottu monta muistelua sellaisesta Vainikkalan menneisyydestä, joiden kertojia ei enää ole olemassakaan. Lehdessä ilmestyneiden tarinoiden pohjalta on kirjoitettu myös kaksi kirjaa: Vainikkalalaiset kertovat sota-aikaa sekä Vainikkalan koulun historia.

Tällä hetkellä Vainikkalassa on mieli vähän alamaissa. Kauppa on lopettanut, samoin kirjasto ja koulu. Nyt loppuu lehtikin.

– Koko ajan keski-ikä nousee. Mutta edelleen uskon parempaan. Venäjän läheisyys voi tätä kylää vahvasti ylöspäin nostaa.

Uutinen Uutis-Vainikkalan sivuilla
Uutis-Vainikkala 12.2.1993.Petri Kivimäki /Yle

Viimeinen Uutis-Vainikkala ilmestyy 23.2.2018. Kolmenkymmenen vuoden urakka päättyy.

– Taloudelliset realiteetit tulivat vastaan. Ilmoitukset eivät enää myy ja kylätoimikunta on iso haaste kerätä se rahoitus joka vuosi, kertoo Sauli Vainikka.

Haaveena on vielä saada aikaan tietokanta, josta löytyisi tieto, missä numerossa mikäkin juttu on ilmestynyt.

– Tosi pienistä asioista on kerrottu. Joku on sanonut, että ketä ne kiinnostavat, mutta kyllä ne aina jotain on kiinnostanut.

Alkuvuodesta 1993 kylän nuoret löysivät paikallisen huolintayhtiön konttorista kolme urheilukilpailujen palkinnoiksi saatua pokaalia. Ne olivat tummuneita, mutta muuten hyväkuntoisia.

– Siitäkin on kerrottu meidän lehdessä, kertoo Sauli Vainikka.

Sauli Vainikka
Sauli Vainikka on lehden lisäksi tehnyt Vainikkalaan luontopolkuja ja rakentanut kyläläisten kanssa kaikille yhteisen nuotiopaikan.Petri Kivimäki /Yle