Opiskelija ei olisi millään halunnut puhujaksi yliopiston juhliin – kannatti mennä: "Puhe naiselle" vei hänet Ultra Bran sanoittajaksi

Ensimmäinen radiohitti oli vähällä jäädä sanoittajalta itseltään kuulematta.

suomirock
Erpo Pakkala
Erpo Pakkala on tehnyt sanoituksia Kerkko Koskisen sävellettäväksi lähes kahdenkymmenen vuoden ajanPyry Sarkiola / Yle

Sanoittaja Erpo Pakkala, 42, muistaa vieläkin, kuinka hänen ensimmäinen radiosoitossa ollut kappaleensa oli vähällä mennä ohi korvien. Elettiin kesää 2000, ja kyseessä oli Ultra Bra -yhtyeen viimeiselle, Vesireittejä-levylle päätynyt Pinnan alla.

Sävellys oli Kerkko Koskisen, mutta sanat olivat nuoren suomen kielen opiskelijan Erpo Pakkalan kynästä.

– Kun kappale alkoi soida radiossa, olin töissä rakennuksilla Helsingissä. Ei siellä purkuhommien ja pölyn keskellä paljon pystynyt radiota kuuntelemaan.

Sitten Pakkala kuuli, kuinka ihmiset puhuivat radiossa soivasta uudesta Ultra Bran kappaleesta.

– Taisihan se jonkinlainen kesähitti silloin olla.

Radion kuunteleminen töissä oli edelleenkin hankalaa, mutta Pakkala halusi tietää, miltä oma sanoitus sävellettynä kuulostaa.Tuohon aikaan ei voinut mennä Spotifyyn tai muuhun musiikin suoratoistopalveluun. Musiikkia pystyi kuuntelemaan lähinnä radiosta tai cd-levyltä.

Kerkko Koskinenkin kuuli Pakkalan tilanteesta ja yritti varmistaa, että Ultra Bran uusi sanoittaja kuulee laulunsa. Koskinen toimitti Pakkalalle markkinointia varten tehdyn cd-singlen kuunneltavaksi.

Mutta sekään ei auttanut.

– Huomasin, että cd-soittimeni oli rikki.

Pakkala päätti soittaa kaverilleen, jolla oli toimiva cd-soitin. Tuore sanoittaja järjesti itsensä kaverinsa luokse ja pääsi vihdoin kuuntelemaan, millaista kesähittiä radion kuuntelijoille soitetaan.

– Korkkasimme siinä kuunnellessa viinipullon ja totesimme, että “ah, näin se Pinnan alla -biisin vesi ja viini virtaavat”.

Erpo Pakkalan ja säveltäjä Kerkko Koskisen yhteistyöhön johtanut tapahtumaketju oli alkanut vain joitakin kuukausia aiemmin – täysin sattumalta.

Puhe naiselle

Erpo Pakkalan arki sujui 2000-luvun taitteessa Helsingin yliopistossa. Opintojen parissa puurtamisen lomaan sattuivat osumaan myös suomen ja suomen sukukielten ja kulttuurien opiskelijoiden ainejärjestön 50-vuotisjuhlat, joihin Pakkala haluttiin juhlapuhujaksi. Hän ei kuitenkaan puheen pitämisestä heti innostunut.

– Olisin kai mieluummin halunnut keskittyä siinä tapahtumassa vain juhlimiseen. Tai ehkä vain nautin pitkästä suostuttelusta.

Sitkeän taivuttelun jälkeen Pakkala saatiin värvättyä juhlapuhujaksi iltapukuja vilisevään tapahtumaan.

Puhuminen juhliville opiskelijoille Vanhalla Ylioppilastalolla oli lopulta mieluinen tehtävä. Valtaosa suomen kielen opiskelijoista oli tuolloin naisia, joten Pakkala päätti kohdistaa puheensa ympärillä olevalle naisenemmistölle. Hänen esityksensä sai nimekseen “Puhe naiselle”.

Nuottikirjan sivu
Ultra Bralle kouvolalainen Erpo Pakkala ehti tehdä kaksi sanoitusta ennen kuin yhtye päätti lopettaa toimintansaPyry Sarkiola / Yle

– Kai se oli jonkinlainen ylistys naisille. Opiskelijoista vain kourallinen oli miehiä.

Juhlijoiden joukossa ja yhtenä juhlapuhujana oli myös opiskelija Anni Sinnemäki. Hän opiskeli Venäjän kirjallisuutta ja kielitiedettä ja oli myös yksi Ultra Bra -yhtyeen sanoittajista. Sinnemäen mukana juhlissa oli myös hänen silloinen puolisonsa Kerkko Koskinen. Hän kiinnitti huomionsa Erpo Pakkalan tekemän puheen runolliseen loppuun.

Puhelu, joka muutti kaiken

Seuraavalla viikolla Kerkko Koskinen soitti.

– Ultra Bralla oli hieman pulaa sanoituksista ja hän kysyi, kiinnostaisiko minua tehdä tekstejä. Sanoin, että totta kaikki – tekstejä löytyy, koska olen niitä koko ikäni kirjoittanut.

Puhelinkeskustelun jälkeen Pakkala lähetti Koskiselle muutamia sanoituksia. Lopulta niistä kaksi päätyi lokakuussa vuonna 2000 ilmestyneelle Vesireittejä-albumille. Kappaleet ovat nimeltään Kuiskaus ja Pinnan alla.

Kuiskaus-kappaleen sanat ovat lähes samat kuin juhlapuheeni loppuosa.

Levy nousi heti Suomen virallisen albumilistan ykköseksi. Samalla Erpo Pakkala nousi sanoittajien eliittiin Suomessa.

Oppinsa hän ammensi eräästä Kouvolassa toimineen koulun kellarista – ja ysärilegenda Raptorilta.

Räppiä opettajien kiusaksi

1980- ja 90-lukujen taitteessa Rapters -niminen kolmen pojan rap-yhtye harjoitteli ja äänitti musiikkia Kouvolan Yhteiskoulun kellarissa. Silloin elettiin huumoripitoisen suomirapin aikaa. Pinnalla oli Raptori.

Trion sanoitukset teki pääosin Pakkala.

– Biisejä tehtiin innolla ja aika paljonkin. Sanoitukset kertoivat koulun arjesta. Niissä vilisi luokkakavereita ja koulun opettajia. Äänitteitä sitten soitettiin luokkaretkillä bussien kaiuttimista opettajien kiusaksi.

Koulua vastapäätä kadun toisella puolella sijaitsi kirjasto, josta tuli Pakkalalle tärkeä paikka.

Erpo Pakkala
Kouvolan pääkirjasto on paljon lukevalle Erpo Pakkalalle tuttu paikkaPyry Sarkiola / Yle

– Kouvolan pääkirjastossa tuli vietettyä tosi paljon aikaa jo kouluikäisenä yläasteella ja lukiossa. Olen aina lukenut paljon ja poiminut kirjoista ajatuksia, jotka saattavat jalostua sanoituksiksi.

Rap-musiikki kulki mukana myöhemmin myös opiskeluaikoina. Pakkala teki pro gradu -työnsä muun muassa Elastisen bändinä tunnetun Fintelligens-yhtyeen sanoituksista ja niiden kielikuvista.

– Se oli hauskaa, että sain tehdä gradun minua oikeasti kiinnostavasta aiheesta. Yliopiston professoritkin innostuivat silloin 2000-luvun alussa hieman uudenlaisesta kielentutkimuksesta.

Noin 20 sanoitusta

Ultra Bran Vesireittejä pysyi 19 viikkoa Suomen virallisen listan TOP 40:ssä. Vuodesta 1994 toiminut bändi lopetti vuonna 2001.

Kesällä 2017 Ultra Bra teki kolmen festivaalin kiertueen ja lisäksi kolme areenakeikkaa Helsingissä joulukuussa. Kyseessä olivat yhtyeen ensimmäiset ja toistaiseksi viimeiset esiintymiset 16 vuoteen. Ultra Bran paluusta kertoi muun muassa Yle tammikuussa 2017.

Yhtyeen suosio on ollut Pakkalalle yllätys.

– Ultra Bra oli aika hurmoksellista meininkiä aikanaan ja oli sitä joulukuussakin. Jotain selittämätöntä taikaa Koskisen sävellystyössä on. Hän saa tekstin elämään ja ikään kuin säveltää tekstistä.

Erpo Pakkalalta on julkaistu kaikkiaan parisenkymmentä sanoitusta. Kaikki nämä kappaleet on säveltänyt Kerkko Koskinen.

Ne löytyvät – kahta Ultra Bran levylle päätynyttä sanoitusta lukuun ottamatta – Kerkko Koskisen Kollektiivi -yhtyeen tai Koskisen soolo-ohjelmistosta.

Terapiamusiikkia miehille

Palautetta sanoituksistaan Pakkala sanoo saaneensa erityisesti miehiltä.

– Jostain syystä näin on ollut. Onhan se hienoa kun tulee semmoinen palaute, että “selvisin vaikeasta tilanteesta kuuntelemalla puoli vuotta putkeen _Sateentekijää_”. Itse en tosin ajattele, että se kappale olisi jokin terapiabiisi.

Yhden palautteen Pakkala muistaa aina. Hän seisoi Ruisrockissa yleisömassan keskellä ja huomasi äkkiä, kuinka hänen ympärillään olevat ihmiset osasivat biisin sanat ulkoa ja lauloivat mukana. Ne olivat hänen kirjoittamansa sanat.

– Se on nautinnollinen hetki. Ihmiset laulavat siinä vieressä, eikä kukaan tunne mua.

Sateentekijä on Kerkko Koskisen albumilta Rakkaus viiltää vuodelta 2002.

Onko koskaan tehnyt mieli koputtaa ketään olkapäähän ja sanoa, että nämä ovat muuten minun tekemäni sanat?

Pakkala huvittuu.

– Kaverit ovat hoitaneet sen. Itse olen siinä vaiheessa poistunut terassin puolelle.

Kirjat ruokkivat mielikuvitusta

Kun Pakkala kävelee pitkin Töölönlahden rantaa töihin, hän miettii usein sanoituksia. Hän sanoo huomanneensa, että kävelemisessä ja liikkumisessa ylipäänsä on jotain sellaista, joka saa ajatukset liikkeelle.

– Jos olen vain paikoillani, pään sisällä ei pyöri mikään.

Erpo Pakkala, sanoittaja, työmatka, Töölönlahti, silta, mies katsoo kameraan Töölönlahden sillalla, selfie
Kävelymatka töihin on usein inspiroinut Erpo Pakkalaa sanoituksiin. Työmatka kulkee muun muassa tätä Töölönlahden siltaa pitkin.Erpo Pakkala

Hän jättää tietoisesti sanoituksia tekeytymään alitajuntaansa.

– Sanon alitajunnalle illalla, että jätän nämä nyt sinne pyörimään, katsotaan sitten aamulla uudestaan. Sanoitukset jäsentyvät yön aikana päässä ja aamulla niihin on taas helpompi tarttua.

Pakkala asuu nykyään Kouvolassa ja toimii terveydenhuollon ammattilaisille ja päättäjille suunnatun Mediuutiset -lehden toimituspäällikkönä. Osan viikkoa hän asuu työnsä vuoksi Helsingissä. Junamatkojen aikana hän lukee paljon – viime aikoina muun muassa fantasiakirjallisuutta ja scifiä. Nytkin hän kaivaa repustaan teoksen, jonka on saanut luettua loppuun. Kirja on tuoreen nobelvoittajan Katzuo Ishiguron Haudattu jättiläinen.

Pakkalan mukaan jo pelkkä kirjan nimi saa ajatukset liikkeelle.

– Sitä voi miettiä, mitä kaikkea haudattu jättiläinen voi vaikka ihmissuhteissa tarkoittaa.

Äskettäin hän on syventynyt myös ruotsalaisen Lars Wilderängin kirjaan Tähtikirkas. Tarina on kuvaus epätoivotusta lähitulevaisuudesta, jossa sähköt ja tietoverkot on menetetty ja pohjoismainen hyvinvointi romahtaa.

– Mielikuvitustani ruokkii sellainen kirjallisuus, jossa mennään arkitodellisuuden ulkopuolelle.

Sanoittajan työn ja siinä inspiroitumisen kannalta joskus voi riittää aivan toisenkin tyyppinen kirjoihin perehtyminen kuin lukeminen. Sellaisessa tilanteessa Pakkala saattaa vain kulkea kirjaston hyllyjen välissä lueskelemassa kirjojen kansitekstejä ja nimiä.

Uusia sanoituksia

Sanoituksiinsa Pakkala etsii aiheita ihmissuhteista ja selviytymistarinoista. Hän yrittää kytkeä tarinansa tavalla tai toisella arkeen, olipa sitten kyse rakkaustarinoista tai lapsettomuudesta.

– Missäpä sanoituksissa parisuhteet eivät olisi esillä. Rakkauden etsiminen, löytäminen, kadottaminen ja löytäminen uudelleen – sitähän se ihmiselämä aika pitkälle on.

Rakkaudella sanoittaja ei tarkoita ainoastaan romanttista rakkautta.

– Yhtä lailla voi hullantua rakkaudesta omiin lapsiin, urheiluun, musiikkiin tai vaikkapa rekisterikilpien bongaamiseen.

Yhteistyö Erpo Pakkalan ja Kerkko Koskisen jatkuu yhä. Viimeksi tammikuun lopussa hän lähetti tekstejä Koskiselle. Hän on hieman arvoituksellinen sen suhteen, mitä uusimmille teksteille tapahtuu.

Kerkko Koskinen
Kerkko KoskinenJani Saikko / Yle

– En uskalla tässä vaiheessa paljastaa enempää. Ehkä siellä pian on jokin teksti Kerkon flyygelin päällä antamassa säveltäjälle inspiraatiota.

Eikä sanoittajan työpöytä suinkaan ole vielä tyhjä. Ei pitkään aikaan.

– Keskeneräisiä sanoituksia on ihan järkyttävä määrä. Aihioita on paperilapuilla, puhelimen muistiossa ja sähköpostissa satoja ellei tuhansia.