Kulttuuriväen tuska rahoituksesta –"Pitäisi nähdä pitkäaikainen vaikutus, sillä eihän tänne hotellihuoneiden takia tulla"

Moni kulttuuritapahtuma ja teatteritalo on riippuvainen avustuksista, joita kunta tai valtio niille myöntää. Jos kunta leikkaa tukea, kultuurintekijä joutuu supistamaan toimintaansa. Näin on käynyt esimerkiksi Kokkolassa, jossa kaupunki kamppailee säästöjen kanssa.

kulttuurit (kulttuurimuodot)
Pohjantähti-oopperan ensi-ilta.
Kokkolan Oopperan Giacomo Meyerbeerin Pohjantähti esitettiin 2017 kaksi kertaa Kokkolassa ja kerran Helsingissä Musiikkitalolla vuonna 2017.Ulla NIkula / West Coast Kokkola Ooppera

Kannatusyhdistyspohjalta toimiva Kokkolan kaupunginteatteri on viime vuosina saanut kaupungilta toimintaansa liki saman summan vuosittain eli noin 905 000 euroa.

Kesken viime vuotta säästöpaineissa kamppaileva kaupunki leikkasi tukea yllättäen 16 000 eurolla.

– Onneksi samalla valtionosuutemme kasvoi 13 000 euroa eli melkein saman summan, kertoo teatterinjohtaja Juha Vuorinen.

Tälle vuodelle kaupungin säästö on jäänyt voimaan ja Kokkolan tuki on enää tuo 889 000 euroa.

Teatterinjohtaja Juha Vuorinen on hiukan huolissaan jatkosta, sillä lisäleikkauksista ensi vuodelle on kulttuuritoimessa jo puhuttu. Kohdistuvatko ne kaikille sektoreille samoin ja kuinka suurina, se selviää helmikuun aikana.

Tukileikkaus karsii esityksiä

Tu (siirryt toiseen palveluun)ore selvitys (siirryt toiseen palveluun) vertailee 24 kaupunkia ja niiden kulttuuriin satsaamia rahoja. Vertailussa Kokkola ja Seinäjoki ovat kärjessä siinä, että kaupungeilla ei juurikaan ole omia kulttuurilaitoksia. Niissä kulttuuria tekevät niin sanotun kolmannen sektorin toimijat eli esimerkiksi orkesterin, tapahtuman tai teatterin kannatusyhdistykset.

Irina Parviainen ja Pekka Johansson Niskavuoren Heta -näytelmässä Kokkolan kaupunginteatterissa.
Irina Parviainen ja Pekka Johansson Niskavuoren Heta -näytelmässä Kokkolan kaupunginteatterissa.Päivi Karjalainen / Kokkolan kaupunginteatteri

Yhdistysten kassaan rahaa kertyy lipputulojen lisäksi kunnan tai valtion avustuksina. Tuen saaminen ei silloin olekaan itsestäänselvyys. Tämän on huomannut esimerkiksi Kokkolan Oopperayhdistys, joka on tuottanut ammattilaisvoimin oopperaesityksiä Kokkolaan ja maailmalle 13 vuoden ajan.

Oopperan taiteellinen johtaja ja toiminnanjohtaja Anu Komsi kertoo, että aiempina vuosina ison produktion tuottamiseen tuli Kokkolan kaupungilta 70–75 000 euroa avustusta. Tapahtumien budjetti oli tyypillisesti noin 350 000 euroa, joten rahoitusta haettiin muualtakin, muun muassa säätiöiltä.

On selvää, että jos kaupunki tukee tapahtumaa rahallisesti, niin pitää miettiä, että se toiminta on sitten kaupunkilaisten hyväksi.

Raimo Vertainen, taiteellinen johtaja Kokkolan Talviharmonikka

Viime vuonna Kokkolan Ooppera koki kuitenkin ikävän yllätyksen, sillä aiemmin melko samantasoisena pysynyt kaupungin tuki tippui kolmasosalla aiemmasta, 50 000 euroon. Oopperassa petyttiin erityisen pahasti siksi, että jo pitkään valmistellulle Giacomo Meyerbeerin Pohjantähti-oopperalle oli aiemmin jo luvattu kohtuullisen tasoinen tuki.

– Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi teimme viime vuodelle erityisen ison produktion ja valmistelimme sitä kolme vuotta. Palkkoja maksettiin kaikkiaan yli sadalle ammattilaiselle. Kokkolan kaupungin päättäjät lupasivat jo hyvissä ajoin, että tuotanto saa kyllä kaupungilta tukea, mutta niin ei sitten tapahtunutkaan siinä mittakaavassa kuin ajattelimme, toteaa Komsi.

Ihmisiä opperalavalla.
Kokkolan Oopperan Der Silbersee -esityksessä Annami Hylkilä. vuonna 2014.Yl e/ Petri Puskala

Miksi niin kävi? Oopperan taiteellinen johtaja näkee perimmäiseksi syyksi arvostuksen puutteen.

– Kokkolan kaupunginjohtaja on vaihtunut tässä välissä. Onkohan sitten niin, että nykyinen kaupunginjohtaja ei arvosta korkeakulttuuria samalla tavalla kuin Antti Isotalus teki, pohtii Komsi.

Kun kaupungin tuki supistui, oopperaesitysten määrä Kokkolan Kampushallilla puolitettiin aiemmin suunnitelluista neljästä kahteen. Näin saatiin esiintyjien palkkakustannuksia karsittua.

– Onneksi meillä oli myös esitys Helsingin Musiikkitalolla. Siihen saimme säätiöiltä tukea sen verran, että en joutunut maksamaan kuluja omalta säästötililtäni, kertaa Komsi viime vuoden tapahtumia.

Hyviäkin kokemuksia

Kaikki tapahtumajärjestäjät eivät ole pettyneet saamiinsa tukiin.

Kuvassa mies soittaa shengia ja toinen harmonikkaa
Kokkolalainen yleisö kuuli ensimmäistä kertaa suu-urku shengin soittoa, kun kiinalainen Wu Wei ja ranskalainen Pascal Contet esiintyivät Talviharmonikkafestivaaleilla.Heini Holopainen / Yle

Kokkolan Talviharmonikkafestivaali on piristänyt talvista kaupunkia jo 20 vuoden ajan. Taiteellisella johtajalla Raimo Vertaisella on vain hyvää sanottavaa Kokkolan tukipolitiikasta.

Esimerkiksi vuoden 2018 festivaalien noin 130 000 euron budjetista Kokkolan kaupungin tapahtuma-avustus kattaa miltei kolmasosan.

– Kaupungin tuki on ollut samantasoista jo pitkään. Tietenkin me elämme aina suu säkkiä myöten, joten me pärjäämme niillä, mitä saamme. Sen lisäksi on luonnollisesti lipputuloja ja sponsorirahaa, mutta me emme mitenkään tulisi toimeen ilman talkoolaisia. Koko festivaali perustuu talkoohenkeen, Vertainen kertoo.

Seinät vai sisältö?

Kaupunkien vertailussa Vaasa sijoittuu maan kärkeen siinä, että Vaasassa kulttuuri on kaupungin itsensä järjestämää ja hallinnoimaa. Silloin kaupungin budjetin kautta myös kulkevat kaikki esimerkiksi teatterin saamat valtionosuudet. Jos taas kaupunki ainoastaan avustaa kolmannen sektorin kulttuurintekijöitä, valtionosuudet eivät näy kaupungin budjetissa.

Jos kulttuuri ajetaan alas, miten käy kaupungin vetovoimalle?

Juha Vuorinen, Kokkolan kaupunginteatterin johtaja

Siksi kulttuurirahoituksia vertailtaessa Vaasa näyttäytyy hyvin kulttuurimyönteisenä kaupunkina. Asukasmäärään suhteutettuja nettokäyttökustannuksia (siirryt toiseen palveluun) vertailtaessa Vaasa satsasi vuonna 2016 peräti 256,6 euroa/asukas kulttuuriin, mikä on eniten koko maassa.

Vaasan kulttuurijohtaja Sanna Bondas toteaa, että Vaasalle on kunnia-asia profiloitua kulttuurimyönteisenä kaupunkina.

Silti isolle rahalliselle satsaukselle löytyy myös rakenteellisia tekijöitä. Kaupungissa toimii kaksi kaupunginteatteria, joiden kummankin saamat valtionavut kulkevat kaupungin budjetin kautta. Vaasa saa lisäksi korotettua valtionosuutta, koska sillä on aluevastuu kirjastoista ja museoista.

– Vaasassa kulttuurin ei myöskään ole tarvinnut säästää sen enempää kuin muidenkaan kaupungin yksiköiden. Kulttuuri on täällä ollut aina positiivinen ylpeyden aihe ja imagokysymys, iloitsee Bondas.

Ronja Ryövärintytär Vaasan kaupunginteatterissa.
Ronja Ryövärintytär Vaasan kaupunginteatterissa 2016.Antti Haavisto / Yle

Kokkolassa talviharmonikkafestivaaleja järjestävä Raimo Vertainen miettii, onko kunnallisen kulttuurin malli parempi kuin yhdistysvetoinen malli. Jos vaikka kunnallisuus toisi rahoitukseen vakautta?

– Ainakin meidän osaltamme tämä yhdistysten malli on onnistunut. Se olisi laajemman pohdinnan paikka, että miten pitäisi toimia. Eli onko ennemmin seiniä vai sisältöä. Itse kannatan sitä sisältöä.

Suoko yhdistysten malli kenties enemmän taiteellista vapautta?

– No sanotaanko, että valistunutta vapautta. On selvää, että jos kaupunki tukee tapahtumaa rahallisesti, niin pitää miettiä, että se toiminta on sitten kaupunkilaisten hyväksi, pohtii Vertainen.

Tukien varassa toimimisen varjopuoli

Kokkolan Oopperayhdistys ei vuonna 2018 tuota isoa oopperaproduktiota. Edellisvuoden iso ponnistus vaatii huilimista.

Jotain olisi Kokkolassa kuitenkin tarkoitus järjestää, mutta muoto on vielä auki, kertoo taiteellinen johtaja ja toiminnanjohtaja Anu Komsi.

Suunnitelmat menivät uusiin puihin siksi, että totuttu yhteistyökumppani kahvila Saha on vaikeuksissa. Oopperalaiset ovat viime vuosina tehneet yhteistyötä Ykspihlajan kulttuuriviikkojen kanssa ja tapahtumapaikkana on ollut juuri Saha. Ensi kesänä Saha ei välttämättä toimi, sillä se ei saanut poikkeuslupaa toiminnalleen. Lupa olisi tarvittu siksi, ettei alueella ole vakinaista kaavaa.

– Täytyy nyt miettiä, mitä tänä vuonna tehdään. Aiemmat kaavailut pitää järjestää uusiksi, jos Saha ei ole toiminnassa.

Anu Komsi
Anu Komsi.Puoli seitsemän / Yle

Komsi kertoo, että jatkoa pitää muutenkin sulatella, jos Kokkolan kaupungin tukilinja pysyy niukkana.

– Täytyy tehdä omat johtopäätökset. Meidän oopperamme tuo maailmalla ja muualla kuuluisuutta kaupungille, joka ei itse tue toimintaamme. Se tuntuu hullulta. Tänä vuonna yhdistyksen verotuotot kaupungille ylittävät reilusti sen, minkä verran kaupunki meitä viimeksi tuki.

Tuki kulkee jälkijunassa

Kokkolan Talviharmonikan taiteellinen johtaja Raimo Vertainen miettii, että vaikka valtion ja kaupungin tukisummat olisivatkin riittäviä, niiden maksamismenettelyssä olisi parantamista.

Kuvassa Raimo Vertainen
Raimo Vertainen.Anne Yrjänä

– On stressaavaa, että valtion tuki tiedetään vasta kuukausi festivaalien jälkeen ja kaupunginkin tuki vasta viime tingassa. Kuitenkin ohjelmaa suunnitellaan jo pari vuotta etukäteen ja taiteilijat varataan jo silloin. Toivoisin, että tieto tuista tulisi riittävän ajoissa. Ne voitaisiin myöntää useammalle vuodelle kerrallaan, se helpottaisi tilannetta.

Kokkolan kaupunginteatterin johtaja Juha Vuorinen harmittelee, että kulttuurin rahat ovat tässä maassa tiukassa. Vaikka rahoitusmalleja muuteltaisiin miten tahansa, paras apu olisi nykyistä isompi rahasumma.

– Pitäisi nähdä kulttuurin pitkäaikainen vaikutus, sillä eihän tänne hotellihuoneiden takia tulla. Ei se näy tässä ja nyt, mutta kulttuuri vaikuttaa yleiseen vetovoimaan. Jos kulttuuri ajetaan alas, miten käy kaupungin vetovoimalle? Paikkakunnalle tullaan tapahtumien ja tekemisen takia. Tai laajemmin niin, että ihmiset tarvitsevat virikkeitä asuessaan jossain paikkakunnalla. On oltava mielekästä tekemistä ja kulttuuri on siinä oleellinen tekijä, perustelee Juha Vuorinen.

Kuvassa mies seisoo teatterin lavasteissa.
Juha Vuorinen.Kreeta-Maria Kivioja / Yle