Joko vaipoissa varttuu sukupolvi, joka ei enää tarvitse #metoota? 5 vinkkiä pikkulasten seksuaalikasvatukseen

Keho on pienelle lapselle ilon aihe. Häpeä on opittua.

seksuaalikasvatus
Piirretty pariskunta makaa sängyssä 70-luvun seksivalistuskirjan kuvituksessa
Seksuaalisuuteen liittyvät asiat kiinnostavat lapsia sukupolvesta toiseen. Kuva Mistä olen tullut -kirjasta vuodelta 1973.Mistä olen tullut? -kirja

Ihminen on seksuaalinen olento kehdosta hautaan. Seksuaalikasvatusta tarvitaan vaippaiästä lähtien, jotta lapsi oppii kunnioittamaan itseään ja muita.

1. Pienellä lapsella on oikeus seksuaalikasvatukseen, mutta se ei tarkoita seksivalistusta

Kaikkien kehosta löytyvät silmät, suu ja napa. Tytöillä on yleensä pimppi ja pojilla pippeli. Sukupuoli on moninainen asia, ja kaikki kehonosat ovat hyviä ja arvokkaita.

Moni aikuinen hätkähtää, kun sanat lapsi ja seksuaalisuus esiintyvät samassa yhteydessä. Lapsuudessa seksuaalisuus ei kuitenkaan liity seksiin, vaan kyse on omaan kehoon tutustumisesta, itsetunnon kehittymisestä ja sosiaalisten taitojen opettelusta. Seksuaalikasvatusta voidaan kutsua myös kehotunnekasvatukseksi.

– Oma keho, kaverin keho ja kehon toiminta kiinnostavat alle kouluikäistä lasta. Se on lapsen luonnollinen kehitystehtävä, sanoo seksuaalikasvattaja ja erityisopettaja Saara Sahlstén.

Myönteinen kokemus omasta kehosta on keskeinen osa minäkuvaa ja itsetunnon perustaa. Lapsi ei voi tietää, että hänellä on oikeus päättää kehostaan, jos sitä ei hänelle opeteta.

Mitä osia kehoon kuuluu? Miltä tuntuu, kun niitä koskettaa? Mistä lapset tulevat? Miten toiselle voi osoittaa hellyyttä? Muun muassa näistä asioista pitää puhua alle 5-vuotiaalle lapselle, linjaa Maailman terveysjärjestö WHO eurooppalaisissa seksuaalikasvatuksen standardeissa.

2. Aikuisen asenne tarttuu. Siksi kannattaa opetella eroon vaivaantuneisuudesta ja häpeästä

Leikki-ikäinen riisuu kaikki vaatteet sukujuhlilla ja tanssii alasti. Lapset tutkivat leikkipuistossa, mitä kenenkin housuista löytyy.

– Lapsi syntyy vailla häpeää. Aikuisen tehtävä on lempeästi ohjata sopivan käytöksen rajat erilaisiin tilanteisiin, Saara Sahlstén sanoo.

Tärkeintä on hyväksyvä asenne. Pienen lapsen seksuaalikasvatus tapahtuu arkisissa tilanteissa. Kun lapsi ihailee omaa kehoa, ihasteluun voi liittyä mukaan. Kun leikki-ikäinen heittää ilmoille kysymyksen pimpistä ja pippelistä, lapselle kannattaa aina vastata asiallisesti eikä hyssytellä häntä hiljaiseksi.

Lapsi aistii hyvin nopeasti aikuisen ahdistuksen tai hämmennyksen.

Piirroskuva, jossa mies lukee lehteä lasten ympäröimänä
Isää punastuttaa, kun puhe kääntyy seksiin.Mistä olen tullut -kirja, 1973

– Monet aikuiset ovat itse häpeäkulttuurin kasvatteja. Sen vuoksi seksuaalisuuteen liittyviin asioihin voi olla vaikea suhtautua neutraalisti, vaikka niin haluaisikin, sanoo perhesuhteiden asiantuntija Susanne Ingman-Friberg Väestöliitosta.

Taitoja puhua seksuaalisuudesta puuttuu niin vanhemmilta kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisilta. Aikuinen voi helpottaa ahdistustaan esimerkiksi pohtimalla suhdetta omaan seksuaalisuuteensa. Lapsen kanssa voi tarttua vaikka satukirjaan. Ihmiskehosta ja lisääntymisestä on saatavilla paljon suomenkielisiä lastenkirjoja.

– Jos aihepiiri ahdistaa aikuista, kannattaa kirja lukea ensin itse ja vaikka sitten muokata sanastoa omaan suuhun sopivaksi, Ingman-Friberg neuvoo.

Aina voi myös pelata aikaa, jos kerta kaikkiaan hämmentyy lapsen kysymyksestä.

– Silloin voi sanoa esimerkiksi “onpa hyvä kysymys, palataan tähän aiheeseen vähän myöhemmin”, Saara Sahlstén vinkkaa.

Monet aikuiset ovat itse häpeäkulttuurin kasvatteja. Sen vuoksi seksuaalisuuteen liittyviin asioihin voi olla vaikea suhtautua neutraalisti.

Susanne Ingman-Friberg

Susanne Ingman-Fribergin mukaan aikuisten mielestä vaikeimpia keskustelunaiheita ovat yhdyntä, lapsen itsetyydytys eli unnutus ja se, miten kertoa lapselle aikuisista, jotka saattavat vahingoittaa lasta. Aikuisen kannattaa miettiä jo etukäteen, miten hankalistakin asioista voisi jutella lapsen kanssa.

3. On parempi puhua ennemmin kuin myöhemmin. Lapsi altistuu joka tapauksessa seksuaalisuuden teemoille

“Äiti, miksi sinulla on tuollainen pyllyparta?” “Isä, käytätkö sinä kondooleja?”

Alle kouluikäinen on otollisessa iässä seksuaalikasvatukselle, sillä keho on pienelle ihmiselle ilonaihe ja kyselyiässä kaikenlaiset aihepiirit kiinnostavat. Pieni lapsi puhuu mielellään vanhempiensa kanssa. Tilaisuus kannattaa hyödyntää, sillä jo alakouluikäinen suuntautuu aihepiirin asioissa enemmän kaveriporukkaan.

Leikki-iässä lapsen kiinnostus omaan ja kavereiden kehoon on suuri. Päiväkoti-ikäiset saattavat vertailla vartaloitaan vessareissulla, ja tieto ihmisen lisääntymisestä on kovaa valuuttaa kaveripiirissä. Digiajan lapset törmäävät herkästi seksiin verkossa. Aiheesta on helpompi keskustella, jos seksuaalisuuteen liittyvistä asioista on jo puhuttu perheessä.

Aikuisten välinen seksi tai porno eivät kuulu lasten maailmaan. Jos lapsi törmää pornoon, asia täytyy purkaa auki ja selittää, mistä on kyse.

– Meiltä puuttuu vielä aihetta käsittelevä kirja. Olen tutustunut hyvään norjalaiskirjaan, jonka tarinassa isoveli on unohtanut pornosivun auki tietokoneelle ja pikkuveli on vahingossa nähnyt sen, Ingman-Friberg kertoo.

4. Kiellettyjä aiheita ei ole. Kaikesta voi puhua ikätasoisesti

Pimppi, pöppä vai vauvareikä? Pippeli, penis vai veitikka?

On tärkeää, että lapselle puhuu totta. Tämä pätee myös seksuaalikasvatuksessa. Lapsen kysymyksiä ei pidä vaientaa, ja kaikenlaisiin kysymyksiin voi vastata, kunhan sen tekee ikätasoon sopivasti ja käyttää kieltä, jota lapsi ymmärtää.

– Aikuisten seksi ei kuulu lapsille, mutta jos lapsi esittää siihen liittyviä kysymyksiä, kannattaa korostaa tunteita. Voi vaikkapa kertoa, että kun aikuisilla on hyvä olla yhdessä, niin on mukava olla lähellä ja koskettaminen tuntuu hyvältä, Saara Sahlstén havainnollistaa.

Aikuisen kannattaa valita omaan suuhun sopiva termistö. Kun Väestöliitto kysyi suomalaisilta vanhemmilta, mitä sanoja he käyttävät tyttöjen ja poikien sukuelimistä, vastaukseksi saatiin yli 40 erilaista sanaa.

Aikuisten seksi ei kuulu lapsille, mutta jos lapsi esittää siihen liittyviä kysymyksiä, kannattaa korostaa tunteita.

Saara Sahlstén

– Joku puhuu lääketieteellisemmin, toinen viitteellisemmillä sanoilla. Tärkeintä on, että sanat tuntuvat aikuisesta luontevalta, Susanne Ingman-Friberg sanoo.

Aikuisen on hyvä olla myös itse aloitteellinen seksuaalikasvatuksessa, eikä pelkästään vastata lapsen kysymyksiin. Esimerkiksi oman ja toisen kehon kunnioittamisesta puhuminen on tärkeää.

5. Lapsella on oikeus päättää omasta kehostaan. Turvataidot suojelevat itseä ja muita

Syliin ei ole pakko tulla, jos ei halua. Kaveria saa koskea vain luvan kanssa.

Oman ja muiden kehon suojelua voi opettaa lapselle kolmen yksinkertaisen säännön avulla. Ne ovat uimapukusääntö, kosketussääntö ja kolmen kohdan sääntö.

– Lapselle kannattaa kertoa, että uimapuvun alle jäävät alueet kehossa ovat yksityisiä ja arvokkaita paikkoja. Kukaan ei saa koskea tai katsoa niitä ilman lupaa, Susanne Ingman-Friberg neuvoo.

Pienelläkin lapsella on oikeus päättää omasta kehostaan. Jos hän ei halua antaa halausta tai tulla syliin istumaan, sitä täytyy kunnioittaa.

Susanne Ingman-Friberg

Kosketussääntö tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että toista ihmistä saa koskettaa vain, jos se sopii toiselle ja tuntuu hänen mielestään mukavalta. Hyvästä kosketuksesta tulee mukava ja turvallinen olo.

– Pienelläkin lapsella on oikeus päättää omasta kehostaan. Jos hän ei halua antaa halausta tai tulla syliin istumaan, sitä täytyy kunnioittaa, Ingman-Friberg muistuttaa.

Kolmen kohdan sääntö auttaa lasta suojelemaan itseään. Lapselle kannattaa opettaa, että jos jokin kosketus tai tilanne tuntuu pahalta, täytyy ensin sanoa “ei”, sitten lähteä pois ja kolmanneksi kertoa tapahtuneesta turvalliselle aikuiselle.

– Kun lapselle opetetaan pienestä pitäen oman ja toisten kehon kunnioittamista, koittaa vielä aika, ettei meillä ole enää tarvetta #metoo-kampanjalle, Ingman-Friberg uskoo.