1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. PyeongChang 2018

Suomalaisten asuttamaan hotelliin piti hankkia isompia pyyhkeitä ja ostaa henkareita – Pyeongchangissa riittää olympiatunnelmaa, kunhan pitää itse tarpeeksi meteliä

Pyeongchangiin matkaa muutama sata suomalaista kisaturistia. Heistä suurin osa yöpyy samoissa kahdessa hotellissa.

PyeongChang 2018
Suomalaisfaneja lippuineen.
Jenny Matikainen / Yle

DAEGWALLYEONG Jinbun taajamassa sijaitseva Seolim oli vielä alkuvuodesta aivan tavallinen korealaishotelli.

Alakerrassa oli kahvila, josta sai lähinnä kahvia ja pientä makeaa. Yläkerran huoneissa oli normaali korealainen varustus: pienet käsipyyhkeet, täkkiä muistuttava petauspatja lakanan päällä ja vessa, jonka lattia sai suihkun jälkeen kuivua omia aikojaan, olihan tarjolla muoviset lipokkaat.

Sitten tulivat olympialaiset – ja suomalaiset.

Seolim on toinen Pyeongchangin kisa-alueen hotelleista, joissa asuu lähes yksinomaan suomalaisia. Ennen heidän saapumistaan, monta asiaa piti muokata: esimerkiksi siirtää petauspatjat lakanan alle.

– Täällä käytetään vain pieniä käsipyyhkeen kokoisia pyyhkeitä, joten me tilasimme isot pyyhkeet kaikille meidän asiakkaillemme, kertoo matkatoimisto Elämysmatkojen olympiatiimin vetäjä Karoliina Lassila.

Hotelli Seolimin kahvilasta on tullut suomalaisten aamiaistila. Taululla on päivän ohjema.
Hotelli Seolimin kahvilasta on tullut suomalaisten aamiaistila. Taululla on päivän ohjema.Jenny Matikainen / Yle

Lassila on saanut selitellä korealaisille suomalaisten tapoja. Matkatoimisto on varannut hotellit kokonaan käyttöönsä ja Lassila tuli etukäteen Pyeonchangiin huolehtimaan, että kaikki on kunnossa, kun turistit saapuvat.

– Myös aamiaiskulttuuri on täällä erilainen kuin meillä. Sitä piti säätää aika paljon, Lassila sanoo

Periaatteessa Etelä- Koreassa ei ole aamiaiskulttuuria. Aamupalapöydässä on yleensä samaa ruokaa kuin kaikilla muillakin aterioilla: riisiä, keittoa ja pieniä pikkelöityjä lisukkeita.

Nyt hotellin alakerran kahvilasta kuuluu tyyväinen aamiaispulina. Astioiden kilinää, kahvin lorinaa sekä puhetta eilisestä ampumahiihdosta ja hyytävästä viimasta.

Jokaiselle ovesta tulijalle voi sanoa huoletta “huomenta”. Suurella tussitaululla lukee päivän ohjelma ja numerot joihin voi soittaa, jos tulee kysyttävää tai hätä. Niistä vastataan suomeksi.

Mervi Hiltusen ja Pauli Jormanaisen pöydällä on kotoisan näköinen kattaus: leipää, kahvia, mehua, hedelmiä, kananmunia ja jugurttia. Aamiainen on oikein hyvä, kaksikko vakuuttaa.

Pariskunta asuu tällä hetkellä Singaporessa mutta osti matkansa suomalaistoimiston kautta. Hiltusen mukaan mies suunnitteli reissun.

– Tämä menee vähän niin, että minä olen siellä, mihin sanotaan. Mutta todella mielelläni, hän nauraa.

Pauli Jormanainen ja Merja Hiltunen tutkivat ruokavaihtoehtoja ruokahallissa. Lounasaikaan pöydissä on hyvin tilaa.
Pauli Jormanainen ja Merja Hiltunen tutkivat ruokavaihtoehtoja ruokahallissa. Lounasaikaan pöydissä on hyvin tilaa.Jenny Matikainen / Yle

Ensimmäisellä olympiaraissullaan oleva pariskunta on valmistumassa päivän hiihtokisaan. Tulessa ovat Suomen miehet ja toiveet ovat korkealla.

– Ajateltiin lähteä aamupäivällä stadionille päin vähän katsomaan meininkiä ja syömään lounasta, Jormanainen kertoo.

Hiihto alkaa vasta iltapäivällä, mutta matkaan on varattava yhteensä ainakin puolitoista tuntia. Sekin on Pyeongcangissa verrattain lyhyt matka.

Pyeongchang on itseasiassa maakunta ja kisapaikat ovat levittäytyneet useisiin taajamiin ja kaupunkeihin. Enimmillään kisapaikkojen välille kertyy matkaa yli 70 kilometriä. Matkat hoidetaan sadoilla ympäriinsä suhaavilla busseilla, joita kisavieraat saavat käyttää ilmaiseksi

Moni turisti kulkee kisoihin Soulista vasta valmistuneella junalla, sillä Pyeongchangissa on rajallisesti majoituspaikkoja, ja hinnat ovat pilvissä.

Palkintojenjakoalueen lähelle on rakennettu jääpuisto.
Palkintojenjakoalueen lähelle on rakennettu jääpuisto.Jenny Matikainen / Yle

Suomalaisten hotellit on varattu jo pari vuotta sitten, Lassila kertoo. Elämysmatkat on Suomessa ainoa matkatoimisto, jonka kautta olympiakisalippuja on voinut ostaa. Lipulla on joka maassa tietyt välittäjät.

Elämysmatkojen kautta kisoihin on saapumassa 450 turistia. Lippuja on tässä vaiheessa myyty noin 3000 kappaletta.

Olympialaisiin tulevien suomalaisten kokonaismäärää on vaikea arvioida, sillä osa on ostanut liput muiden maiden matkatoimistojen kautta tai paikan päältä.

Näin ovat tehneet ainakin joutsalaiset Pirjo ja Teuvo Slant. Slantit ovat kokeneita olympiamatkailijoita, jotka valmistautuvat kisamatkoihin huolella ja hartaasti. Takana on jo neljät talvikisat.

Pyeongchang saa konkareilta heti kritiikkiä.

– Kisapaikoilla ruokatarjoilu on olematonta ja, anteeksi nyt vaan, bisnestä nämä eivät ymmärrä ollenkaan, Teuvo Slant sanoo nauraen.

Myös kisapaikoille kulkeminen on konkaripariskunnan mukaan hankalampaa kuin Sochissa, Torinossa, Naganossa tai Calgaryssa.

Teuvo Slant muistelee, kuinka Venäjällä lastattiin kahdeksan bussia yhtä aikaa, kun Pyeongchangissa vain jonon ensimmäinen bussi ottaa ihmisiä kyytiin.

Pirjo ja Teuvo Slantin lippu oli Torinossa Tanja Poutiaisen harteilla, kun hän voitti olympiahopeaa.
Pirjo ja Teuvo Slantin lippu oli Torinossa Tanja Poutiaisen harteilla, kun hän voitti olympiahopeaa.Jenny Matikainen / Yle

Hiltunen ja Jormanainen ovat taittaneet päivän ensimmäiset etapit. Ensin hotellilta asemalle ja sen jälkeen asemalta stadionin kulmille.

Molemmat kiskovat takkeja päälleen. Pakkasta ei ole montakaan astetta, mutta tuuli on jäätävä.

– Noissa busseissa on aivan kamalan kuuma. Pitää aina ottaa vaatteet pois, Jormanainen puhisee.

Auton ikkunat ovat lämmöstä huurussa. Korealaiset tykkäävät pitää sisätilat huonosti lämmitetyn saunan lukemissa.

Kisapöhinän pitäisi olla täällä Daegwallyeongin taajamassa kuumimmillaan, sillä juuri tänne on rakennettu väliaikainen stadion ja palkintojen jakamiseen tarkoitettu olympia-aukio.

Olympiahumun nostatus tuntuu kuitenkin vielä hieman yskivän. Meno muistuttaa suomalaista keskikokoista kesäfestivaalia, jonka viileä sää on päässyt yllättämään.

Ruokakojujen myyjät palelevat lähes toimettomana. Innokkaimpia ovat kutsuvasti hymyilevät porukat, jotka jakavat jumalan sanaa kadunkulmissa.

Alueelle on rakennettu myös jalkapallokentän kokoinen jääpuisto, jonka kymmeniä veistoksia työntekijät paikkailevat maasta rouhitulla lumella.Turisteja kiinnostaa eniten iglu, jonka sisällä pääsee tuulen suojaan.

– Täältä vähän puuttuu sellainen karnevaalimeininki. Jos tämä olisi Keski-Euroopassa, täällä olisi terassit täynnä, Jormanainen ja Hiltunen pohtivat.

Suuressa ruokahallissa on sentään asiakkaita, mutta jonottaa ei sielläkään tarvitse.

– Ei kannata vieläkään pukea kaikkia kerroksia. Tässä on vielä bussimatka edessä, Jormanainen pohtii.

Hiihtokatsomon laidoilla olisi hyvin tilaa.
Hiihtokatsomon laidoilla olisi hyvin tilaa.Jenny Matikainen / Yle

Kerrokset eivät ole kisakävijöiden ainoa kikka lämpimänä pysymiseen. Kahvilassa Hiltunen kaivaa repustaan haavasiteiden näköisiä lappuja.

Niiden pitäisi lämmittää, kun ne liimaa ihoa vasten.

Kaakao sen sijaan pitää tuhota jo ennen kisa-aluetta, sillä sinne ei saa viedä nestettä.

Retkimeininkiin ei näissä kisoissa muutenkaan pääse. Hotellinaapureita, vantaalaisia Seppo Lehtoa ja Merja Salakkaa kismittää, että hiihtoja ei pääse seuraamaan ladun varteen.

– Yritettiin eilen mennä, mutta meidät ajettiin sieltä pois, Salakka sanoo.

Etelä-Korea ei vakuutta kaksikkoa kisajärjestäjänä.

– Kisa-alue on ollut pettymys. Mistään ei saa ruokaa eikä juomaa, tai jos saa, jonot ovat pitkiä. Opasteet ovat sekavia ja oppaat neuvovat väärään suuntaan, Lehto ja Salakka sanovat

Pyeongchangin kisa-arkea pyörittää lähes 17 000 vapaaehtoista. Puna-harmaapukuisia oppaita pyörii kaupungilla rykelmittäin, mutta neuvot eivät aina vie kysyjää perille saakka.

Hiihtostadionille suuntaavat Jormanainen ja Hiltunen kysyvät silti uskaliaasti neuvoa. Osa oppaista puhuu erittäin hyvää englantia, osa auttavaa ja loput osaavat sanoa “hello, wait a minute” ja hakea paikalle kielitaitoisen työkaverin.

Vapaaehtoiset opastavat kisavieraita, tosin aina eivät ihan oikeaan suuntaan.
Vapaaehtoiset opastavat kisavieraita, tosin aina eivät ihan oikeaan suuntaan.Jenny Matikainen / Yle

Tällä kertaa yhteinen kieli löytyy. Myös bussi löytyy lopulta, tosin osittain Hiltusen ja Jormanaisen oman muistin ja päättelyn avulla. Mutta kaksikko ei tahdo vähästä valittaa.

– Pikkasen sekavaa osittain. Mutta kyllä tässä on pärjätty, Jormanainen muotoilee.

Hotellihuonettakin he ovat järjestäneet omatoimisesti.

– Huoneessa ei ollut mitään paikkaa ripustaa vaatteita. Me käveltiin kauppaan ja ostettiin henkareita ja koukkuja. Ja lasta, että saadaan vessan lattian kuivattua, Jormanainen kertoo.

– Ja lattialämmitys on todella kätevä. Pipot ja hanskat voi heittää lattialle kuivumaan, Hiltunen nauraa.

Hiihtostadionin lähestyessä ihmisiä on ensimmäistä kertaa rykelmäksi asti. Viimeiset vaatekerrokset topataan lämmittelytiloissa katsomon yläpuolella.

Nyt päästään itse asiaan.

Jormanainen käärii repussa olevan Suomen lipun auki. Se on kiertänyt formulakisoissa ja ampumahiihtokilpailuissa, mutta nämä ovat sen ensimmäiset olympialaiset.

Suomalaisia on kerääntynyt joukolla samaan katsomon osaan, joten tunnelmaa ei tarvitse kauaa viritellä.

– Meillä on koreografia, paikalle isossa porukassa tullut Terhi Kaski nauraa ja näyttää tanssiliikkeitä.

– Bussikuski! Hiihtää! Sitten soutua! Nyrkkeilyä! Tuulilasi! Ja korealaiset tytöt!

Viimeisessä liikkeessä Kaski räpsyttää sormiaan yhteen kuten Tuiki tuiki tähtönen -laulun leikissä.

Kaski matkustaa osana suomalaisporukkaa, joka on voittanut kisamatkan arvonnassa. Ryhmän hersyvää meininki on taltioitunut jo useiden eri maalaisten medioiden kameroihin, kaverukset kertovat.

Tanssiliikkeet kuitenkin jäävät, kun kisa alkaa. Kaikki tietävät, mitä nyt pitää tehdä.

– Iivo! Iivo! Iivo! Iivo! Iivo! Matti! Matti! Matti! Matti!

Sitten alkaa naurattaa. Hankalinta on kannustaa Lari Lehtosta, koska se kuulostaa laarilta.

Jormanainen ja Hiltunen huutavat täysin rinnoin. Niin että kitarisat näkyy, Hiltunen nauraa. Tällä kertaa mikään huuto ei kuitenkaan riitä mitalisijoihin.

Pettymys ei kuitenkaan ole käsin kosketeltavaa. Myös tämä kuuluu olympiamatkailuun, aivan kuten pitkät bussijonot ja yllättävästi varustellut hotellihuoneet.

Aina ei voi voittaa. Pääasia on, että tulee paikalle.

16.2. klo 6.56 Korjattu Mervi Hiltusen nimi.

Lue seuraavaksi