Sillanpäät menettivät navettapalossa elämäntyönsä – vain yksi lehmä selvisi: "Jylkkis antoi meidän surra ja se antoi meidän hoitaa itsensä kuntoon"

Ylihärmäläinen Sillanpään perhe menetti karjansa ja navettansa rajussa tulipalossa keväällä 2014. Tulipalosta pelastunut Jylkkis-lehmä on ollut perheen terapeutti.

tulipalot
Arttu Sillanpää ja sankarilehmä Jylkkis.
Sillanpään perheen kuopus Arttu talutti kotiin ikävöineen Jylkkiksen palaneen navetan raunioille kymmenen päivää tulipalon jälkeen.Sillanpään perheen kotialbumi

Pakkanen paukkuu Kauhavan Ylihärmässä. Kosolan maitotilalla isä ja poika ovat jo tehneet navetan aamuaskareet pitkälle: parret on putsattu ja lehmien kunto ja kiimat on katsottu. Oikutteleva lantakone aiheutti Sillanpään miehille Jormalle ja Villelle päänvaivaa, mutta siitäkin selvittiin. Robotti hoitaa lypsyt.

Vuoden ikäinen hieho nuolaisee eläintä rapsuttamaan kumartunutta emäntää, joka saa näin samalla aamun ensimmäisen nassupesun.

– Se on Onni-Feeniks. Vaikka onkin tyttö, niin on Onni, Maili Sillanpää esittelee ylpeänä.

Onni-Feeniks poikkeaa ruskeavalkoisena ayrshirenä Kosolan tilan mustavalkoisesta holstein-karjasta. Poikkeuksellinen se on muutenkin. Satapäisessä karjassa jokaisen eläimen nimi ei välttämättä painu isäntäväen mieliin, mutta Onni-Feeniksiin tämä ei päde. Se on nimensä mukaisesti tuhkasta noussut. Onni-Feeniks on tilan sankarilehmän Jylkkiksen lehmävasikka.

Jälkisammutus
Jälkisammutus jatkui useita päiviä tulipalon jälkeen.Sillanpään perheen kotialbumi

Tuli nieli kaiken

Sillanpään perheen elämä pysähtyi kuin seinään 15. toukokuuta 2014.

Samaan aikaan kun peltoja jo muokattiin uuteen kasvuun, tuli otti vallan tilalla. Se vei mennessään navetan ja ulkorakennukset sekä koko karjan. Vain Jylkkis pelastui.

Saattaa olla, että sankarilehmä pelasti myös tilan isännän, joka kuultuaan navetalta pamahduksen meni tarkistamaan sen aiheuttajaa. Tuli oli irti. Jylkkis oli kävellyt Jormaa vastaan, joten isäntä ohjasi lehmän pois palavasta rakennuksesta ja soitti hätäkeskukseen.

– Jos Jylkkis ei olisi tullut navetassa vastaan, olisiko Jorma yrittänyt auttaa eläimiä pois navetasta ja tuupertunut sinne, Maili miettii.

”Jylkkistä ei lopeteta”

Jylkkis sai tulipalossa selkäänsä palovammoja. Vakuutusyhtiö olisi korvannut lehmän, jos se olisi lopetettu, mutta eläinlääkäri ja perhe hoitivat sen kuntoon antibiooteilla, rasvaamalla, pesemällä ja hyvällä huolenpidolla.

– Sanoin, että Jylkkistä ei lopeteta, vaan se on ensimmäinen lehmä, joka astuu uuteen navettaan ja niin se sitten olikin, Ville SIllanpää kertoo. Hän opiskeli tuolloin Ilmajoella agrologiksi.

Lehmä sai väliaikaisen kodin naapurin hevostallilta. Alkoi Jylkkiksen ja samalla koko Sillanpään perheen nousu tuhkasta kohti uutta.

– Jylkkistä piti hoitaa ja lypsää. Oli pakko nousta ylös. Jollain tavoin tämä eläin tiesi, mitä on tapahtunut. Jylkkis antoi meidän surra ja se antoi meidän hoitaa itsensä kuntoon, Maili miettii syitä, miksi Jylkkiksestä tuli elinkeinonsa menettäneen perheen terapeutti.

Jylkkis antoi meidän surra ja se antoi meidän hoitaa itsensä kuntoon.

Maili Sillanpää

Maili ja Jorma Sillanpää eivät suunnitelleet uuden navetan rakentamista oman isännyytensä aikana. He olivat korjanneet ja nykyaikaistaneet vanhaa.

– Ville on kuitenkin aina ollut innokas jatkaja, joten ei me voitu ajatella, etteikö uutta navettaa rakenneta. Ville saa jatkaa sitä työtä, mitä hän haluaa tehdä, Sillanpäät kertovat.

Arttu ja Jylkkis
Sillanpään perheen nuorin tytär Jenni valmisti tulipalopaikalle muistomerkin. Se on tehty vanhan navetan tiilistä. Jenni valoi savesta myös Jylkkis-lehmän muistomerkin eteen. Arttu kävi Jylkkiksen kanssa muistomerkillä, kun tulipalosta oli kulunut vuosi.Sillanpään perheen kotialbumi

Muistot navetan ylisille

Uusi pihattonavetta valmistui vuodessa. Sillanpään perhe sai paljon apua. Jo tulipalokeväänä ystävät riensivät hoitamaan tilan peltotöitä ja uuteen navettaan muutti lahjoituksina saatuja vasikkoja.

Uuden navetan ylisille rakennettiin iso oleskelutila keittiöineen, sohvineen ja biljardipöytineen. Ylisiltä voi seurata, mitä navetassa ja ulkona tapahtuu.

Navetan ylinen muuttui Kosolan maitotilalla myös terapiatilaksi. Siellä on esillä kaikki mitä tuhkaan jäi ja mitä tuhkasta nousi.

Yhdessä saimme itkeä ja koota tauluiksi seinille tuon vuoden, jonka elimme kuin sumussa.

Maili Sillanpää

Meni kaksi vuotta tulipalosta, ennen kuin perhe saattoi ottaa esiin massiivisesta tulipalosta kertoneet, lukuisat lehtileikkeet ja valokuvat ja penkoa esiin vanhan karjan ja navetan muistot.

Mutta se hetki koitti. Maili-emäntä ja tilan tyttäret Henna ja Jenni antoivat uudelle navetalle menneisyyden ja tulevaisuuden. He keräsivät kaikki muistot ja uuden navetan rakennusvaiheista kertovat materiaalit. Nyt lehtileikkeet, valokuvat, runot, kertomukset ja muut muistot täyttävät navetan oleskelutilan seinät.

– Yhdessä saimme itkeä ja koota tauluiksi seinille tuon vuoden, jonka elimme kuin sumussa, Maili Sillanpää sanoo.

Tragedian jälkeisenä kesänä, kun itku ja uupumus olivat herkässä, perhe taisteli vastenmielistä savun hajua vastaan. Jopa lepattava kynttilän liekki sai perheen voimaan pahoin. Jylkkis auttoi. Koska se oli juuri poikinut, maitoa tuli ja sille oli keksittävä kesän mittaan käyttöä. Sillanpäät ryhtyivät paistamaan maidosta muurinpohjalettuja ja hiljalleen savusta nousi mieliin muutakin kuin vain menetyksiä.

Maili, Ville ja Jorma Sillanpää uudessa pihattonavetassa.
Maili, Ville ja Jorma Sillanpää ovat tyytyväisiä siihen, että perhe päätti aloittaa tulipalon jälkeen kaikki uudelleen. Tilalle rakennettiin uusi navetta ja hankittiin karja.Päivi Rautanen/Yle

Paljon puhuva valokuva

Kun astuu Kosolan tilan ylisille, ensimmäisenä silmään pistää taulu, jossa on 76 eläimen nimet, syntymäajat ja sama, yhteinen kuolinpäivä. Sitten on paljon puhuva kuva, jossa Sillanpään perheen kuopus Arttu seisoo 14-vuotiaana Jylkkiksen kanssa vanhan navetan raunioilla. Kaikki on tuhoutunut kivijalkaa myöten. Kuva on otettu kymmenen päivää tulipalon jälkeen.

Kun Jylkkis vietiin tulipalon jälkeen naapuriin Kosolan hevostallille, ulkona ollessaan se katseli ja haisteli sieltä kotiin päin. Arttu haki kävellen Jylkkiksen käymään kotona vanhan navetan raunioilla ja kuljetti sitä pihassa.

– Eläin jotenkin kai huomasi, että ei täällä enää ollut lajitovereita, eikä sen viikko ennen tulipaloa synnyttämää vasikkaakaan. Kun Jylkkis sitten palasi naapurin tallille odottamaan uuden navetan valmistumista, se ei enää katsellut sieltä raunioille, Maili kertoo.

Vuoden ikäinen hieho Onni-Feeniks ja Maili Sillanpää.
Onni-Feeniksin ja Maili-emännän aamuhetki on tunteikas.Päivi Rautanen/Yle

Jylkkikselle lupa lähteä

Jylkkis asteli aikanaan ensimmäisenä uuteen navettaan. Sen vasikka Onni-Feeniks syntyi niin ikään uudessa navetassa tammikuussa 2017. Nyt Onni-Feeniks on reilun vuoden ikäinen hieho ja Sillanpäät toivovat, että se saisi lehmävasikoita tai ainakin yhden. Näin Jylkkiksen tarina jatkuisi Kosolan tilalla, sillä Jylkkis menehtyi pian poikimisen jälkeen.

– Se ei piristynyt poikimisesta, eikä syönyt kunnolla. Sitten se ei enää noussut ylös. Eläinlääkäri kävi meillä useita kertoja ja yritimme auttaa sitä monin keinoin, mutta parin viikon jälkeen annoimme Jylkkikselle luvan lähteä. Emme voineet antaa sen enää kärsiä, Maili kertaa menneitä ja pyyhkii edelleen kyyneleitä silmistään.

Sillanpäät antoivat tulipalon jälkeen Jylkkikselle toisenkin nimen. Siitä tuli Jylkkis-Feeniks. Feeniks-nimi seuraa mukana Jylkkiksen sukuhaarassa. Jylkkis ehti saada yhteensä kolme vasikkaa. Vanhassa navetassa syntyneen ja tulipalossa menehtyneen vasikan lisäksi Jylkkis sai uudessa navetassa ensin sonnivasikan ja sitten lehmävasikka Onni-Feeniksin.

Jatkopäätös tuntuu oikealta

Elämä jatkuu Kosolan maitotilalla toiveikkaana. Päätös uuden navetan rakentamisesta, karjan hankkimisesta ja kaiken uudelleen aloittamisesta tuntuu oikealta.

– Kyllä se oli oikea päätös. Nyt työt tuntuvat paljon helpommilta kuin vanhassa navetassa, vaikka täällä menee paljon enemmän aikaa, Jorma Sillanpää sanoo ja katsoo vierestä, kun utelias Onni-Feeniks kerjää huomiota Maililta.

Tuleva Ville-isäntä on niin ikään tyytyväinen. Hän käy toistaiseksi tilan ulkopuolella töissä ProAgrialla, mutta Ville on myös jo paljon mukana maatilan töissä, etenkin viikonloppuisin.

– Kyllä ihan luottavaisilla fiiliksillä olen. Eihän sitä tiedä, mihin maitopuoli menee, mutta luotetaan siihen, että maidon hinta pysyy kohtuullisena vielä seuraavat 50 vuotta, Ville aprikoi.

Petra Ämmälä ja Sami Härkönen Kosolan tilalla.
Kauhavan Fransunpuiston asumispalveluyksikön väki kävi syksyllä kokeiluluontoisesti kuntouttavassa päivätoiminnassa Kosolan tilalla. Petra Ämmälä ehti työnteon lomassa rapsutella pikkuvasikoita palvelukotiohjaaja Sami Härkösen kanssa.Päivi Rautanen/Yle

Terapiaa muillekin

Maili Sillanpää on kaiken aikaa ollut kehitysvammatyössä tilan ulkopuolella. Nyt hän on kuitenkin siirtymässä ainakin osittain töihin omalle tilalle. Hän on tehnyt viime vuodet ammattikorkeakoulussa green care -tutkintoa ja haluaa jakaa eläinten aikaansaamaa hyvää oloa ja terapiaa kehitysvammaisille, mielenterveyskuntoutujille ja miksei vaikka vanhuksillekin.

– Kun ihmiset saavat hoitaa eläimiä, he huomaavat olevansa tärkeitä. Työ maatilalla ja eläinten parissa tuo rauhaa ja purkaa stressiä.

Sillanpään karjan ja navetan nielleen tulipalon syttymissyy ei koskaan selvinnyt. Vanhalla navetalla oli tehty hiljattain laajat palotarkastukset ja kaiken piti olla kunnossa.

Vaikeuksista selviämisessa auttaa oikea asenne, kuten Kosolan maitotilan uuden navetan ylisiltä löytyvä mietelause kertoo:

”Suurin voitto elämässä ei ole se, ettet koskaan epäonnistu, vaan että kykenet aina aloittamaan uudelleen jokaisen epäonnistumisen jälkeen”.